Redheadbunny

2011-06-12T03:21:00.001-07:00

Luku 12. Puhutaan suumme puhtaaksi

Tiesin sen.
Seison lämpimän suihkun alla ja tuijotan tyhjyyteen. Tiesin tämän, mutta silti annoin hänen jatkaa. Olen tyhmä, olen niin tyhmä, ettei maailmassa takuulla ole tyhmempää ihmistä. Annoin hänen jatkaa, vaikka tiesin, että tulen herätessäni katumaan sitä.
Tässä minä olen, suihkun alla puhdistautumassa ja minä kadun. Minä todellakin kadun sitä hetkeä, jonka vietin Dorianin kanssa läheisissä merkeissä. Miksi minä annoinkaan sen tapahtua, voin vain kysyä sitä itseltäni.
Suljen suihkun, sillä olemmehan me lentokoneessa, eikä koneessa ole loputtomat vesivarat. Ihoni on mennyt aivan kananlihalle ja tärisen kylmästä. Kietoudun nopeasti isoon valkoiseen pyyhkeeseen ja kuivaan kasvoni siihen.
Minä luulin olevani järkevä. Olin ajatellut, että ensimmäinen kertani olisi tarkasti harkittu ja molempien hyväksymä päätös. Herättyäni hänen vierestään tajusin, että ensimmäinen kertani oli ollut kaikkea muuta kuin harkittu, eikä se tosiaankaan ollut molempien hyväksymä päätös. Tai no, periaatteessa se oli, mutta minä olisin halunnut kuulla ne sanat ääneen. En pään sisällä, kuten me sen päätöksen teimme.
Voi… Haluan vajota maan alle, eikä kukaan löytäisi minua sieltä koskaan. Miten minä pystyin moiseen! En olisi saanut olla niin helposti johdateltavissa. Kyllä, minä syytän tästä Doriania. Hänhän se ensimmäisenä minua suukotti. Niin, hän suukotti minua otsalle. Hänen suukkonsa se aiheutti minussa niitä outoja väristyksiä. Tämä on hänen syynsä, että menetin neitsyyteni!
… Mikä minä olen häntä syyttämään. Minun syytänihän tämä on. Mitäs annoin tilanteen jatkua eteenpäin ja eteenpäin. Sitten kaikki olikin yhtäkkiä jo myöhäistä.
Kun katson itseäni peilistä, jahka olen saanut sen ensiksi kuivattua höyrystä, järkytyn oman ulkonäköni takia. Silmäluomeni ovat turvonneet, ne ovat punaiset ja kiiltävät. Ne ovat arat, kun kosketan niitä sormenpäälläni. Tietenkin Marim ponnahtaa mieleeni ja katseeni muuttuu surulliseksi. En kadu kyyneleitäni, hän ansaitsi niistä jokaisen. Marim oli hyvä ihminen, eikä hän ollut mitätön, kuten hän pelkäsi olleensa. Olen niin iloinen siitä, ettei Marim saanut koskaan kuulla Euralta sitä, ettei Eura rakasta häntä enää samalla tavalla. Näin on parempi, paljon parempi.
Ehkä…

Kun olen saanut puettua ja kuivattua hiukseni niin, ettei niistä tipu enää vettä, siirryn niin hiljaa takaisin makuuhuoneeseen kuin vain suinkin pystyn. Dorian nukkuu yhä sängyllä maaten mahallaan. Näen hänen paljaan takapuolen ja poskeni lehahtavat punaiseksi. Hiivin hänen vierelleen ja laitan peiton hänen ylleen, jotta näky ei olisi enää niin… Karmaiseva. Eikä se muistuttaisi minua tapahtuneesta.
Dorian mumisee jotain unissaan ja minä olen kuolla säikähdyksestä. Minä suorastaan ryntään ovelle ja pakenen huoneesta ulos. Kun olen sulkenut oven perässäni, huokaisen helpottuneena. Ensimmäisestä vaiheesta selvitty. Tulenkohan selviämään toisesta vaiheesta, eli Dorianin kohtaamisesta silloin, kun hän on herännyt.
Jos vain sopii, ajattelen sitä silloin, kun sen aika on. Nyt haluan olla hetken aikaa stressaamasta mistään muusta kuin tehtävästämme. Olemme siis matkalla kohti mustaa tornia, jonka Paha onnistui rakentamaan Suomeen, kuulemma aivan oven meidän maailmamme ja Zaman maailman lähelle. Meitä tarvitaan tuhoamaan se, sillä kukaan muu ei kykene sitä tuhoamaan.
Toivottavasti Maiju on turvassa. En kestäisi, jos hänelle olisi sattunut jotain. Hänen on siis oltava kunnossa, jos Hyvä haluaa minun taistelevan puolestaan. Minä en kykene taistelemaan, jos läheiseni ovat…
En pysty edes ajattelemaan sitä loppuun ja pudistan päätäni saadakseni sen aiheen pois mielestäni.
Saavun penkkien luokse ja näen Franciksen, Shun ja Samarin istuvan kolmistaan juttelemassa. Eura on luultavasti lukinnut itsensä jonnekin huoneeseen. Minun tekisi mieli mennä lohduttamaan häntä, mutten tiedä, onko minusta siihen. Näkihän Eura minut eilen itkemässä kuin viimeistä päivää. Ehkä annan Euralle vielä jonkin aikaa rauhaa. Jossain vaiheessa minun on mentävä puhumaan hänelle.
“Onko mitään uutta?” kysyn arasti, kun saavun kolmikon luokse. Shun ja Francis suovat minulle katseensa, mutta Samari ei vilkaisekaan minua. Tunnen pistoksen sydämessäni, mutta yritän sivuuttaa sen. Francis katsoo minua siihen malliin virnuillen kuin hän tietäisi, mitä minun ja Dorianin välillä on tapahtunut. Hän ei kuitenkaan sano sanaakaan, ja hyvä niin! Ja mikä hiton stalkkeri hän on, kun hän on koko ajan perillä kaikesta?
“Olemme parin tunnin kuluttua taas… Suomessako se oli?” Shun kysyy epävarmasti ja Samari nyökkää hänelle. Onkohan Samari vihainen minulle siitä, että ‘vein’ Dorianin häneltä? Eihän se minun syytäni ole, Dorian itse hakeutui luokseni. Äh, mitä minä oikein ajattelen! Tietenkin Samari on suruissaan Marimin takia. Tunsivathan he toisensa yli viiden vuoden ajan. Olenpa minä pässi, isolla p-kirjaimella. Ei kaikki aina johdu minusta.
Francis katsoo minua juuri sopivasti ja minä viiton häntä äänettä siirtymään pois Samarin viereltä. Aluksi Francis ei tajua, mitä haluan hänen tekevän, mutta hetken viittoilun myötä hän tajuaa yskän ja siirtyy. Kiitän häntä äänettömästi ja istuudun Franciksen paikalle Samarin vierelle. Samari nojautuu silloin toisen puolen käsinojaan kuin haluten kauemmas minusta. Miksi hänen täytyy käyttäytyä noin minua kohtaan.
“Otan osaa…” mumisen Samarille hiljaa ja katson häntä toivoen, että hän katsoisi minua takaisin. Samari hengähtää vain vaimeasti ja asettaa jalkansa ristiin. Hän ei siis aio puhua minulle. Minä aion kuitenkin puhua hänelle, halusi hän tai ei. Haluan selvittää välimme, kun minulla on siihen vielä mahdollisuus.
“Olen pahoillani, jos olen aiheuttanut sinulle jotenkin mielipahaa. Se ei ole ollut aikomuksenani. Haluan, että me voimme olla..”
“Ystäviä, sitäkö sinä toivot?” Samari lopettaa lauseeni ja katsoo minuun. Hänen katseensa on kylmä, mutta näen hänen silmistään kuitenkin suuren surun. Katson Samaria anovasti, sillä haluan hänen ymmärtävän, että minä olen oikeasti pahoillani kaikesta mielipahasta, jota olen hänelle aiheuttanut. “Jos haluat olla ystäväni, se vaatii luottamusta, rehellisyyttä, eikä sitä rakenneta parissa päivässä”, Samari tuhahtaa kiivastuneena ja nousee ylös tuoliltaan.
“Eikä ystävää saa pettää millään tavalla”, hän toteaa lopuksi ja jättää minut istumaan Shun kanssa samalle penkkirivistölle. Francis on siirtynyt istumaan toisella puolella olevalle penkkirivistölle ja katsoo kulmat koholla tulistuneen Samarin perään. Huokaisen pettyneenä ja vajoan tuolillani alemmas. Ei tämän näin pitänyt mennä. Miksen onnistunut luomaan välillemme sopua?
“Hän on vihainen sinulle”, Shun toteaa itsestään selvän asian ja minä pyöräytän silmiäni. “Tiedätkö miksi?”
“Hmm, annahan kun mietin.. Hän pitää minua varmaan varkaana, tunkeilijana, omahyväisenä… Jatkanko listaa?” totean turhautuneena ja kurtistan kulmiani närkästyneenä. Shun pudistelee päätään ja minä vilkaisen häneen kummissani.
“Hän pelkää sinun vievän hänen elämänsä sisällön”, Shun tarkentaa ja minä kuristan kulmiani.
“Eli hän pitää minua varkaana, kuten sanoin.”
“Hän selvästikin on katkera siitä, että veit Dorianin häneltä”, Shun toteaa ja minun silmäni revähtävät suuriksi. Miten muka Shun tietää tästä? Tietävätkö kaikki lentokoneessa olijat minusta ja Dorianista?
Käännän katseeni juuri sopivasti lentoemäntään, joka katsoo minua pieni virne huulillaan. Jaahas… Lentokoneessa tällaiset jutut leviää siis nopeasti. En kai minä ollut… Kovaääninen? Voi kamalaa, voinko hävetä tämän enempää. “Ja uskon hänen olevan katkera myös siitä, että sinusta ja Marimista tuli hyvät ystävät.”
Katson Shunia ilmeellä, että vaadin enemmän selitystä hänen jälkimmäisiin sanoihin.
“Kyllähän sen näki”, kuulen Franciksen puuttuvan keskusteluumme ja hän siirtyy istumaan Samarin paikalle. “Hän on kateellinen sinulle.”
“Mutta miksi? Eihän hänen nyt tarvitse minulle kateellinen olla. Hänhän on upea, toisin kuin minä, jok-”
“Miksi te naiset aina ensimmäiseksi arvostelette toistenne kauneutta?” Francis toteaa ja Shun nyökyttelee olevansa samaa mieltä. Tuhahdan hiljaa ja annan heidän hoitaa puhumisen, kun minun mielipiteillä ei näköjään ole mitään väliä.
“Samari pitää sinua uhkana, koska hän pelkää, että viet häneltä kaiken, josta hän välittää”, Shun esittää psykologia ja Francis nyökkäilee hyväksyvästi. “Ensiksi Marimin ja nyt Dorianin. Hänen ei ole helppo katsoa vier-”
“Hei, minä en vie ketään”, puuskahdan tähän väliin ja luon heihin molempiin merkitsevän katseen. “Ja mitä te kaksi olette minun ja Samarin tilannetta arvostelemaan. Francis on itse tuollainen flirttipelle ja sinä olet perheenisä. Te ette pysty tietämään, miltä minusta ja Samarista tuntuu.”
“Tuo ei ollut kivasti sanottu”, Francis toteaa pokkana, mutta hänen huulilleen ilmestyy sellainen virne, josta tiedän hänen vain pilailevan kustannuksellani.
“Olen pahoillani”, Shun pahoittelee ja katsoo minua vilpittömästi. “Halusin vain yrittää auttaa.”
“Äh, en minä suuttunut. Olen vain… Antaa olla”, totean uupuneena ja nousen ylös tuolilta.
“Et kai ole pieniin päin?” Francis kehtaakin todeta ja potkaisen häntä sääreen. Hän ulvahtaa kivusta, mutta alkaa nauraa sen jälkeen ivallisesti.
“Menen puhumaan hänelle”, mumisen ajatukseni ääneen ja lähden kävelemään käytävää pitkin. Aikeeni kuitenkin tyssähtää kuin seinään, kun näen erään ovista avautuvan. Silloin minä pinkaisen takaisin istumaan Shunin ja Franciksen väliin yrittäen tekeytyä näkymättömäksi.
Dorian heräsi. Minä kuolen. Apua, vatsassani myllertää ikävästi ja päässä heittää.
“Noh, Dorian. Miksi sinä noin murjotat?” Francis toteaa kovaan ääneen kuin haluten lisätä sitä paniikkia, jota sillä hetkellä tunnen. Nostan kädet kasvoilleni ja voin vain odottaa tuomiotani. Jätin Dorianin vain kylmästi sänkyyn kuuman sessiomme jälkeen. Tai siis tietenkin me sen jälkeen nukahdimme toistemme syliin ja herättyäni hylkäsin hänet.
“Turpa kiinni”, Dorian toteaa kylmästi ja minä tunnen kylmyyden valtaavan mieleni. Dorian on vihainen. En edes halua tietää, miten vihainen. Dorian astelee luoksemme ja minä välttelen katsekontaktia. Kun pari sekuntia on kulunut ja kuvittelen Dorianin olevan jo keskittynyt muuhun kuin minuun, vilkaisen häneen. Meidän katseemme kohtaavat, minun harmikseni ja vatsani tuntuu pyörähtävän ympäri. Dorian, älä näytä noin viattomalta tai kohta minä teen jotain hyvin vastuutonta…
“Missä Eura on?” Dorian kysyy meiltä ja minä lasken katseeni pois hänestä.
“Makuuhuoneessa”, Shun vastaa ja hymyilee surullisesti. “En ole koskaan nähnyt ketään niin surun murtamana..”
Dorian pyyhältää takaisin makuuhuoneiden suuntaan ja minä huokaisen helpotuksesta. Kuulen, kuinka ovi menee kiinni. Dorian yrittää kai lohduttaa Euraa. Toivottavasti hän onnistuu siinä.
“… Ja nyt minä menen juttelemaan Samarille”, totean päättävästi, nousen ylös tuolilta ja kipitän mahdollisimman hiljaisesti makuuhuoneiden suuntaan.

Kun Samari huomaa minun astuneen sisälle huoneeseen, hän ärähtää turhautuneena kuin olisi valmiina sanomaan, että minun pitäisi poistua.
“Minä en poistu, ennen kuin me puhumme välimme selviksi”, totean suoraan ja suljen oven perässäni. Kävelen Samarin eteen, joka istuu sängyn reunalla ja pitelee käsissään lasista maapalloa. Hän siis aikoo vältellä katsettani. Selvä, käy tämä näinkin.
“En varastanut Doriania sinulta, jos sinä niin luulet. En halua sinulle mitään pahaa, ymmärrätkö sen? Asiat ovat vain… Menneet näin. Minä en ole tahallani tätä sotkua aiheuttanut”, selitän sellaiseen äänensävyyn, että Samarin on pakko alkaa pikkuhiljaa uskoa minua. Näen hänen kasvoistaan, että hänen tekisi mieli nostaa katseensa minuun, mutta hän taistelee itseään vastaan. “Olen pahoillani! Anteeksi, jos olen loukannut sinua jotenkin. Mitä minä voin tehdä, jotta en vihaa minua?”
Samarin ollessa yhä hiljaa seuraavat pari sekuntia hymähdän hiljaa. Ehkä tästä ei tule mitään. Samari ei tunnu haluavan antaa minulle edes mahdollisuutta. Jos hän on päättänyt vihata minua lopun ikänsä, niin hän luultavasti aikoo niin myös tehdä.
“Minä vain… Anteeksi”, pyydän anteeksi vielä kerran, jonka jälkeen käännyn ovea päin aikomuksena jättää Samari yksin murjottamaan. Miksi minä täällä seisoisin, kun läsnäoloni ei ole toivottua.
“Henu”, kuulen hänen huokaisevan, kun olen tarttumassa oven kahvaan. Käännyn katsomaan häntä ja yritän lukea hänen kasvoillaan olevaa ilmettä. Kuin hän taistelisi itseään vastaan, sillä hänen kasvoillaan näkyy monta eri tunnetta pienen hetken ajan. Samari laskee lasisen maapallon pois käsistään ja ristii kätensä. “Selvä. Puhutaan. Hoidetaan tämä pois alta”, hän ehdottaa yllättävän yhteistyöhaluisesti ja minä nyökkään hänen ehdotukselleen. Käyn istumaan hänen viereensä sängylle ja odotan, että hän aloittaa keskustelumme.

Kyllä siinä meni helposti se yli puoli tuntia, kun minä ja Samari puhuimme läpi asioita ja selvensimme niitä toisillemme. Nyt Samari on ollut hiljaa viimeisten parin minuutin ajan, ja selvästi hän miettii minulle tuomiota. Tai niin minä ainakin luulen.
“… Välitätkö hänestä?” hän kysyy minulta viimein, eikä hänen tarvitse tarkentaa minulle, ketä hän tarkoittaa. On minun vuoroni olla hetken aikaa hiljaa mietteissäni.
“Luulen niin…” vastaan niin rehellisesti kuin vain osaan ja nostan katseeni huoneen kattoon. “Ymmärrätkö minua, jos sanon, että kaikki on vielä melko epäselvää?”
“Taidan ymmärtää..” Samari toteaa ja hymyilee minulle aivan pienesti. Ah, tuota minä tulin hakemaan! Samari hymyilee minulle! Hän ei voi inhota minua koko sydämestään. Kiitos, kiitos! “Olet melko lailla samanlainen kuin Layla..”
Hymyni, joka vasta ilmestyi huulilleni, katoaa hetkessä, kun tiedostan Samarin sanat. Samari huomaa muuttuvan ilmeeni ja hänen suunsa avautuu jo valmiiksi.
“Siis et sinä ole samanlainen kuin Layla, mutta.. Hän oli yhtä päättäväinen ja sisukas, aivan kuten sinäkin. Layla oli hyvä ystäväni ja olin tuntenut hänet lapsesta saakka. Välillä, kun kuuntelen sinua, muistat minusta Laylaa hyvinä aikoina..”
“Näkeeköhän Doriankin minussa Laylaa..” en mahda olla toteamatta ääneen kysymystä, joka ponnahti välittömästi mieleeni Samarin sanojen jälkeen. Muistutanko Laylaa niinkin paljon, että Dorian ajattelee korvaavansa minut hänellä, kuolleella rakastetullaan?
“Minä vain totesin”, Samari puolustautuu ja nostaa käsiään puolueettomasti ylös. “En kuitenkaan usko, että Dorian olisi valinnut sinut sen takia, että muistutat häntä… Voi olla, ettei hän näe sinussa lainkaan Laylaa. “
“Eura aikoi paljastaa Marimille, ettei hän rakasta tätä samalla lailla kuin ennen…” möläytän todella tahdittomasti ja tajuan heti hävetä sanojani. Samarin silmät laajenevat ja hän katsoo minua tyrmistyneenä. Miksi minä menin möläyttämään jotain tuollaista tähän aikaan? En vain mahtanut itselleni mitään. Olin suruissani Samarin sanojen takia ja surusta minulle tuli mieleen Eura ja Euran sanat vielä silloin, kun Marim oli elossa…
“Onneksi Marim ei saanut koskaan tietää..” Samari toteaa hiljaa ja vilkaisen häntä kulmat murheellisesti kurtussa. Nyökkään hänelle sen merkiksi, että olen samaa mieltä hänen kanssaan. Pidämme pitkän hiljaisen tauon ja luulen, että myös Samari ajattelee sen aikana Marimia.
Kun meillä molemmilla ei ollut enää toisillemme mitään puhuttavaa, tunsin, kuinka kevyt oloni olikaan. Sain jakaa murheitani ja mietteitäni Samarin kanssa, joka myös lopulta uskoutui jakamaan asioitaan minulle. Samari alkoi tuntua joka minuutti entistä läheisemmältä minulle. Uskon kuitenkin, että hän on yhä katkera Dorianista, mutta ei ottanut häntä enää puheeksi.

Samari sanoo tahtovansa käydä vielä suihkussa, ennen kuin lähdemme toteuttamaan uutta operaatiotamme. Poistun huoneesta ja olen aikeissa palata takaisin Shunin ja Franciksen luokse, kun toinen ovi aukeaa. Dorian astuu ulos huoneesta, jossa Eura luultavasti yhä on. Hän huomaa minut ja sulkee oven perässään. Pysähdyn aloilleni ja tuijottelen jalkojani nolona.
“Miten… Hän voi..?” kysyn arasti ja nostan katseeni nopeasti Dorianiin. Dorian kohauttaa olkiaan nopeasti ja hänen katseessaan välähtää suru.
“Voit varmaan arvata..” hän toteaa surullisesti ja hieraisee poskeaan. Jostain kummasta syystä kyyneleet tulvahtavat silmiini, kun katson Doriania. Hän on selvästi tehnyt kaikkensa ollakseen Euran tukena. Aivan kuin Euran suru olisi siirtynyt Dorianiin. Miten arvostankaan Doriania, kun hän meni Euran tueksi. Dorianilla tosin on kokemusta menettämisestä, joten hän kai oli sanomattakin se oikea henkilö Euran tueksi. Miten kauhealta nuo sanat kuulostivatkaan.
“Muistutanko minä Laylaa?” kysyn enempiä ajattelematta. Mikä päivä tämä on, ‘möläytä kaikki tahditon’ -päivä? Minä ja minun suuret kysymykseni. Dorianin katse terävöityy hetkeksi aikaa, mutta minua katsoessaan se leppyy.
“Sanoiko Samari niin?” Dorian arvaa ja minä nyökkään myöntävästi. Hän hymähtää hiljaa itsekseen ja miettii selvästi, miten aikoo kertoa minulle asian. No niin, hän siis näkee minussa Laylaa. Eiköhän tämä siis ollut tässä. Olen hänelle vain Laylan korvike. Hän ei pidä minua minään muuna.
“Samari kertoi minulle, kun oli sinut ensimmäisen kerran tavannut, että muistutat Laylaa. Minusta te kaksi olette kuitenkin aivan eri maailmoista.”
Perun sanani.
Katson Doriania suoraan silmiin haluten lukea totuuden hänen silmistään. Dorianin silmien sinisyys kuitenkin imaisee minut mukaansa ja mieleeni muistuu hänen hyväilynsä sekä hänen uskomattomat huulensa. Punastun helakasti poskistani ja nyökkään hänelle hatarasti.
“S-selvä. Kiitos. Minä.. Menen tuonne…” mumisen kasvot punaisena ja pyyhällän hänen ohitseen kohti istuimia. Hän kuitenkin tarttuu ranteestani ja kääntää minut itseensä vasten. Katseemme kohtaavat ties kuinka monetta kertaa ja näen, kun hän tuo kasvojaan lähemmäs omiani. Olen jo sulkemassa silmiäni valmiina ottamaan vastaan hänen suudelmansa, mutta se suudelma taisi jäädä vain haaveeksi.
“Se sinun häipymisesi oli kyllä ilkeä temppu..” Dorian kuiskaa korvaani ja saa sydämeni jättämään pari lyöntiä välistä. Hän päästää irti ranteestani ja jättää minut yksin seisomaan kapealle käytävälle.
Hän teki tuon tahallaan! Hän antoi minun tarkoituksella olettaa, että hän aikoisi suudella minua! Saamarin kiusankappale! Ja tuollaiselle minä luovutin neitsyyteni! Menkööt Helvettiin koko mies.
Alan kuulostaa katkeralta, eikä se ole lainkaan hyvä juttu. Vedän syvään henkeä ja yritän rauhoitella itseäni. En anna tunteideni ottaa valtaa, koska siitä ei seuraa muuta kuin huonoa. Nähtiinhän se Dorianin kanssa.

Kun meillä on enää puolisen tuntia aikaa, ennen kuin laskeudumme Pirkkalan lentokentälle, päätän mennä puhumaan Euralle. Eura on yhä lukinnut itsensä yhteen lentokoneen huoneista. Hän ei ole kuulemma syönyt tai juonut mitään moneen tuntiin, joten nappaan mukaani vesipullon ja banaanin. Tungen ne vaikka hänen kurkustaan alas, jos muu ei auta.
Miksi olen yhtäkkiä alkanut kuulostaa ilkeältä? En minä oikeasti ole ilkeä ihminen. Syytän tästä mielialasta Doriania, kun hän kohtelee minua kuin mitäkin roskaa.
“Eura..?” avaan oven, kun olen koputtanut. Astun sisään hämärään huoneeseen ja erotan Euran istuvan sänkynsä laidalla kyynärpäät polviin nojaten ja pää käsiin painunut. Hänen olemuksensa on todellakin lyyhistynyt kasaan, eikä häntä ole mukava katsoa tuon näköisenä. Tunnen sydämessäni ikävän pistoksen, kun katson häntä.
“Me olemme pian perillä..” kuiskaan ja kävelen varovaisesti hänen eteensä kuin peläten hänen hyökkäävän kimppuuni. Eura hengittää raskaasti, eikä tee elettäkään nostaakseen katsettaan minuun. “Toin sinulle vettä ja syötävää.. Sinun on syötävä, jotta jaksat taas..”
“En halua mitään..” hän vastaa välinpitämättömästi ja pysyy yhä samassa asennossa. Kyykistyn hänen eteensä haluten tavoittaa hänen silmänsä. Ne nähdessään huomaan, ettei niissä ole pilkahdustakaan toivosta tai hyvästä. Kuin hänen silmänsä olisivat eksyneet. Vatsaani kouraisee ikävästi.
“Sinulla ei ole lainkaan voimia”, totean hänelle hiljaa ja työnnän vesipulloa hänen kasvojensa eteen. Eura kääntää kasvojaan sivummalle torjuen veden.
“En halua voimia..” hän toteaa katkerasti ja hänen kasvoilleen ilmestyy tuskainen irvistys. Eura nostaa toisen kätensä kasvoilleen ja näyttää siltä kuin hän kokoaisi itseään. Katson häntä lohduttomana ja tunnen kyyneleiden täyttävän silmäni. Ihmistä, joka on noin surullinen kuin Eura, on niin vaikea katsoa. Yleensä minäkin alan itkeä, jos joku itkee.
“Olit oikeassa..” Eura henkäisee ääni väristen ja pitelee kättään yhä kasvojensa edessä. “Oli hyvä, ettei hän saanut tietää muuttuneista tunteistani… Sillä ne olisivat olleet valetta. Minä rakastan häntä yhä niin suunnattomasti..”
Eura alkaa täristä ja hänen hengityksensä muuttuu katkonaiseksi. Hän nyyhkäisee ja näen kyyneleiden noruvan hänen poskiaan pitkin. Nielaisen hiljaa ja tunnen, kuinka ensimmäinen kyynel vierähtää omalta poskeltani. Nousen seisomaan ja istuudun hänen vierelleen sängylle. Kiedon käteni hänen ympärille ja painan pääni Euran olkaa vasten. Nyt tunnen, kuinka suuresti hän täriseekään. Toivottavasti minusta on hänelle edes jotain lohtua.
En voi edes kuvitella, miltä Eurasta mahtaa tuntua. Dorianista tuntui luultavasti samalta, kun hän menetti Laylan ja pikkusiskonsa. Samaria ei sovi myöskään unohtaa, sillä olihan Layla hänen hyvä ystävänsä. Xynel on menettänyt koko perheensä. Kaikki he olivat menettäneet jonkun tärkeän. Heillä kaikilla on sydämessään ammottava aukko, joka tuskin ikinä korjautuu täysin. Vaikka olin surullinen Marimin kuolemasta, minun suruani ei voi edes verrata Euran suruun. En halua koskaan joutua menettämään rakastani tällä tavoin. Minä en varmaankaan kestäisi rakkaani menettämistä. Mieleeni ilmestyy Dorianin kasvot ja ajatus siitä, että Dorian kuolisi. Miten minä siihen reagoisin? Rakastanko minä Doriania niin paljon, että hänen menettäminen tekisi minut hulluksi?
Ei. En tunne niin voimakasta tunnetta häntä kohtaan. Olenko muuttunut tunteettomaksi häntä kohtaan? Luulin, että rakastan häntä, mutta… Tämä on kaiketi vain pelkkää ihastumista. Jos minä rakastaisin Doriania, minä kyllä tuntisin sen. Elämä ilman häntä olisi vaikeaa ja hankalaa, jos minä rakastaisin häntä koko sydämestäni.
Eikä Dorian takuulla välitä minusta mitenkään eri tavalla. Olen hänelle kuin Samari, petikaveri…

Kun lentokone alkaa täristä ja oven yläpuolelle syttyy valo, joka kehottaa meitä palaamaan paikoillemme, tartun Euraa kyynärpään alta ja autan hänet pystyyn. Me lähdemme vaitonaisina kävelemään kohti istuinpaikkoja, joiden luona jo muut ovat. Kaikki katsovat meitä tarkkaillen, kun istutan Euran aloilleen. Istuudun hänen viereensä ja suljen silmäni hetkeksi aikaa. Pian tämä on ohi ja zamalaiset pystyvät palaamaan takaisin omaan maailmaansa. Meillä on edessä suuri taistelu, ja uskon, että taistelu tulee olemaan kohtalokas. Voin vain rukoilla, että meille kaikille käy hyvin, mutta… Ei, en saa ajatella muuta. Pienikin epäilys voi koitua kohtaloksemme. Minun täytyy olla positiivinen tulevaisuuden kannalta, jos haluan meidän onnistuvan.
Olen aikaisemmin ilmoittanut Cenarielle, että me saavumme Suomeen. Cenarie sanoi tulevansa meitä vastaan, koska haluaa kuulla kaiken, mitä meille Avainten etsinnässä on tapahtunut. Kun kerroin hänelle, että menetimme Marimin ja Avaimen, hän meni aivan hiljaiseksi. Jouduin myös paljastamaan Xynelin ja Bennun tilanteen. Cenarie alkoi silloin voihkia surkeuksissaan ja mumisi jotain, ettei tämän näin pitänyt mennä. Eihän mikään mennyt koskaan niin kuin piti.
Lentokone on laskeutunut ja lopettanut liikkumisen. Me kaikki ponnahdamme oitis pystyyn ja suorastaan juoksemme kohti uloskäyntiä. Päästessämme ulos näen Cenarien rientävän meidän luoksemme. Hän kietoo kätensä tiukasti Samarin ympärille ja näyttää selvästi huojentuneelta, kun me olemme jälleen hänen luonaan.
“Meillä ei ole aikaa tuhlattava”, Cenarie hengähtää ja päästää tyttärensä otteestaan. Hän näyttää vakavalta. “Kun tuhoatte tornin, ne hirviöt katoavat Maasta. Paha ei pysty tulemaan tähän maailmaan, ja se on meidän onnemme. En tiedä, miten hän löysi oven, mutta… Nopeasti, teidän on toimittava nopeasti!”
Näen, kun Samari tarttuu kämmenillään Franciksen kämmenselkään ja tiedän, että Dorian tarttuu aivan pian minusta kiinni. Ehdin vielä nähdä, kuinka Eura asettaa kämmenensä Shun kämmenselkiä vasten, ennen kuin tunnen hänen kosketuksensa. Kirkas valo peittää näkyvyyteni hetkeksi aikaa, mutta pian kaikki on taas selkeää. Näen Samarin ja Franciksen Suojelijan, jonka valkoisessa värissä on myöskin punaisen värin vivahde, kuten myös Euran ja Shunin Suojelijassa. Me kaikki olemme saman näköisiä, mutta jostain syystä minä osaan erottaa heidät toisistaan. Se on kai jokin Suojelijan ominaisuus.
Lähdemme oitis suuntaamaan kohti hylättyä tehdasta, ja uskon, että meillä kestää parisen kymmentä minuuttia, ennen kuin pääsemme perille. Eteeni on ilmestynyt kartta ja siihen on merkitty päämäärämme. Hienoa, kun me vain seuraamme sitä, löydämme sinne mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti.
Tai niin minä ainakin toivon.

Mutta kuten jo aikaisemmin totesin, mikään ei mene koskaan niin kuin pitäisi. Törmäämme matkamme aikana useampaan otteeseen hirviölaumoihin, jotka ovat tekemässä tuhoaan ja tappamassa ihmisiä. En tule koskaan tottumaan vereen, vaikka olen nähnyt sitä parin päivän aikana jo useampaan otteeseen. Ehkä on hyvä, etten totukaan siihen. Veri tulee aina varoittamaan minua siitä, että jokin on huonosti. Jos tottuisin vereen, voisin arvioida tilanteet väärin, enkä osaisi ottaa tilannetta tosissani.
“Tiedätkö mitä..” kuiskaan ääneen ja tiedän Dorianin kuulevan minut. Meillä on matkaa jäljellä enää vain parin kilometrin verran ja saavumme päämäärämme aivan pian, jos hirviöitä ei enää ilmesty eteemme tietämme tukkimaan. “En tiedä, pystynkö kaiken tämän jälkeen enää elämääm normaalisti..” paljastan ajatukseni ääneen ja kuullessani sanani omiin korviin alan uskoa niitä vain entistä enemmän. Voiko tällaisen kokemuksen jälkeen enää palata normaaliin arkeen? Hei, minä tässä vain kävin taistelemassa Pahaa vastaan Zamassa, jippii! Kaikki ei tosiaankaan voi enää sen jälkeen olla normaalia. Ja mitä jos minä kuolen? Kuolen, niin kuin Marim. Silloin en ainakaan voi miettiä tulevaisuuttani ja mitä minä sen kanssa tekisin.
“Taidat siis tietää, miltä minusta tuntuu”, Dorian toteaa vaisusti ja minä vedän syvään henkeä. “Jos joku kykenee tämän jälkeen elämään normaalisti, niin kyseisellä ihmisellä on jotain vikaa päässään.”
“Ymmärrän kyllä, että ihmiset haluavat varmasti unohtaa tämän, mutta… Okei, en enää edes tiedä, mitä ajan takaa. Kai minä haluan vain puhua, jotten ajattelisi tulevaa niin paljon”, mumisen ajatukseni ääneen ja tunnen sydämeni lyövän tiheään tahtiin. Haluan puhua. Minä haluan puhua, jotta saan ajatukseni muualle. En halua ajatella sitä, miten tämä kaikki tulee päättymään. Haluan puhua jotain turhanpäiväistä, sellaisesta, mistä ei ole mitään harmia. Onnistuuko sellainen tällaisessa tilanteessa?
“Miksi jätit minut yksin?” Dorian kysyy uteliaana, eikä hänen tarvitse tarkentaa kysymystään. Tiedän vallan hyvin, mistä hän puhuu. Miksi hän tahtoo niin kovasti tietää syyn siihen, että miksi lähdin? En minä ole hänelle mitään erityistä.
“… Koska minua hävetti”, vastaan hetken kuluttua ja haluan lisätä lauseeseeni vielä erään lauseen, vaikka sen sanominen on vaikeaa. “… Ja suoraan sanoen minua kadutti.”
Dorian menee hiljaiseksi. Kuin hän ei olisi varautunut minun sanovan moista. Pilasinkohan minä jotain?
“Sinä et…” hän aloittaa epävarmasti ja tuntuu hakevan oikeita sanoja. “Sinä siis kadut sitä, että päästit minut lähelle itseäsi?”
Kyllä. Minä kadun sitä. Mutta arvatkaa, voinko myöntää sitä Dorianille? No en tosiaankaan voi, jos hän tuntuu ottavan sen jo näin raskaasti!
“Siis en minä… Kyllä se siis vähän kaduttaa, kun se oli ensimmäinen kertani ja-”
“Anteeksi?” hän keskeyttää minut ja kuulostaa hyvin järkyttyneeltä. “Oliko se… Ensimmäinen kertasi?”
Dorian ei näköjään ollut ottanut minun neitsyyspuheitani silloin Kiinassa todesta. Voi pyhä sylvi...
“… Niin, se oli ensimmäinen kertani”, toistan itseäni ja kiitän onneani, ettei Dorian pysty näkemään punastustani. “Olisin halunnut sen olevan jotenkin… Erityinen… Ei siis sillä, että sinussa olisi ollut jotain vikaa! O-olin vain niin sekaisin Marimin kuolemasta, enkä tiennyt mitä tein… Tietenkin se oli ihanaa ja uutta, ja nautin siitä, m-mutta..” mitä minä oikein selitän! Miksen osaa lopettaa hyvän sään aikana. Kuulostin varmasti niin typerältä, kun yritin selittää hänelle mahdollisimman tarkasti sen, mitä tilanteesta ajattelin.
“Ensikertalaiseksi en olisi sinua uskonut”, Dorian päätyy vain toteamaan myhäilevästi ja minä pyöräytän silmiäni.
“Luulitko minun sitten olevan jonkin sortin jakorasia?”
“No en sentään”, hän naurahtaa sydämellisesti ja saa minut hieman hymyilemään. Tajuan kuitenkin, ettei tilanteessa ole mitään hymyilemistä. Minun kuuluisi olla vakava ja tarkkasanainen siitä, mitä aion suustani oikein päästää. “Mutta en tosiaankaan kuvitellut sinua ensikertalaiseksi. Niin taitavasti sinä kuitenkin homman teit.”
Sosiaalinen media on täynnä paljasta pintaa. Täytyisi asua kiven alla, jos haluaa olla täysin tietämätön seksistä. Kaiken, mitä minä Dorianin kanssa tein, olen periaatteessa oppinut television välityksellä. Ehkä siitä kapistuksesta onkin ollut jotain hyötyä.
“Eli tuo oli… Kohteliaisuus?”
“Tietenkin se oli kohteliaisuus, tyhmä. Voiko sitä edes toisin tulkita?”
“No jos olisit sanonut sen toisella äänensävyllä, sen olisi voinut tulkita sarkastiseksi.”
“Olenko minä sinusta sarkastinen?”
“Välillä.”
“Kiitos vain.”
“Eipä kestä. Toivottavasti egosi ei suurene tästä tiedosta”, hymisen huvittuneena, vaikka yritän kaikin keinoin pidätellä huvittuneisuutta kaukana.
“Huvitanko minä sinua?” Dorian kysyy ja kuulen hänen pidättelevän nauruaan.
“Et, miksi niin ajattelet?” kysyn muka viattomasti ja virnuilen itsekseni.
“Kunhan kysyin..” hän hymisee ja tunnen rinnassani iloa. Onnistuinkohan saamaan Dorianin hymyilemään?

2011-06-12T03:00:00.000-07:00

Luku 11. Kaaos

Oveen koputetaan ja minä havahdun oitis hereille.
“Olemme pian perillä”, kuulen Marimin äänen oven toiselta puolelta. Hieron unisia silmiäni ja tunnen kädet ympärilläni. Dorian ja minä juttelimme niin kauan, että meitä molempia alkoi väsyttää. Lopulta me nukahdimme samaan sänkyyn, vierekkäin. Niin. Minähän en siis harrasta nukkumista miespuolisen kanssa, mutta en minä kehdannut häntä poiskaan häätää. Olin kai niin hämmentynyt Dorianin herkästä puolesta, ettei minulla ollut sydäntä näytellä tunteetonta.
Siirrän Dorianin kädet pois ympäriltäni ja alan sitten herätellä häntä.
“Dorian, herää”, minä käsken ja tökkäisen häntä sormellani olkapäähän. Dorian mumisee unissaan, eikä tee elettäkään herätäkseen. Tökkäisen häntä entistä kovempaa. “Dorian, me olemme kohta perillä.”
Tuuppaan häntä entistä voimakkaammin ja vihdoinkin hän avaa silmänsä. En kyllä ollut lainkaan varautunut siihen, miten hän reagoisi herättämiseen.
Nimittäin hän suorastaan hyökkää kimppuuni ja nopeasti me molemmat olemme päätyneet lattialle. En ehtinyt edes henkäistä säikähdyksestä, kun kaikki kävi niin nopeasti! Dorian on ylläni käsiensä varassa ja minä katson häntä silmät puoliksi kiinni. Pelkään, että hän aikoo satuttaa minua, sillä hän takuulla luulee minua viholliseksi. Ei olisi pitänyt mennä tuuppaamaan häntä niin kovaa.
“Enkö jo sanonut -” ovi aukeaa ja Marim astuu sisälle huoneeseen. “ - että me olemme kohta perillä”, hän puhuu loppuun ja etsii meitä katseellaan. Hän löytää meidät lattialta ja tuijottaa meitä jokseenkin tyrmistyneenä. Marim katoaa huoneesta kasvot punaisena niin nopeasti, että vain viuhahdus kuuluu. Katsahdan Dorianiin kummastuneena ja tunnen sitten jonkin kovan reittäni vasten. Lasken katseeni alas, eikä minun tarvitse nähdä kuin yksi asia tajutakseni tilanteen.
“Voi per-” älähdän posket punaisina ja työnnän Dorianin pois päältäni. Näköjään kuvittelin tilanteen aivan toisin! Ei Dorian luullut minua viholliseksi, vaan joksikin aivan toiseksi! Ei hänellä muuten sillä tavalla haarojen välissä seisoisi! “Voi jumalau-” keskeytän kiroamiseni, sillä jostain syystä en vain saa sanoja loppuun asti sanottua. Dorian nousee ylös seisomaan ja pitelee käsiään haarojensa välissä. Minä taas yritän olla katsomatta häneen.
“Ei tämä sinusta johdu,” Dorian kiirehtii sanomaan ja hänelläkin tuntuu olevan vaikeuksia sanojensa kanssa. “Aamuisin vain… Tai siis.. Kyllä sinä tiedät”, hän sopertaa ja katoaa pienen kylpyhuoneen puolelle. Huokaisen huojentuneena ja alan oitis pukea pitkähihaista paitaani päälleni. Olipa se kiva aamuherätys. En yhtään ihmettele, miksi Marim poistui huoneesta niin nopeasti… Hienoa, mitähän hänkin nyt ajattelee minusta? Ja Dorianista! Voi kamalaa. Poskeni lehahtavat taas punaisiksi, kun vain ajattelenkin Doriania, uneliasta ja juuri herännyttä Doriania, jonka haaravälissä oli jokin pystyssä.
Minä en ole irstas!

Astun ulos makuuhuoneesta ja näen Marimin seisovan pienen matkan päässä. Hän hymyilee minulle siihen malliin, että on käsittänyt jotain väärin. Riennän hänen luokseen ja pudistelen päätäni rivakasti.
“Minä herätin Dorianin, hän hyökkäsi kimppuuni, päädyimme lattialle ja sinä astuit sisälle”, kerron hänelle suoraan ja varon korottamasta ääntäni. En halua, että Samari kuulee tästä sanaakaan, sillä kaikista vähiten tahdon aiheuttaa mielipahaa hänelle.
“Niin niin… Dorian näytti ainakin enemmän hyökkäävän innostuneelta..” Marim virnuilee minulle ja minä haluan pyyhkiä tuon virneen hänen huuliltaan oitis!
“Se ei oikeasti ollut sitä, miltä näytti. Ei Dorian pidä minusta, hän kaipailee yhä Laylan perään..” kuiskaan hivenen katkeralla äänensävyllä ja kasvoilleni kohoaa hetkellisesti murheellinen ilme. Marim lopettaa virnuilun huomatessaan reaktioni. Toivon, että hän uskoo minun puhuvan totta. En halua, että kukaan saa minusta ja Dorianista väärän käsityksen. Me emme ole pari, enkä minä vehdannut hänen kanssaan. En ole sellainen tyttö.
“Samari..” Marim aloittaa aivan hiljaa ja tuo kasvojaan lähemmäs korvaani. “Hän vietti yönsä Xynelin kanssa..”
Silmäni suurentuvat hetkellisesti ja katson Marimia epäuskoisesti. Marim nyökkää minulle, enkä minä voi muuta kuin uskoa hänen sanojaan.
“M-mutta miksi hän tekisi niin..? Hänhän rakastaa Doriania..?” mumisen ihmeissäni ja yritän keksiä loogista selitystä tähän.
“Dorian ei ilmeisestikään halunnut nukkua yötään Samarin kanssa… Tai siis, hänhän nukkui sinun kanssasi. Kaipa Samari tahtoi seuraa jostakusta..” Marim kertoo minulle omat ajatuksensa ja nyt minä henkäisen ymmärtäväisesti. Sinänsä minä ymmärrän Samaria, mutta sitten taas en. Jos rakastaa jotakuta, kuten hän kertoi minulle rakastavansa Doriania, niin ei minusta silloin pitäisi etsiä lohtua jostakusta muusta.
Tämä alkaa oikeasti olla kuin jostain monimutkaisesta saippuadraamasta, eikä kukaan pysy juonessa mitenkään mukana. Miten minä sainkaan itseni mukaan tällaiseen soppaan? Minä kun tosiaan luulin, ettei zamalaisten keskuudessa tällaisia suhdeongelmia olisi, mutta taisinpa olla väärässä.

Olemme pian kaikki kokoontuneet yhteen ja minä välttelen Dorianin sekä Samarin katsetta parhaani mukaan. Minusta tuntuu, että olisin ollut osallisena johonkin suurempaankin pettämisskandaaliin, vaikkei se olekaan totta. Toivottavasti Samari ei tiedä sitä, kenen luokse Dorian tuli yönsä viettämään.
Uskallan vilkaista Samaria nopeasti ja huomaan hänen katsovan minua. Lasken katseeni nopeasti alas ja tunnen, kuinka kylmät väreet kulkevat kehoni läpi. Samari tietää, näin sen hänen katseestaan. Voi ei, tätä minä viimeiseksi halusin. Toivottavasti hän ei kanna minulle kaunaa tästä. Olen vain viaton ulkopuolinen, oikeasti!
Laskeuduttuamme Oklahoman lentokentälle olemme päättäneet, mitä me teemme. Marim, Samari ja Francis lähtevät etsimään Viidettä avainta sillä aikaa, kun me muut laadimme mahdollista strategiaa Zaman varalle.
Xynel on lähtenyt ostamaan ruokaa Bennun ja Shun kanssa. Bennu lupasi käyttäytyä kiltisti ja hän näyttikin sen verran kalpealta, että hänen tarvitsi käydä haukkaamassa happea. Eura luotti Shun Xynelin vastuulle, eikä siis lähtenyt kolmikon mukaan.
Minä ja Eura istumme lentokoneesta ulos laskeutuvilla portaikolla ja nautimme ulkoilmasta. Dorian on jäänyt sisälle, sillä uskon, että häntäkin nolottaa se tämän aamuinen kiusallinen asia. Eura puhelee minulle niitä näitä ja yrittää valaista minun tietämystäni Zamasta entisestään. Kerrottuaan minulle kymmenen minuutin ajan Zamasta me eksymme puhumaan muista Taistelijoista. Meillä on ollut tähän asti hauskaa keskustella, kunnes keskustelumme saa yllättäen vakavamman sävyn.
“Marim on upea, hauska ja hyvä ihminen, mutta…” Eura toteaa yhtäkkiä ja minä pelkään sitä, mitä hän aikoo minulle seuraavaksi paljastaa. “Me kasvamme. Me muutumme ajan myötä..” hän jatkaa pelottavaan sävyyn, enkä halua edes kuvitella, mitä hän sillä hetkellä ajattelee.
“Mitä sinä siis tarkoitat..?” kysyn varovaisesti, vaikkei minun olisi ehkä pitänyt. Näen Euran huulille kohoavan surullisen hymyn.
“Tätä on niin vaikea sanoa ääneen..” Eura aloittaa ja kurtistaa vakavana kulmiaan. “Luulen, etten enää rakasta Marimia samalla tavalla kuin ennen..” hän saa lopetettua ja mitä tuijotan häntä melko tyrmistyneenä. Juuri tuota minä pelkäsin ja kadun sitä, että annoin hänen jatkaa loppuun.
“Aiotko kertoa tästä hänelle..?” kysyn hiljaa ja odotan, mitä Eura aikoo minulle sanoa.
“Minun on oltava rehellinen hänelle, hän ansaitsee kuulla totuuden… Ajattelin kertoa hänelle sen, kun olemme kahdestaan kaikessa rauha-”
“Ei! Et.. Et voi kertoa hänelle sitä! Ainakaan tässä vaiheessa!” parkaisen hädissäni ja Eura katsoo minua melko säikähtäneenä. Pudistelen päätäni rivakasti. “Luuletko, että hän lähtee iloisin mielin sotaan, kun sinä olet jättänyt hänet?”
Eura alkaa tosiaan miettiä asiaa, ja hyvä niin. Olen nimittäin nähnyt, mitä ihmisille tapahtuu silloin, kun rakkaudenkohde paljastaa, ettei enää rakasta toista. Se oikeasti särkee sydämen, ja vaikka esittäisikin rohkeaa ja selviytyjää, ei todellisuudessa ole sitä. Jos Eura aikoisi paljastaa muuttuneet tunteensa Marimille ennen, kun me lähdemme pelastamaan Zamaa Pahalta, niin varmaan jokainen arvaa, miten siinä tulee käymään. Ei ainakaan hyvin.
“Ehkä olet.. Oikeassa..” Eura toteaa pitkän mietintätauon jälkeen ja minä huokaisen hiljaa helpottuneena. Tähän soppaan ei todellakaan tarvita enää mitään tuollaista, sillä soppa on jo muutenkin sen verran väkevä, että tämä saa riittää.
Enkä halua nähdä Marimia sydän särkyneenä. Toivon, että Eura pystyy pidättelemään itseään mahdollisimman pitkää tämän asian kanssa. Kuulostaa ehkä jonkun mielestä itserakkaalta, mutta… En vain halua nähdä surullisia ihmisiä. En nyt, enkä jatkossa.
Yhtäkkiä takanamme oleva lentokoneen ovi aukeaa ja oven suulla seisoo närkästyneen näköinen Dorian, joka pitelee soivaa puhelintani kädessään.
“Miten helvetissä tämän saa hiljaiseksi!” Dorian ärähtää turhautuneena ja minä pomppaan nappaamaan puhelimeni käsiini.
“Haloo?” vastaan, sillä soittaja ei ollut kukaan tuttuni, sillä näytössä näkyi vain pelkkä numero.
“… tämän saa oikein toimimaan”, kuulen tutun äänen puhelimen toisesta päästä ja kurtistan ihmeissäni kulmiani.
“Cenarie? Kuuletko minua?” puhun puhelimeen kovemmalla äänellä. Totta tosiaan, Cenarie soittaa minulle. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Hän luultavasti kyselee vain kuulumisiamme. Voin ilolla kertoa hänelle, että pääsemme jo mitä luultavammin tänään palaamaan takaisin päin.
“Henu! Voi hyvänen aika sentään, tämä… Tämä on kauheaa!” Cenarie henkäisee kauhistuneena puhelimeen ja minä en ymmärrä lainkaan, mistä hän puhuu. Enkä ehdi edes kysyä häneltä asiasta. “Se on täällä..!”
“Mitä sinä tarkoitat, mikä on täällä?” kysyn kummissani ja yritän muodostaa mielessäni jotain järkevää siitä, mitä Cenarie yrittää parhaillaan minulle kertoa. Cenarie henkäilee puhelimeen ja puhelin rätisee ihmeelliseen tyyliin.
“Paha on löytänyt oven!”

Olen lopettanut puhelun pari minuuttia sitten, mutta ne pari minuuttia ovat takuuvarmasti olleet elämäni pisimmät ikinä. Vatsassani muljahtelee yhä ikävästi ja tuntuu, että päälleni on pudonnut painava järkäle. Koko suunnitelmamme on mennyt aivan pilalle ja meidän on nopeasti keksittävä uusi sellainen. Paha on löytänyt oven ja päästänyt hirviöitään Maahan. Cenarien mukaan se on jo tehnyt tuhojaan Suomessa. Minkälaista tuhoa, sitä Cenarie ei kertonut, mutta minä kyllä taidan tietää. Enkä halua ajatella koko asiaa, sillä haluan pysyä selväjärkisenä mahdollisimman pitkään.
Mutta kauheinta, mitä Cenarie kertoi minulle oli se, että Paha aikoo tuhota jäljellä olevat Avaimet.
Sen verran minä kauhistuin, että Dorian ja Eura joutuivat taluttamaan minut sisälle koneeseen, sillä jalkani eivät enää kantaneet minua. Cenarien mukaan Paha on meidän perässämme, ellei se jopa ole jo täällä. Mistä kukaan tietää, millaisia voimia sillä oikein on! Miten se on muka jäljittänyt meidät? Miten tämä kaikki on mahdollista!
“M-m-meidän täytyy varoittaa muita..!” parkaisen katkonaisesti, kun olen saanut koottua itseäni alkujärkytyksestä. “Marimia, Samaria ja Francista! J-ja Xyneliä, Shunia ja Bennua!”
Dorianin ja Euran kasvoilla olevat ilmeet eivät saa minua rauhoittumaan yhtään, vaan pikemminkin ne saavat minut panikoimaan entisestään. Miten me saamme muut kiinni? Samarilla on meidän karttamme! Tiedämme vain, että viides Avain on täällä Oklahomassa.
Televisio. Minä haluan katsoa televisiota, nyt heti.
Olen kaatua mahalleni, kun pomppaan sillä lailla pystyyn ja ryntään television ääreen. Avaan sen tärisevin käsin, eikä minun edes tarvitse kanavaa vaihtaa, kun näen jo haluamani - tuhoa. Näen vain televisiossa tuhoa. Maa on pakokauhun vallassa, kun joku meille tuntematon voima lietsoo paniikkia ja sekasortoa. Ihmiset pakenevat minkä ehtivät, mutta tiedän, että pakeneminen on turhaa, jos joutuu Pahan kanssa vastatusten. Ihminen vastaan itse Pahuus. Ensimmäiseksi mainitulla ei ole lainkaan mahdollisuuksia selviytyä.
Televisiossa näkyy myös musta korkea torni, jota jään hetkeksi aikaa tuijottamaan mietteissäni. Mieleeni muistuu sitten Euran sanat silloin lähtöpäivänämme. Tornit, Paha on luonut torneja saadakseen maailmaan ikuisen pimeyden ja synkkyyden. Lisäksi ne kasvattavat Pahan voimia entisestään. Ei hemmetti, Paha on jo tehnyt sellaisen Maahan! Vai onko niitä jo useampiakin, en tiedä! Televisio näyttää vain yhtä!
Voi hyvä luoja… En voi muuta kuin rukoilla sitä, että lähimmäiseni ovat turvassa…

Lentokoneen ovi aukeaa aivan yllättäen ja me kolme käännymme säikähtäneenä katsomaan sitä. Shun haukkoo äänekkäästi henkeään ja näyttää siltä, että hänellä on meille jotain raskauttavaa kertomista.
“… Se tyttö, se… Bennu… Karkasi”, Shun henkäisee ja käteni nousevat suulleni. “Xynel lähti etsimään. Oletteko nähneet jo uutiset?”
Eura kertoo Shunille sen, minkä minä kerroin Euralle. Ja sen tiedon minä sain Cenarielta. Shun lyyhistyy istumaan penkille ja pudistelee päätään. Hän ei näytä myöskään uskovan sitä, että Paha olisi tullut joukkoineen Maahan.
“Henu”, Dorian tarttuu ranteestani herättäen huomioni. Hänen katseensa porautuu silmiini ja melkein jo arvaan, mitä hänellä on mielessä. “Meidän on lähdettävä etsimään heitä.”
Arvasin. Meidän täytyy lähteä etsimään Marimia, Samaria ja Francista. Heille on kerrottava, mitä on tapahtunut. Ja minä tiedän, miten me lähdemme etsimään heitä.

Seison Dorianin edessä ja hengitykseni on tiheää. Hän asettaa kämmenensä kämmenselälleni ja suljen silmäni jo valmiiksi.
“Älä pelkää..” Dorian kuiskaa korvaani, ennen kuin minun tietoisuuteni katoaa hetkellisesti kirkkaan valon syleilyyn. Avatessani silmäni maailma näyttää pieneltä ja helposti tuhottavalta. Tiedän olevani Suojelijan sisällä ja Dorian sen ohjaksissa. Ihmiset, jotka ovat lentokentällä, katsovat minua järkyttyneinä ja pelokkaana. He luultavasti luulevat minua joksikin pahaksi, sillä ihmiset lähtevät pakenemaan. Minun tekisi mieli huutaa heille, etten ole paha, vaan olen tarkoitettu suojelemaan ihmisiä. En kuitenkaan huuda mitään. Lähden juoksemaan ja tiedän, että Dorian on päättänyt suunnan, josta lähdemme ensimmäiseksi etsimään Marimia, Samaria ja Francista.
Emme ole ehtineet edes kauaksikaan, kun näkökenttääni osuu jokin rakennuksien seassa. Se välkkyy punaisena, kuin välkkyvä kohde olisi vaarallinen. Olo tuntuu tosiaankin kuin joltain robotilta. Käsiini ilmestyy miekka ja mieleeni tulvahtaa kaikenlaisia kauhukuvia.
“Dorian!” huudahdan ääni käheänä ja toivon, että hän tajuaa kertoa minulle tilanteen minun enempiä kyselemättä.
“Ne ovat täällä”, Dorian toteaa vakavana ja minun tekisi mieli sulkea silmäni, mutta juuri silloin saan paremman kuvan punaisena välkkyvistä kohteista. Miten nuo hirviöt ovat muka ehtineet jo tänne? Kauanko siitä muka on, kun Paha keksi oven meidän ja Zaman maailman välillä? Ei siitä voi olla kuin vain tunteja! Tähän täytyy olla jokin hyvä selitys, että nuo hirviöt ovat jo täällä Oklahomassa.
… Ja miksi minusta tuntuu siltä, että nuo oliot ovat kasvaneet viime näkemästäni? Nuohan ovat aivan valtavia! Se hirviö, joka meinasi hyökätä kimppuuni silloin eräänä iltana, oli ainakin kaksi kertaa pienempi kuin nuo. Hei, ei kai noilla ole kolmet kasvot..?
“Dorian, nuo ovat valtavia”, henkäisen kauhuissani ja kuulen Dorianin mutisevan itsekseen jotain. “Kuin niitä olisi ruokittu.. Miksi noilla on kolmet kasvot?”
“Niiden on täytynyt syödä useimpien ihmisten sielut.. Kasvojen määrä kertoo, kuinka moni ihminen on ollut niiden uhrina”, Dorian selventää hampaita kiristellen ja otteeni miekasta tiukentuu. “Olenpa todella iloinen, etten tällä kertaa joudu ihmisen kokoisena taistelemaan noita vastaan.”
“Pitikö tuon olla kannustava lause?” inahdan hiljaa, kun huomaan hirviöiden lähestyvän meitä. “Sillä minua pelottaa edelleen.”
“Sinun se tässä iloinen pitäisi olla, kun et ole vastuussa kenenkään hengestä”, Dorian toteaa hiljaa ja tunnen itseni typeräksi. Dorianillahan se tässä pahin paikka tulee olemaan. Hänhän on vastuussa minun kunnostani ja hengestäni.
“Anteeksi… Minä luotan sinuun.”
“Ei se mitään. Kohta näet, mitä olen viidessä vuodessa oppinut.”
En voi muuta kuin toivoa, että Dorian on viidessä vuodessa oppinut puolustamaan itseään niin, ettei hän saa vammoja. Koska nyt minä olen se, joka niitä vammoja saisi, jos Dorian tyrii.

Ainakin vielä olen ehjänä. Nyt täytyy koputtaa nopeasti puuta, ennen kuin onnemme kääntyy.
En ole pysynyt ollenkaan laskuissa siinä, kuinka monta hirviötä on saanut surmansa miekastani. Sen minä kuitenkin tiedän, että moni hirviö on saanut surmansa. Dorian on niin hemmetin taitava miekkamies, etten voi muuta kuin arvostaa häntä. On mukava tunne, kun tietää, että joku suojelee sinua niin taidokkaasti.
“Sinä olet… Taitava”, myönnän, kun olemme saaneet tuhottua jokaisen hirviön näköpiiristämme.
“Mitä minä sanoin”, Dorian myhäilee tyytyväisenä ja pyöräytän silmiäni.
“Älä anna kehuni kuitenkaan nousta päähän”, varoitan häntä, mutta Dorian vaikuttaa yhä tyytyväiseltä omiin taitoihinsa. “Lähdetään jo etsimään heitä. Heitä on varoitettava”, muistutan tehtävästämme, sillä pieni pelko on vallannut osan mielestäni. Haluan kuitenkin pyyhkiä sen mielestäni, sillä sen on pakko olla aiheeton. Meidän tehtävämme tulee onnistumaan, me pystymme tuhoamaan Pahan. Meidän on pakko kukistaa se, vaikka mikä olisi. Niin minun pitäisi ajatella.
“Eikö tuo ole… Francis?” Dorian kysyy aivan yllättäen ja katseeni hakeutuu automaattisesti sinne, minne Dorianinkin. Francis se on! Hän tuijottaa meitä (tai siis minua) silmät suurina, mutta ei juokse pakoon. Hän kai aavistaa, että tämä robotin ja haarniskan yhdistelmä on Suojelija. “Miksi hän on yksin?”
Siihen kysymykseen minäkin haluaisin vastauksen. Dorian ei jätä minua yksin hetkeksikään, joten mikä on saanut Samarin jättämään Franciksen yksin? Ja vieläpä tällaisessa tilanteessa.
Kaikki muuttuu varoittamatta valkoiseksi ja tietoisuuteni katoaa hetkeksi aikaa. Avatessani silmät huomaan seisovani ihmisjaloilla asfaltilla ja horjahtaessani taaksepäin Dorian pitelee minua pystyssä. Päässä pyörii vimmatusti ja asetan käteni päähäni saadakseni pyörimisen lakkaamaan. Mutta eihän se luonnollisesti mitenkään lakannut.
“Missä Samari ja Marim ovat?” Dorian ehtii kysyä ennen minua ja näen Franciksen tulleen lähemmäs meitä. Hän näyttää sen verran häkeltyneeltä, että ajattelen hänen olevan täysin pyörällä päästään. Aivan niin kuin minäkin nyt.
“Minä näin… Katsoitteko… Ei, kun näittekö te… Ne hirviöt!” Francis sopertaa aivan sekavana ja minusta tuntuu, että hän on lievässä shokissa. Minä että Dorian katsomme Francista odottavasti.
“Francis, kokoa itsesi”, Dorian tokaisee matalasti ja asettaa kätensä Franciksen olalle. “Missä Samari ja Marim ovat?”
“Me löysimme Avaimen, t-tai siis paikansimme hänet. Hänen piti olla tuossa ostoskeskuksessa -” Francis osoittaa vieressä olevaa ostoskeskusta. “ - ja minä menin vain käymään miestenhuoneessa. En löydä heitä mistään”, Francis selittää viimeinkin selvällä kielellä ja minä ja Dorian vilkaisemme toisiamme epävarmoina.
“Sitten kuulin jotain hirviöistä ja kaikki juoksivat karkuun ja ja ja… Te ilmestyitte!”
“Pysy siinä, älä edes liikahdakaan.”
En ehdi edes vilkaistakaan Dorianiin, kun hän jo asettaa kätensä kämmenselkäni ylle ja sitten sitä taas mennään.
“Heidän on oltava tässä aivan lähellä”, Dorian toteaa pääni sisällä ja hymähdän myöntävästi. “He eivät voi olla kaukana…”
Emme ehdi ottaa edes toista askelta, kun näemme jonkun juoksevan meitä päin.
“Samari!” henkäisen huojentuneena, mutta tietenkin vain Dorian kuulee minut. Suojelija ottaa suuren askeleen ja nopeasti olemme jo Samarin luona, joka näyttää kaikkea muulta kuin iloiselta.
“Marim on tuolla, niiden hirviöiden keskellä! Avain on kuollut! Mitä hittoa täällä tapahtuu!” Samari huutaa kurkku suorana ja näen hänestä, että hän on hyvin katkera ja vihainen. “Minä tarvitsen Francista!”
Osoitamme hänelle suunnan, mistä hän löytää Franciksen ja Samari pistää oitis juoksuksi. Dorian pistää minut juoksemaan niin lujaa kuin vain kykenen.
Sydämeni hakkaa rinnassa minulle tuntemattomaan sävyyn. Kuin se olisi aikapommi, joka tarpeeksi kauan tiheään tahtiin tikitettyään räjähtää. Päähäni on ilmestynyt ajatuksia, joita yritän ajatella mahdollisimman vähän, sillä ne saavat minut tärisemään entisestään. En halua ajatella, että Marimille olisi sattunut jotain, sillä se saa hauraan mieleni särkymään. Minun täytyy pysyä järjissäni ja ajatella, että Marim on kunnossa. Hän pystyy pitämään huolen itsestään, siihenhän hän on saanut koulutusta viimeisten viiden vuoden ajan.

Kun löydämme Marimin, en osaa tuijottaa häntä kuin jähmettyneenä. Hän taistelee kuin hullu, vaikka on saanut suuria vammoja. Hän suojelee jotakuta, joka makaa maassa liikkumattomana. Liikkumaton hahmo on nainen, joka on yltä päältä veren peitossa. Siirrän katseeni Marimiin vain nähdäkseni, kuinka yksi hirviöistä hyökkää suoraan hänen kimppuunsa ja Marim jää sen alle. Ääneni on kadonnut. Tahtoisin huutaa, huutaa niin kovaa, että koko maailma varmasti kuulisi minut. Tahdon ajaa nuo hirviöt pois Marimin kimpusta, koska en halua hänelle sattuvan mitään. “Olen kaikessa huonompi kuin muut… Häviän aina miekkataisteluissa. Pelkään, etten osaa edes ohjata Suojelijaa, vaikka minua on juuri sitä varten opetettu.. Voin vain toivoa, että löydän itselleni vielä jonain päivänä tarkoituksen. En halua kuolla mitättömänä ja pelkurina…” Marimin sanomat sanat kaikuvat mielessäni ja se saa minut heräämään koomastani.
“MARIM!” kiljaisen ääni särkyneenä ja Dorian hyökkää Suojelijan kanssa hirviöiden kimppuun. Niitä on ympärillämme kymmeniä, mutten ehdi laskemaan niitä. Tärkeintä minulle sillä hetkellä on vain saada Marim turvaan. Hänelle ei saa olla käynyt mitään, hänen täytyy olla kunnossa. Hänen täytyy pysyä kanssamme, vaikka hän pelkäisikin. Emme saa menettää häntä, sillä minä en kestäisi sitä.
Tuntuu, että kaikki on muuttunut sameaksi, enkä pysty näkemään tarkasti muuta kuin hirviön, joka estää minua näkemästä Marimia. Kuulen Dorianin hengityksen kiihtyneen ja välillä kuulen, kun hän kutsuu minua. En kuitenkaan vastaa hänen kutsuunsa mitenkään, sillä en vain yksinkertaisesti kykene siihen. Hätkähdän, kun tunnen jotain märkää poskillani. Itkenkö minä? Miksi minä itken? Ei tämä vielä ole ohi, Marim on kunnossa! Hänen on oltava kunnossa, hemmetti soikoon! Mutta miksi minä kuitenkin pelkään pahinta!
Katsahdan ensimmäisen kerran ympärilleni niin, että minä tiedostan sen. Hirviöitä on pystyssä vielä pari, suuri osa makaa liikkumattomana maassa ja ne näyttävät haihtuvan hiljalleen pois. Aika kuluu jotenkin niin käsittämättömän nopeasti, että kun mielestäni räpäytän kerran silmiäni, kaikki hirviöt on voitettu. Käännän katseeni siis Marimiin, mutta silloin kirkas valo täyttää mieleni.

Lyyhistyn polvilleni maahan, kun olen jälleen ihmisvartalossa. Alan itkeä hysteerisesti ja nostan käteni kasvoilleni. Dorian rientää Marimin luokse, mutta me molemmat tiedämme sen olevan jo myöhäistä. Keinutan itseäni edestakaisin ja tunnen, kuinka sydämeni pirstoutuu ja siitä putoaa pois pala. En kykene tekemään muuta kuin itkemään. Huudan Marimia sydäntä särkevästi toivoen, että suuri kaipuuni toisi hänet takaisin. En pysty edes hengittämään normaalisti ja hengitykseni on muuttunut katkonaiseksi ja epätavallisen tiheäksi.
Dorian pitelee Marimia sylissään ja minä ulvahdan tuskasta. Kaadun maahan kyljelleni ja tunnen kivullisen vihlaisun kyljessäni. Kosketan kylkeäni vaistonvarassa ja näen sormissani verta. Minäkään en siis säilynyt täysin ehjänä. En edes huomannut, milloin minä sain iskun. Minun haavani tuntuu kuitenkin niin turhalta Marimiin verrattuna. En voi valittaa haavastani, sillä se olisi väärin Marimia kohtaan. Tällä hetkellä menetyksen tuska on pahempi kuin kipu kyljessäni.
Tuleeko kaikki päättymään tällä tavalla? Kuolemaan, menetyksiin? Onko meillä koskaan ollut edes toivoa? Olemme menettäneet yhden Taistelijoista ja Avaimista hirviöiden kynsiin. Miten me muka tulemme pärjäämään itse Pahaa vastaan, joka on varmasti hirviöitä moninkertaisesti voimakkaampi ja pahempi vastustaja.

En kiinnitä lainkaan huomiota töminään, joka lähestyy meitä. Dorian nostaa Marimia sylissään ja minä katson Marimia hysteerisesti itkien. Hänen vartalonsa on pilattu. Hän ei näytä lainkaan siltä Marimilta, jonka minä tunsin. Hänen poskestaan ja otsastaan puuttuu ihoa sekä hänen kasvonsa ovat täysin värjääntyneet vereen. Hän makaa täysin velttona Dorianin sylissä, joka ojentaa Marimin jonkun suuntaan. Tajuan silloin Samarin tulleen Franciksen kanssa Suojelijalla. Kun he ottavat Marimin Suojelijan suureen käteen ja lähtevät viemään häntä pois, ulvahdan hanketta vastaan ja kömmin kohmeisena pystyyn. En saa suustani tulemaan muuta kuin yksittäisiä äänteitä ja sekavaa soperrusta. He eivät saa viedä Marimia pois! Meillä on vielä mahdollisuus saada hänet kuntoon, eikö niin! Marim voidaan hoitaa vielä kuntoon! Miksi Samari ja Francis vievät häntä pois luotamme!
“MARIM!” kirkaisen taas hysteerisesti itkien ja Dorian säntää luokseni. Hän katsoo minua silmät suurina henkeään haukkoen. Kuin hän ei olisi tiennyt minun saaneen iskun kylkeen. Dorian asettaa kätensä kämmenselälleni, enkä minä ehdi sanomaan hänelle mitään vastaan. Kun kirkas valo on taas asettunut ja tiedostan olemassaoloni, alan taas itkeä kovaan ääneen.
“Voimme vielä auttaa häntä!” kiljun ääneni käheäksi, kun Dorian lähtee ohjaamaan meitä aivan toiseen suuntaan, kuin minne Samari ja Francis lähtivät. “Dorian, me voimme vielä auttaa…” itkuni muuttuu taas ylivoimaiseksi, enkä kykene sanomaan tai tekemään mitään muuta.
“Marim on poissa”, Dorian toteaa ja hän kuulostaa uskomattoman välinpitämättömältä korviini. “Samari ja Francis etsivät hänelle leposijan..”
“Mutta me voimme yhä auttaa häntä! Miksi sinä luovutat! E-et voi..! Me emme voi..!”
“Henu, sinun täytyy rauhoittua. Olet haavoittunut ja meidän täytyy päästä mahdollisimman nopeasti hoitamaan haavasi.”
“Emme voi hylätä Marimia! Häntä ei saa jättää, hän pelkää!”
“Marim on kuollut!” Dorian jylähtää kuin lausuen lopulliset sanansa. “Häntä ei voi enää auttaa!”
Hiljenen äkillisesti ja keskityn vain hengittämiseen, mikä on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Hengitykseni on muuttunut hiljaiseksi ja pelkäksi inahteluksi. Kyyneleet tulvivat yli silmistäni, enkä kykene pidättelemään niitä laisinkaan.
Tältä siis menetys tuntuu. Tältä tunteelta olin tähän mennessä säästynyt. Nyt minä rukoilen, että olisin säästynyt tällaiselta. Vaikka en ollut tuntenut Marimin kuin vain parin, nopeasti kuluneiden päivien ajan, hänestä oli tullut osa elämääni. Ja nyt hän on poissa. Noin vain. En enää edes muista, mitä viimeiseksi sanoin hänelle. Toivon, etten sanonut mitään loukkaavaa tai ilkeää.

Olemme ilmestyneet lentokentälle ja ennen kuin ehdin huomaamaankaan, Dorian kantaa minua ihmisvartalossani kohti lentokonettamme. Eura ja Shun ryntäävät avaamaan oven ja he haukkovat henkeään yhteen ääneen. Kuulen heidän esittävän kysymyksiä meille koko ajan, mutta minä en tee muuta kuin itken ja Dorian pysyy vaitonaisena. Hän kantaa minut sängylle ja nostaa paitani helmaa sen verran, että näkee haavani. Hän huokaisee helpotuksesta, ilmeisesti haavani ei ole kovinkaan suuri.
“Älä liiku”, kuulen hänen käskevän, mutta siitä huolimatta minä käperryn sängyllä kippuraan ja asetan käteni ylävartaloni suojaksi.
“Dorian”, Eura astuu huoneeseen ja minä tukahdutan itkuni peittoon. “Mitä on tapahtunut? Sinun on kerrottava”, Euran äänestä pystyy kuulemaan selvän pelon ja epävarmuuden. Kuin hän ei haluaisi oikeasti tietää, mitä oikeasti tapahtui.
“Hirviöt hyökkäsivät..” Dorian vastaa lyhytsanaisesti ja tunnen sängyn liikahtavan siihen malliin, että hän on käynyt istumaan sille. “Auta minua, Henu on haavoittunut”, hän pyytää apua Euralta. Jähmetyn paikoilleni ja käytän viimeisetkin voimani siihen, kun yritän vastustella heidän otteitaan. He yrittävät saada minut vain hylkäämään suojani. En halua, että he koskevat minuun. Heidän kuuluisi auttaa Marimia, ei minua!
“Sano, että hän itkee haavansa takia..” Eura kuiskaa anovasti, mutta Dorian ei vastaa hänelle mitään. Dorian kiskoo paitani rintaliivieni yläpuolelle, mutta sillä hetkellä en häpeä vartaloani lainkaan. Yritän vain taistella heidän otteitaan vastaan. He eivät saa hoitaa minua, sillä Marimilla on pahemmat haavat kuin minulla!
“Pidä hänen käsiään”, Dorian käskee Euraa ja tunnen Dorianin otteen heltyvän. En kuitenkaan pääse vapaaksi, sillä Euran kädet pitävät minua vankina. Tunnen sitten vihlaisun kyljessäni ja se saa minut henkäisemään kivusta. Dorian sivelee haavaani jollain, mutta minua ei kiinnosta.
“Häntä on autettava…” itken väsyneen kuuloisena ja katson Euraa niin anovasti kuin vain kykenen. “Älä sano hänelle, ettet rakasta häntä..”
Euran katse terävöityy ja hän katsoo minua suoraan silmiin. Hän laskee katseensa ja näyttää käyvän mielessään läpi erilaisia vaihtoehtoja. Näen hänen siirtävän katseensa Dorianiin.
“Onko.. Marimille sattunut jotain..?” hän kysyy hiirenhiljaa kuin peläten omien sanojensa totuutta. Puristan silmäni tiukasti yhteen ja ulvahdan suruissani. Se riittää Euralle. Hän päästää irti käsistäni ja nousee seisomaan siirtyen huoneen laidalle. Saan tilaisuuden kääntyä taas kyljelleni, mutta Dorian asettuu päälleni niin, että hän tekee kääntymiseni mahdottomaksi.
“Henu, sinun täytyy pysyä paikoil-”
“Dorian”, Eura keskeyttää Dorianin. “Onko Marim kunnossa? Vastaa minulle”, hän suorastaan käskee Doriania vastaamaan, mutta Dorian vain pysyy hiljaa. Korviimme kantautuu silloin epämääräistä kolinaa ja töminää lentokoneen etuosasta.
“Samari kertoo sinulle..” Dorian toteaa hiljaa ja saa hoidettua haavani kuntoon. Silloin hän päästää minut otteestaan ja nyt minä saan kääntyä kyljelleni kippuraan. Eura ei tuhlaa hetkeäkään, vaan äkkiä hän on jo kadonnut huoneesta. Olen juuri asettamassa käsiäni korville suojatakseni itseni enemmältä mielipahalta, mutta liian myöhään.
“Ei..!” kuulen Euran epätoivoisen, särkyneen huudahduksen huoneeseen ja kasvoilleni kohoaa itkuinen irvistys. Jälleen uusi itkukohtaus tekee tulojaan.
Vaikka Eura kertoi minulle, ettei rakasta Marimia enää samalla tavalla kuin ennen, tiedän hänen silti rakastaneen häntä koko sydämestään. Kukaan ei voi noin vain hylätä jotain niin voimakasta tunnetta. Se seuraa sinua aina sydämessäsi, vaikkakin pienempänä tunteena kuin aikaisemmin.
En halua edes ajatella, miltä Eurasta nyt tuntuu.

Olen maannut turtana jonkin aikaa. En tiedä kauanko, mutta se on minulle yksi ja sama. Dorian on ollut koko ajan lähelläni ja välillä tunnen hänen kätensä sipaisevan hiuksiani. Samari taisi käydä luonamme jonkin aikaa sitten ja hän halusi käydä läpi uuden toimintasuunnitelman. En enää muista, mitä hän tarkalleen sanoi, mutta hän mainitsi jotain mustasta tornista, jonka Paha loi jonnekin ja siitä, että meidän olisi tuhottava se ja ajettava Paha takaisin Zamaan. Hän taisi mainita myös jotain Xynelistä ja Bennusta. Bennu on kuulemma kadonnut kuin tuhka tuuleen ja Xynel on aivan raivona. Hän sanoi jäävänsä etsimään ‘sitä penteleen kakaraa’, jonka jälkeen hän liittyisi joukkioomme.
Me siis lähdemme matkaan ilman Xynelia ja Bennua. Sekä Marimia…
Olemme jälleen taivaalla, lentämässä kohti… Jotain. En pysty tällä hetkellä välittämään yhtään mistään. Haluan vain olla rauhassa pahan oloni kanssa. Haluan itkeä, mutta en saa enää kyyneltäkään puserrettua silmistäni ulos. Tunnen olevani kuiva rätti, josta ei ole apua kenellekään missään asiassa.
“Henu..” Dorian kuiskaa nimeni aivan hiljaa ja sipaisee kädellään elottomia kasvojani. Hän ei sano enempää, sillä luultavasti hän tietää, etteivät hänen sanansa voi helpottaa oloani mitenkään. Niin minäkin sillä hetkellä uskon.
Yllätyksekseni nousen istumaan sängyllä ja tunnen oloni tavallista heikommaksi. Kylkeäni kivistää ja kurtistan kulmiani sen takia. Dorian yrittää asettaa minut takaisin makuulle, mutten salli hänen tehdä sitä. Silmäni, jotka yleensä tuikkivat tilanteesta huolimatta, ovat puoliummessa ja tuijottavat tyhjyyteen.
“Jos vain..” ääneni on pelkkää karheaa kuiskausta. “Jos vain olisin pitänyt puhelimeni koko ajan lähelläni, niin olisimme voineet varoittaa heitä jo aikaisemmin..” saan vaivoin ähkäistyä ääneen ja tunnen, kuinka sisukseni painuvat kasaan.
“Kehtaatkin syyttää tästä itseäsi”, Dorian kuiskaa kauhuissaan ja painaa huulensa otsalleni. “Tämä ei ole sinun syytäsi. Tämä ei ole kenenkään syytä. Sinun parasta uskoa se.”
Pystyn yhä tuntemaan Dorianin huulet otsallani ja se on herättänyt minussa jotain sellaisia tunteita, jotka saavat minut henkäisemään väristen. Katseeni hakeutuu Dorianin kasvoille ja katson hänen kasvojaan kuin lohdutusta hakien. Dorianin merensiniset silmät porautuvat omiin silmiini ja nopeasti kyyneleet ovat täyttäneet silmäni, ties kuinka monetta kertaa. Tuon kasvojani lähemmäs hänen kasvojaan ja painan huuleni arasti ja kokeilevasti hänen huuliaan vasten. Toisiko tämä minulle lohdutusta, helpottuisiko oloni tämän jälkeen? En tiedä. En tiedä enää mistään mitään. Sen minä kuitenkin tiedän, etten halua Dorianin torjuvan minua.
Eikä hän torjukaan.
Hän vastaa haparoivaan suudelmaani hyvin hellästi ja kietoo kätensä ympärilleni suojelevasti. Painaudun entistä tiiviimmin häntä vasten ja annan täysin uuden tunteen vallata horjuvan mieleni. Käteni yrittävät saada Dorianista otetta ja lopulta saan ne asetettua hänen olkapäilleen. Tunnen Dorianin sivelevän selkääni suurilla käsillään ja tajuan pitäväni hänen kosketuksestaan suunnattoman paljon. Olen kai itsekäs, kun haluan saada pahan oloni pois tällaisella tavalla, mutta en mahda itselleni mitään. Kehoni toimii aivan omin päin ja se hakee vapaaehtoisesti turvaa Dorianista. Kuin kehoni tietäisi, ettei se voisi luottaa keneenkään muuhun kuin Dorianiin.
Henkäisen äänekkäästi suudelman välissä ja yritän haukkoa huomaamattomasti happea. Pelkään, että jos minä erkanen hänestä, en saa tuntea häntä enää koskaan tällä tavoin lähelläni. Teen siis kaikkeni pysyäkseni hänessä kiinni ja tunteakseni hänen rintakehänsä omaani vasten. Kuulen sydämen jyskyttävän tiheään tahtiin korvissani asti. Sen lisäksi kuulen Dorianin raskaan hengityksen. Muille äänille olen täysin kuuro. Olen vajonnut tilaan, jossa on vain minä ja Dorian. Kuinka sen tajuaminen saakaan minut hieman rauhoittumaan.
Dorianin kädet, jotka ovat tiukasti kietoutuneina ympärilleni, löystyvät ja hänen kätensä alkavat etsiä uutta paikkaa, johon asettua. Tunnen Dorianin toisen käden siirtyvän ehjälle kyljelleni ja sivelevän sitä pehmeästi. Hänen toinen kätensä taas lähtee nousemaan ylöspäin selässäni ja pian tunnen hänen kosketuksensa niskallani. Hänen karheat sormenpäänsä paljaassa kaulassani saavat minut hieman kutiamaan, mutta kaikki on niin täydellistä. Emmin siirtää omia käsiäni, mutta lopulta en mahda itselleni mitään. Annan käteni laskeutua hänen rintakehäänsä pitkin aina Dorianin paidanhelmaan asti. Tahtomatta mennä pidemmälle käteni kuitenkin toimivat vasten tahtoani - ne luikahtavat Dorianin paidan alle ja koskettavat hänen kovaa vatsaansa sekä vatsan lihaksia yksitellen. En ole koskaan saanut tuntea, miltä miehen vatsa tuntuu, mutta olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.
Tekoni saa Dorianin toimimaan. Hänen suudelmansa muuttuu yllättäen ahnaammaksi ja kärsimättömämmäksi. Hänen käsiensä ote tiukkenee entisestään ja kuulen hänen hengityksensä muuttuneen entistä painavammaksi. Dorianin vartalo jäykistyy, pystyn tuntemaan sen ja hän kaataa minut hellästi selälleni sängylle. Huulemme eivät ole vielä kertaakaan eronneet toisistaan, vaan ne tapailevat toisiaan vain entistä kiihkeämmin. Vatsanpohjaani kihelmöi jännityksestä, jota pääni ei vielä tajua tuntea. Jännitystä, en jännitä tilannetta lainkaan. Minne lie järkeni on kadonnut, en kaipaa sitä tällä hetkellä lainkaan. Pääasia on se, että en ajattele enää Marimia. Ajatukseni on täyttyneet ainoastaan tästä hyvänolon tunteesta. Sekä suunnattomasta mielihyvästä.
Dorianin kädet lähtevät jälleen ensimmäisinä liikkumaan. Ne asettuvat vatsalleni ja alkavat paljastaa vähitellen paljasta ihoa sen alta. Hänen sormensa koskevat paljasta vatsaani hennosti, mutta hänen kosketuksensa on silti ajaa minut hulluksi. Hän varoo koskemasta vasenta kylkeäni, joka vasta hetki sitten haavoittui. Dorian riisuu pitkähihaisen, punaisen neuleeni sekä mustan toppini sen alta ongelmitta päältäni. Hän joutui aivan pieneksi hetkeksi irrottamaan huulensa omiltani, mutta tuskin ehdin niitä edes kaivata, kun tunsin ne taas turvallisesti huulillani. Dorianin kädet koskettelevat uteliaasti vatsaani ja pian toinen hänen käsistään päätyy toisen rintani päälle, joita muuten peittävät vielä valkoiset rintaliivini. Henkäisen huumaantuneena, kun tunnen hänen puristavan rintaani varovaisesti. Haaveilen jo uudesta kosketuksesta ja hän täyttää haaveeni puristaen rintaani uudemman kerran. Vaikka rintani ovat harmillisen pienet, Dorianin kosketus saa koko kehoni värisemään.
En koskaan uskaltanut haaveilla tästä, sillä jostain kumman syystä ajattelin tämän olevan toteutumaton haave. Ajattelin, etten voisi koskaan luottaa vastakkaiseen sukupuoleen niin paljon, että pystyisin päästämään hänet näin lähelle itseäni. Olen kuitenkin päästänyt Dorianin käsittämättömän lähelle itseäni, enkä tahdo hänen lähtevän läheltäni koskaan. Tosin en ole kyllä kokonaan järjissäni, joten se saattaa vaikuttaa asiaan. Olen yhä suunnattoman surullinen Marimin takia, mutta samalla olen suunnattoman onnellinen tästä asiasta. Kaksi suurta tunnetta eivät sovi yhteen, koska ne eivät saa tarpeeksi tilaa. Ehkä juuri se on syynä siihen, miksi olen tällä hetkellä näin helposti johdateltavissa ja miksi menen vain tunteideni mukana.
Tiedän, että huomenna minä kadun tätä. Nyt en kuitenkaan tahdo ajatella katumista lainkaan. Haluan vain tuntea Dorianin entistä lähempänä itseäni.

Dorian erkanee jälleen huuliltani ja minä avaan silmäni pitkästä aikaa. Hän riisuu paidan yltään ja katseeni harhautuu hänen silmistään hänen vartaloonsa. Dorianin vartalo on käsittämättömän upea. Minun tekee mieli koskettaa sitä, tuntea, miltä hänen lihaksensa tuntuvat ja miten ne liikkuvat Dorianin liikkuessa. Hän on mies ja minä nainen. Vaikka hän ei olekaan tästä maailmasta, hän on täysin samanlainen kuin Maan miehet. Ainoa ero hänessä ja Maan miehissä on vain tuo valkoinen viiva hänen nenässään. Muuten Dorian menee Maan miehestä aivan täydellisesti, ja se riittää minulle.
Kiskon hänet takaisin lähelleni ja huulemme kohtaavat janoisina toisensa. Dorianin lämmin ja paljas ylävartalo laskeutuu omani päälle, mutta hän varoo satuttamasta minua painollaan. Annamme tilanteen pysähtyä paikoilleen ja nautimme vain toistemme vartaloista ja huulista. Se riittää minulle hetkeksi aikaa. On toki ihanaa saada olla vain näin toisen kanssa, mutta minä haluan enemmän. Vartaloni haluaa enemmän. Se haluaa saada kokea jotain uutta ja ihanaa. Onneksi Dorian on samoilla tuntemuksilla kanssani. Hän ehtii taas toimia ensimmäisenä. Hän nousee yltäni sen verran, että pääsee käsiksi tummiin farkkuihini. Dorianin kädet tuntuvat sen verran lähellä aluettani, jolle en koskaan ole vastakkaista sukupuolta päästänyt ja se saa minut värisemään. Tämä on uutta ja tuntematonta, mutta jotenkin osaan nauttia tästä hetkestä. Minusta tuntuu, että vain Dorian on se oikea, jolla on oikeus koskettaa minua tällä tavoin. Hassua, vaikka olen tuntenut Dorianin vain muutaman päivän ajan, en kavahda häntä lainkaan. Yleensä olen hyvin arka ja varovainen uusien miestuttavuuksieni kanssa. Tosin Dorian ei ole mikä tahansa miestuttavuus, joten se saattaa vaikuttaa asiaan. Tietenkin vain myönteisellä tavalla.
Housuni päätyvät sängyn laidalle ja huulemme syövät toisiaan nälkäisinä. Dorian riisuu jo vyötänsä, joka on täynnä erilaisia aseita. Ihme, etten pelännyt niitä lainkaan, kun hän oli painautunut minua vasten. Onhan hänellä vaikka minkälaisia tikareita sun muita teräviä välineitä vyössään. Ehkä hän tiesi, etteivät ne voisi minua vahingossakaan satuttaa. Satuttamisesta tulikin mieleen, että miten tämä tuleekaan minua aamulla satuttamaan, tarkoitan siis henkisesti. En ajattele sitä, en halua pilata tätä eksoottista tunnelmaa. Haluan nauttia tästä täysin rinnoin, jos niin vain tästä tilanteesta pystyy sanomaan.
Dorian on saanut riisuttua omatkin housunsa ja palaa takaisin vartaloni luokse. Hänen vartalonsa tuntuu niin kuumalta ja nihkeältä omaani vasten, mutta minä vain nautin tästä. Tuntiessani jotain kovaa ja lämmintä reittäni vasten hätkähdän hieman. Tiedän, mikä reittäni vasten osuu ja arvaatteko mitä; minä suorastaan janoan tuntea sen sisälläni. Hullua, eikö vain. En ole koskaan ollut yhdynnässä miespuolisen kanssa, mutta vartaloni tuntuu silti tietävän, mitä se haluaa.
Älkää tuomitko minua. En ole järjissäni. Etsin vain helpotusta mielipahaani ja minusta tuntuu, että se helpotus on löytynyt. Minun pitäisi yhä surra Marimin puolesta, mutta en mahda itselleni mitään. Minulla on vielä paljon aikaa surra häntä, mutta en halua surra häntä tällä hetkellä. Edes hetkeksi aikaa minä haluan saada ajatukseni muualle.
Haluan rakastaa. Haluan olla rakastettu. Rakastan Doriania ja hän… En tiedä, rakastaako hän minua, mutta nyt minulle riittää hänen läheisyytensä ja kosketuksensa. Voin kuvitella, että hän rakastaa minua. Saanhan kuvitella moista? Ehkä tämän kerran.

Rintaliivini ovat poissa ja nyt Dorian riisuu alushousujani jalkojani pitkin. Kasvoni ja rintakehäni hehkuu mielihyvästä punaisena, sekä rintakehäni kohoilee tiiviiseen tahtiin ylös ja alas. Pidän silmiäni hieman auki, jotta voin ihastella Dorianin kasvoja läheltä. Rakastan häntä, rakastan häntä niin paljon. Tiedä sitten, rakastanko häntä vain hänen tuoman mielihyvän takia vai oman itsensä takia. Tietenkin toivon jälkimmäistä, mutta samalla myös ensimmäiseksi mainittua.
On niin outoa tuntea tällaista himoa ja kiihkoa jotakuta kohtaan. Nuo kaksi tunnetta ovat tällä hetkellä vahvimmat tunteet, joita tunnen. En ole lainkaan pahoillani näistä tunteista. Saan tuntea niitä sen verran harvoin yhdessä, että annan itselleni oikeuden nauttia niistä nyt.
Dorian on riisunut omat alushousunsa ja koskettelee käsillään paljaita rintojani samalla, kun suutelee minua intohimoisesti. Olen täysin hänen vietävänään, en voi lopettaa ellei hän käske minua lopettamaan. En tietenkään toivo, että hän käskee minua lopettamaa. Olisi hullua lopettaa tämä käsiksi karannut tilanne tähän! Silkkaa kidutusta sekä mielelle että keholle.
Dorianin toinen käsi laskeutuu sitten vatsaani pitkin sisäreidelleni ja hän avaa jalkojani hieman. Tiedän, mitä pian tulee tapahtumaan, enkä tajua edelleenkään pistää vastaan. Haluan, että me jatkamme niin pitkälle kuin on mahdollista jatkaa. En halua enää tuhlata aikaa, vaan haluan tuntea jotain sellaista, mikä saa mieleni räjähtämään. Ainakin toivon, että mieleni räjähtäisi.

Tunnen kipua ja se saa silmissäni näkymään tähtiä. Ajan kuluessa kipu kuitenkin hellittää ja pian tunnen ainoastaan nautintoa. En osaa yhtään sanoa, kuinka kauan me sitä oikein jatkoimme, mutta jatkoimme toistemme tyydytystä niin pitkään, kunnes minä vaivuin syvään uneen.

2011-03-26T06:53:00.000-07:00

Luku 10. Mitä väliä yhdestä särkyneestä sydämestä

Havahdun, kun tunnen jotain huulillani. Olen näköjään jossain välissä nukahtanut, kun rauhoittelin Bennua. Avaan silmäni ja näen jotain sellaista, mitä en olisi halunnut nähdä. En edes ehdi ajatella mitään, kun jo tönäisen Franciksen läheltäni. Pyyhin huuliani käteeni ja kasvoilleni on kohonnut mitä inhosta sekaisin oleva ilme.
“Mitä vittua!” ärähdän todella vihaisena Francikselle, joka kompuroi seisomaan. Hän hymyilee minulle liian imelästi, että minua alkaa oksettaa. Alan yökkiä, kun vain kuvittelen hänen huulet huulillani. Kuinka hän kehtasi suudella minua nukkuessani. Minulla on oikeus koskemattomuuteen, piru vie!
“Älä riehu, pidit siitä kuitenkin”, Francis toteaa itsevarmasti ja yrittää tulla lähemmäs minua. Pusken häntä rintakehään ja pakotan hänet kauemmas itsestäni. Bennu alkaa heräillä ja katsoo meitä kahta silmät suurina.
“Minä haen Dorianin, hän saa luvan löylyttää sinut tästä hyvästä”, murisen kiukkuisesti, mutta Franciksen hymy ei ole edes hyytymään päin. “Mitä sinä siinä oikein virnuilet, hän oikeasti hakkaa sinut, kun kerron tästä hänelle.”
“Hänellä on tällä hetkellä muuta tekemistä kuin minun löylyttämiseni”, hän toteaa salaperäisesti ja minä katson häntä kulmat kurtussa. Jos olisin veturi, minun korvistani ja nenästäni tulisi tällä hetkellä hyvin sankkaa savua.
Tuuppaan Francista, kun lähden etsimään Doriania. Xynel istuu tapansa mukaan viimeisimmässä tuolissa ja katsoo minua jokseenkin varoittavaan tyyliin. Nyrpistän nenääni ja tajuan, että Marim, Eura, Samari ja Dorian eivät ole istumassa täällä. Heidän täytyy siis olla makuuhuoneiden puolella. Tiedän, mikä huoneista on Marimin ja Euran, joten jätän heidän huoneensa rauhaan. En halua häiritä heitä. Samarin sijainnista minulla ei ole hajuakaan, mutta tällä hetkellä minua kiinnostaa vain Dorian. Tarvitsen häntä, haluan, että hän antaa Francikselle opetuksen siitä, kun meni suutelemaan minua tahtomattani.
Vetäisen ensimmäisen oven auki, enkä ollut mitenkään varautunut näkemääni.

Samari kiskaisee ylleen peittoa, kun kuuli minun avanneen oven. Hän peittelee alastonta vartaloaan ja siirtyy pois Dorianin yltä, jonka ilmettä en osaa tulkita. Parin sekunnin kuluttua suljen oven ja jään seisomaan sen eteen jähmettyneenä. En pysty ajattelemaan mitään, sillä ajatukseni tuntuvat törmänneen seinään.
“Mitä jos mekin siirtyisimme makuuhuoneen puolelle..?” kuulen Franciksen livertävän korvani lähellä ja palaan takaisin todellisuuteen. Puran vihani ja turhautumiseni lyömällä häntä rintakehään niin kovaa kuin vain pystyn ja kuulen hänen ärähtävän tuskasta. Lähden rivakasti kävelemään takaisin Bennun luokse, joka ei onneksi enää itke. Minä kyllä voisin vuorostani itkeä.
Pakenen vessaan ja lukitsen itseni sinne. Istahdan vessanpöntön päälle uupuneena ja hautaan kasvoni käsiini. Alan täristä, mutten itke. En pysty itkemään, vaikka haluaisin itkeä silmäni punaisiksi. En oikein tiedä, mikä tämä tunne on. Minä kun vannoin itselleni, etten ole ihastunut Dorianiin mitenkään syvästi, eikä minua pitäisi kiinnostaa, mitä hänellä ja Samarilla on meneillään. Miksi minusta sitten tuntuu siltä, että sydämeni olisi revitty riekaleiksi, jo liian monennen kerran?
Vihdoin saan vuodatettua pari kyyneltä ja pyyhkäisen ne paitani hihaan. Olo tuntuu hieman paremmalta, mutta silti kauhealta. Tiedän, etten voi mitään itselleni. Tällainen minä olen. Jos minä ihastun, se on menoa. Minä ihastun ihmisiin heti ensisilmäyksellä ja ajan myötä tunteeni vain kasvavat kasvamistaan. Aina päädyn tähän samanlaiseen tilanteeseen kuin nytkin; ihastukseni kohde ei ole kiinnostunut minusta sillä tavalla kuin minä hänestä. Ironisinta tästä tekee myös sen, ettei Dorian edes ole samasta maailmasta kuin minä, vaan aivan erilaisesta paikasta. Pystyn siis todellakin ihastumaan aivan keneen tahansa, jos hän omaa mielestäni miellyttävän ulkonäön. Antakaa minun kaikki kestää! Olen säälittävin ihminen päällä maan, jonka tekee mieli vollottaa pari päivää sitten ensimmäisen kerran tavanneen ihmisen perään.
Huokaisen raskaasti ja nojaudun sivummalle lyöden pääni seinään. Kipua, sitä minä tahdonkin tuntea. Tajuan kuitenkin nopeasti, että ajattelen typeriä asioita. Nämä tämän hetkiset ajatukseni johtuvat vain ja ainoastaan siitä, että sydämeni on särkynyt Dorianin takia. Miksi minun pitikään mennä ihastumaan häneen, kaikki olisi nyt paljon paremmin, jos hän olisi minulle kuin kuka tahansa muu miespuolinen.
Pesaisen kasvoni lavuaarissa ja oloni virkistyy hieman. Katsoessani peiliin näen vain mitäänsanomattomat kasvot, jotka tuskin kiinnostavat ketään vastapuolta. Meikittömät kasvoni… Milloin totunkaan katsomaan itseäni päivästä toiseen tämän näköisenä? En varmaan milloinkaan. Toivoisin niin kovasti, että olisin ottanut meikkini mukaan, jotta saisin piirrettyä mustan viivan kajaalilla ripsirajaani. Haluan näyttää joltain muulta kuin muumiolta!
Tiedän, tiedän.. Ei tarvitse sanoa. Kritisoin itseäni liikaa ja luulen, että meikkaaminen auttaisi. Ei se mitään auttaisi. Jos minusta ei kiinnostuta sellaisena kuin olen, niin ei sitten millään.

Olen viettänyt vessassa 15 minuuttia, kun viimein tulen sieltä pois. Pidän katseeni tiukasti naulittuna maahan, joten en huomaa, kun ahtaalla käytävällä avautuu ovi ja yhtäkkiä joku kiskoo minut huoneeseen. En ehdi edes tajuamaan tapahtunutta, kun Marim jo työntää kasvonsa aivan lähelle omiani.
“Oletko sinä ihastunut Dorianiin?” hän kysyy minulta suoraan ja ehdin jo luulla, että poskeni alkavat helottaa punaisina. Niin ei kuitenkaan käy. Kasvoilleni kohoaa epämukava ilme ja yritän pitää itseni vakuuttavana.
“Hä? Mistä sinä tuon keksit?” kysyn muka ihmeissäni ja yritän näytellä normaalia. Se onnistuu minulta aika hyvin, vaikka itse sanonkin.
“Francis väittää niin”, Marim vastaa minulle ja kurtistaa hetkellisesti kulmiaan. “Kun kävin hakemassa juotavaa, hän sanoi sinun itkevän vessassa Dorianin perään.”
Pyöräytän silmiäni, enkä voi uskoa kuulemaani. Kiva, Francis tosiaankin on itse pahan ilman lintu! Hänet sietäisi telottaa, kun levittelee tuollaisia juttuja ympäriinsä.
“Et kai sinä ole ihastunut Francikseen?” hän kysyy minulta aivan puun takaa ja toljotan Marimia nyt todella tyrmistyneenä. “En sitten sanonut äskeistä..” Marim peruuttaa sanansa ja hyvä niin. Istahdan sängyn laidalle ja tuijotan hetken aikaa lattiaa haikeana. Minun kyllä tekisi mieli avautua tunteistani Marimille, sillä minä en voi tällä hetkellä puhua kenellekään muulle lentokoneessa olevalle. Tiedän, että jos avaudun tunteistani, oloni kevenee entisestään. Mutta… Voinko avautua Marimille? Hän kuitenkin on tuntenut muut Taistelijat jo viisi vuotta, kun minut vain pari hassua päivää. Mitä jos hän menee kertomaan asioistani Samarille ja Samari suuttuu? Liian vaikeaa, en pidä tällaisista tilanteista. Haluaisin pitää kaiken omana tietonani, mutta se on mahdotonta minunlaiselle ihmiselle, joka haluaa avautumalla tuntea olonsa paremmaksi.
Pidän tunteeni kuitenkin omana tietonani. En kuitenkaan tunne Marimia niin hyvin, että voisin hänelle jakaa henkilökohtaisia asioitani.

Saavumme loppumattomalta tuntuneen pitkän matkan jälkeen määränpäähämme, Kiinaan. Laskeudumme Wuhan nimiseen kaupunkiin, josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan. No, ainakin opin tämän reissun aikana lisää maantietoa ja muiden maiden kulttuureista, jos jotain pitää oppia. Neljäs Avain kuuluu Euran Suojelijaan ja Eura on aivan täpinöissään. Hän ei malttanut lopun matkaa istua edes paikoillaan. Ymmärrän, miltä hänestä tuntuu. Eura, kuten muutkin Taistelijat, tahtoo päästä jo taistelemaan Pahaa vastaan ja lopettaa maailmassaan vellovan sodan.
Koko loppumatkan aikana en edes vilkaissut Samariin ja Dorianiin, kun he tulivat viimein ulos makuuhuoneestaan. Pidin katseeni tiukasti ikkunassa ja kuuntelin Musea kuulokkeillani kännykästäni. Kun Dorian istuutui viereeni ja yritti selväsitkin luoda välillemme keskustelua, totesin vain törkeästi, että minun täytyy mennä vessaan. Sieltä pois tultuani istuuduin aivan eri paikkaan ja sain olla rauhassa viimeiset pari tuntia.
Aivan varmasti Dorian on arvannut minun olevan kiinnostunut hänestä sillä tavalla. Eikö sen pysty jotenkin aavistamaan? Tosin en kyllä ole tehnyt tai sanonut mitään sellaista, mikä kertoisi minun pitävän hänestä, mutta silti. Hänen on pakko olla tietoinen tunteistani ja halusi torjua tunteeni vehtaamalla Samarin kanssa.
Menikö jo yli? Sitähän minäkin.. Omistanpa minä mukavat aivot.

Meillä on edessämme pitkä matka, joten joudumme vuokraamaan taas auton käyttöömme. Me kaikki emme tälläkään kertaa lähde mukaan. Xynel jää vahtimaan Bennua Marimin kanssa. Eura, minä, Dorian, Samari ja Francis olemme päättäneet lähteä neljättä Avainta. Olen saanut pakotettua Franciksen ajamaan 7-paikkaista autoa ja hykerrän tyytyväisenä takapenkillä, kun minun ei tarvitse ajaa. Samari istuu pelkääjänpaikalla ja Eura hänen takanaan. Itse hakeuduin istumaan aivan taakse ja jostain kumman syystä Dorian istuutui vierelleni, vaikka hän olisi aivan hyvin voinut mennä istumaan Samarin taakse. No jaa, ei minun tarvitse Dorianille puhua. Eihän?
“Oletko sinä vihainen minulle?” Dorian kysyy, kun olemme ajaneet 15 minuuttia, emmekä ole vaihtaneet sanaakaan. Vilkaisen häntä muka kummissani ja kohautan kevyesti olkiani kääntäessäni katseeni eteeni. Olen taas vaihteeksi meikannut Dorianin nenässä olevan viivan piiloon ja hän näyttää nyt tavalliselta ihmiseltä.
“Miksi sinä niin kuvittelet?” kysyn viattomasti ja yritän rauhoitella kiivastunutta mieltäni.
“Koska välttelet katsettani”, hän vastaa yksinkertaisesti ja pakotan katseeni häneen. Tuijotan häntä oikein tiiviisti suoraan silmiin ja tunnen poskiani alkavan kuumottaa.
“Ai välttelen?” esitän kysymyksen hänelle ja Dorianin huulenpielelle kohoaa pieni virne.
“Ei sinun tarvitse punastua”, hän huomauttaa punaisuudestani ja punastun vain entisestään. En pidä siitä yhtään, että ihmiset huomauttavat punaisuudestani. Minkä minä sille voin, että puna näkyy kasvoillani niin pirun hyvin! Nyrpistän Dorianille nenääni ja käännän katseeni ulos ikkunasta. Minun ei tarvitse kuunnella Doriania enää sanaakaan.
“Oletko mustasukkainen siitä, mitä näit..?” kuulen hänen äänensä aivan korvani lähettyvillä ja tunnen ihokarvojeni nousevan pystyyn. Siirrän katseeni nopeasti Dorianiin ja näen hänen kasvonsa parin sentin päästä omista kasvoistani. Tunnen hänen hengityksensä kasvojani vasten ja se saa minut kangistumaan paikoilleni. Vain pari senttiä puuttuu, että huulemme tuntisivat toisensa. Dorian selvästi nauttii tästä hetkestä, sillä hän näyttää tyytyväiseltä. Härnäävältä, mutta tyytyväiseltä. “Haluatko sinäkin sitä..?” hän kysyy minulta ehdottelevasti, enkä ehdi hänen sanoihinsa juurikaan reagoimaan, kun tunnen hänen huuliensa hipaisevan omiani. Nyt silmäni revähtävät suuriksi ja pusken Dorianin kauemmas itsestäni pudistellen inhosta päätäni. Kuulinkohan minä oikeasti oikein ja tunsinko minä huulillani oikein? Oliko Dorian juuri yrittänyt suudella minua? Korvani eivät ole koskaan aikaisemmin minua pettäneet ja huuleni kyllä tuntevat kosketuksen, joten… Voihan helvetti.
“Painu sinä..” aloitan paheksuvalla äänensävyllä ja tunnen veden täyttävän silmäni. Käännän katseeni ikkunaan ja pyyhkäisen sormellani silmäkulmiani. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Ensin Francis ja nyt Dorian? Miksi elämä alkaa vasta nyt teetättää minulle tällaista, kun olen joutunut tahtomattani mukaan johonkin suureen? “Painukaa kaikki helvettiin”, supisen hiljaa ja huomaan sivusilmälläni Euran vilkaisevan meitä.
“Sanoitko jotain, Henu?” hän kysyy minulta, mutta en kykene sillä hetkellä vastamaan, sillä pelkään purskahtavani itkuun. “Dorian, mikä häntä vaivaa?”
“Hänellä on vain paha olo”, Dorian vastaa muina miehinä ja hiljentyy. Eura mumisee jotain myönteistä ja kääntyy katsomaan taas eteenpäin. Potkaisen Doriania hetken mielijohteesta sääreen ja kuulen hänen ärähtävän hiljaa.
Miksi minulta varastetaan suukkoja? Mitä osaa minä en tässä käsitä. Miksi minun päätäni tahdotaan sekoittaa vain entisestään! Doriankin on osoittanut sellaiseksi pelimieheksi, että minua ihan suututtaa. Kiitos vain, kuka nyt elämästäni päättääkään. Kiitos niin hemmetin paljon, kun tahdot kiusata minua näin julmilla tavoilla.
FUCK! Miksi Dorianin täytyy olla niin pirun hyvännäköinen, että minun tekisi mieli olla hänen lelunsa! Haluan olla sokea, jotten pysty näkemään hänen kasvojaan ja varsinkaan hänen lumoavia silmiään. Haluan olla itsenäinen ja vapaa nainen, en kenenkään miehen pelinappula.

20 minuutin kuluttua olemme jo hyvin lähellä neljättä Avainta. Francis pysäköi auton tienreunaan ja me lähdemme kävelemään pitkin kaupungin ruuhkaista katua. Olin kuullut, että Kiinassa on paljon ihmisiä, mutten osannut odottaa, että ihmisiä olisi tässä minulle tuntemattomassa kaupungissa näinkin paljon. Koko ajan saamme olla väistelemässä ihmisiä ja monet katsovat meitä uteliaasti, vaikka emme olekaan ainoat ‘turistit’. Näytämme varmaan mielenkiintoiselta porukalta, kunnon nuorisorikollisilta. Haha. No emmekö me niitä ole, Xynel pitää Bennua vankinaan lentokoneessa! Tosin Xyneliä ei voi nuoreksi sanoa, mutta kuitenkin. Jos joku saa meidät kiinni, me olemme pulassa.
Pysähdymme suuren kerrostalon eteen, enkä voi olla hämmästelemättä sen korkeutta. Kerrostalo on oikeasti todella korkea, en ole Suomessa nähnyt noin korkeaa taloa.
“Avain on sisällä”, Samari toteaa Euran vierellä ja alamme kehitellä toimintasuunnitelmaa. Eura, minä ja Dorian menemme etsimään Avainta, kun taas Samari ja Francis jäävät ulkopuolelle vahtimaan.
Kävelemme portaita ylös, sillä emme voi käyttää hissiä, koska emme tiedä Avaimen sijaintia. Meidän täytyy käydä jokainen kerros yksitellen läpi. Se vasta kohtalonivaa olisikin, jos Avain olisi aivan ylimmässä kerroksessa.
“Sinä et sitten sieppaa häntä”, pakotan Euran myöntymään ehtoihini ja hän nyökkää varmasti hymyillen.
“Minä en ole Xynel”, hän muistuttaa ja saa minut irvistämään.
“Xynel teki väärin ja olen aivan varma, että hän joutuu vielä maksamaan teostaan”, totean synkästi ja huokaisen raskaasti, kun pääsemme uudelle kerrostasanteelle. Tämä on varmaankin jo viides kerros.
“Sinäpä kuulostat varmalta. Ajatteletko oikeasti, että ne, jotka tekevät väärin, joutuvat maksamaan teoistaan?” Dorian kysyy minulta nälvivästi ja minä mulkaisen häntä erittäin pahasti.
“Minä en pelkästään ajattele niin, vaan olen siitä 100%:sen varma”, murisen hänelle ja Eura katsoo minua ja Doriania kummissaan. Hän kuitenkin osaa olla puuttumatta tilanteeseen ja hyvä niin. Kunpa Dorian olisi yhtä fiksu kuin Eura, eli osaisi pitää turpansa kiinni.

“Avain on tässä kerroksessa”, Eura huomauttaa, kun olemme saapuneet kuudenteen kerrokseen. Henkäisen huojentuneena ja nojaudun kaidetta vasten. “Tämän oven takana.”
Eura laittaa lasisen maapallon ja kiven taskuunsa. Seisomme nyt oven takana, joka ei erotu muista ovista mitenkään. Paitsi, että tämän oven takana on etsimämme. Minä koputan oveen ja astun askeleen taakse, jotta ovi ei pamahda suoraan kasvoilleni. Kuulen keveitä juoksuaskeleita oven takaa ja nuoren lapsen naurua. Ovi aukeaa pian ja meitä tarkastelee nyt kiinalaismies, joka on iältään noin 30-vuotias ja näyttää ulkonäkönsä perusteella olevan töissä jossakin tyypillisessä firmassa, jossa pukeudutaan mustaan pukuun ja kannetaan mukana mustaa salkkua. Sellainen mielikuva minulla on kiinalaisista miehistä. Ja he kaikki näyttävät samoilta minulle. Eura nyökkää minulle. Mies on etsimämme. Hän on neljäs Avain.
Kysyn mieheltä ensiksi englanniksi, onko hänellä hetki aikaa. Mies nyökkää epävarmasti ja huutaa jonkun perään. Pian kiinalaisnainen ilmestyy oven luokse ja ottaa poikalapsen, joka piilottelee miehen takana, syliinsä ja katoaa pian taas jonnekin. Tyypillinen kiinalaisperhe, vaimo, mies ja yksi poikalapsi.
Seuraavaksi kysyn häneltä, missä voimme jutella rauhassa. Mies kutsuu meidät sisälle ja pian me jo istumme olohuoneessa sohvalla.
En halua tuhlata enempää aikaa, kuten eivät varmaan Dorian ja Eurakaan, joten ojennan hänelle pienen hopeisen laatanpalan ja pyydän häntä asettamaan sen vasemmalle ohimolleen. Mies katsoo meitä ihmeissään, mutta tekee työtä käskettyä. Sitten ei auta muuta kuin tarttua tilaisuuteen, jonka me olemme jälleen saaneet. Avaan suuni ja alan kertoa hänelle tilanteestamme suomen kielellä. Näkisittepä hänen ilmeensä tällä hetkellä.

“He-hetkinen..” mies, joka on kertonut nimensä olevan Shun, keskeyttää minut kertomukseni loppupuolella ja katsoo minua pää kallistuneena. “Minun pitää siis.. Lähteä mukaanne? Näin vain? Entäs työni ja perheeni?” Shun on myös perillä Zamasta ja siitä, että sieltä on tullut asukkaita evakkoon meidän maailmaamme. Hän ei olisi kuitenkaan uskonut, että siellä oikeasti riehuu Paha. Shun on yksi niistä monista, jotka kuvittelevat zamalaisten puhuvan kiertoilmauksin.
Nyökkäämme hänelle ja siirrän katseeni vieressäni istuvaan Euraan, joka aikoo selvästi pitää seuraavan puheenvuoron.
“Ymmärrämme, että tämä tuli yllättäen, mutta me tarvitsemme teitä”, Eura teitittelee kohteliaasti ja Shun ei näytä kovin vakuuttuneelta. “Ymmärrän myös, että ette ehkä olisi koskaan kuvitelleet tällaista käyvän. Me emme pyytäisi apuanne, ellei se olisi hyvin tärkeää.”
Shun hiljenee täysin ja tuijottelee ajatuksissaan lattiaa. Pelkään, että tässä käy samalla lailla kuin Bennun kanssa. Bennu ei tosin edes suostunut miettimään asiaa, kun taas Shun näyttää hyvinkin mietteliäältä. Ehkä hän tarvitsee omaa rauhaa?
“Me voimme poistua siksi aikaa, kun mietitte, mikä on oikein”, avaan suuni hetken hiljaisuuden jälkeen ja nousen ylös sohvalta. Dorian seuraa merkkiäni, mutta Eura jää edelleen paikoilleen istumaan. Hän katsoo meitä ‘minä jään’ -ilmeellä ja nyökkään hänelle ymmärtäväisesti. Minä ja Dorian poistumme asunnosta ja jäämme rappukäytävään odottamaan. Istuudun porrastasanteelle ja nojaudun kaidetta vasten.
“Hän ei varmaankaan suostu”, kuulen Dorianin toteavan hiljaa ja hän istuutuu vierelleni. Hymähdän hiljaa hänelle.
“Hänellä on vaimo ja lapsi…” selvennän omia ajatuksiani ja sipaisen hiuksiani korvani taakse. “Perhe on rajoittava tekijä..”
Hiljaisuus laskeutuu yllemme ja minä pyörittelen peukaloitani huvittaakseni itseäni. Dorian hymähtelee vähän väliä ja on kuin aikoisi alkaa puhua, mutta päätyykin olemaan hiljaa. Ihan hyvä vain, ettei Dorian puhu. Automatka tänne ei nimittäin ollut kovin viihtyisä..
“Rakastatko sinä jotakuta?” hän paukauttaa kysymyksen yhtäkkiä ilmoille, mutta minä kykenen hillitsemään ihmetykseni melko taitavasti.
“Läheisiäni”, vastaan yksinkertaisesti ja pienen hetken toivon, että se riittäisi hänelle.
“Tiedät, mitä tarkoitan”, Dorian toteaa kalseasti ja minä puren hetken aikaa hampaitani yhteen. Minun tekisi mieli valehdella, mutta tiedän, etten kykene siihen.
“En”, vastaan uudemman kerran ja vedän nopeasti henkeä. Enempää en aio hänelle henkilökohtaisista asioistani kertoa, vaikka hän vaatimalla vaatisi.
“Mikset?” hän kysyy viattomasti ja minä teen kaikkeni, etten pillastu hänen kysymyksiinsä.
“Mikä ihmeen kyselytuokio tämä on?” puuskahdan turhautuneena ja nipistän huuleni hetkellisesti tiukaksi viivaksi. “Siksi en, koska olen typerä tyttö, joka odottaa prinssiä valkealla ratsulla”, mumisen katkeraan sävyyn ja välttelen edelleen Dorianin katsetta.
“Miksi odotat prinssiä valkealla ratsulla? Enkö minä kelpaisi?”
Nyt siirrän katseeni Dorianiin ja katson häntä erittäin närkästyneenä.
“Älä edes aloita”, varoitan häntä, mutta Dorian näyttää oikeasti niin vilpittömältä, että hän huijaa minua hetken aikaa. Poskiani alkaa kuumottaa ja käännän katseeni suivaantuneena hänestä pois.
“Mitä minä muka sanoin”, Dorian kyselee muka ihmeissään ja minä puren alahuultani. “Etkö usko, mitä sanon sinulle?”
“Vähän vaikea uskoa, kun yllätin sinut pari tuntia sitten vehtaamasta Samarin kanssa”, lyön korttini pöytään ja haluan, että Dorian ottaa opikseen.
“Se ei merkinnyt mitään”, Dorian vastaa niin nopeasti kuin hän olisi ollut varautunut minun sanovan noin. “En minä rakasta häntä.”
“Mutta jos sinä vehtaat hänen kanssaan, niin kyllä sinä hänestä jollain tapaa välität. Tiedät, että hän pystyy tyydyttämään tarpeesi.”
“Niin sinäkin pystyisit.”
“Haista jo… En halua puhua kanssasi tästä.”
“Mutta minä haluan. Haluan tehdä sinulle asiat selviksi.”
“Minulla ei ole kokemusta! Olen yhä neitsyt, helvetti soikoon. Senkö sinä halusit kuulla? Älä sitten leiki Samarin kanssa, hän on rakastunut sinuun”, minua hävettää, että jouduin paljastamaan neitsyyteni ääneen, mutta en nähnyt muutakaan keinoa saada Dorian hiljaiseksi.
“Minä tiedän, että Samari on rakastunut minuun, mutta minä en rakasta häntä”, Dorian toteaa ja minä alan pudistella päätäni.
“Miksi me väittelemmekään?”
“Minä pidän sinusta.”
“Ja lehmät lentää.”
“Et siis aio uskoa?”
“En.”
“Miksi et?”
“Koska en vain voi uskoa sinu-”
“Öh…” yllättävä yskähdys keskeyttää minut ja käännän katseeni Euraan, joka on ilmestynyt oven rakoon. Hän hymyilee epävarmana, sillä luulee kaiketi keskeyttäneensä jotain. Luojan kiitos, että Eura on olemassa! “Hän suostuu lähtemään mukaamme.”

Shunin ehdot olivat yksinkertaiset; hän haluaa palata elossa kotiin, eikä tehtävämme saa kestää yli viikkoa. Alan miettiä, miksen minä keksinyt mitään ehtoja. Minä vain suostuin mukaan, koska se tuntui oikealta. Olisin voinut vaatia vaikkapa jonkin tietyn rahasumman, jotta olisin suostunut. Mutta en vaatinut. Minä olen kai liian hyväsydäminen.
Shun hyvästelee perheensä ja minä käännän katseeni pois, kun hän suutelee vaimoaan ja kuiskaa jotain tämän korvaan. En minä halua tunkeilla tällaisessa tilanteessa. Jos minulla olisi rakastettu, haluaisin olla hänen kanssaan kahdestaan tällaisena hetkenä. Vilkaisen vahingossa Dorianiin ja huomaan hänen katsovan paria haikeasti. Mahtaakohan hän miettiä Laylaa, kuollutta rakastettuaan? Olen varma, että äsken porraskäytävässä Dorian vain vitsaili. Oikeasti hän vain kaipaa Laylaa. Ja pikkusiskoaan. Dorian on saanut kokea niin paljon menetystä ja vääryyttä, etten voi edes samaistua häneen.
Ei Dorian minusta sillä tavalla pidä. Hän rakastaa yhä Laylaa, ei minua tai Samaria. Katsokaa nyt hänen ilmettään! Kyllä siitä huomaa Dorianin tunteet.
Minun sydämeni huokaisee ja pian minunkin huuliltani karkaa hiljainen huokaisu. Kiellän itseäni ajattelemasta Doriania ja hänen tunteitaan, koska siinä samassa minullekin tulee kamala olo.

Olemme palanneet automme luokse ja matkamme kohti lentokenttää saa taas alkaa. Francis saa jälleen ajaa ja Samari istuutuu hänen vierelleen pelkääjänpaikalle. Eura ja Shun istuvat toisessa rivissä ja käyvät mielenkiintoiselta näyttävää keskustelua. En keskity kuuntelemaan heitä, vaan tuijotan poissaolevasti ulos ikkunasta. Dorian istuu vierelläni vaisuna ja vaikuttaa jotenkin tavallista jäykemmältä. Ei sillä, että minä häntä useasti katselisin, mutta… Äh, taisin jäädä kiinni.
Käännän katseeni Dorianiin ja yritän saada hänet huomaamaan minut, mutta hän näyttää olevan omissa maailmoissaan.
“Ajatteletko Laylaa..?” kysyn häneltä niin hiljaa, etteivät muut autossa olijat kuule. Saan Dorianin havahtumaan ja katsomaan minua ‘mistä sinä tiedät’ -ilmeellä. “Minulle kerrottiin..” mumisen hiljaa jatkoksi ja annan katseeni kertoa, että tiedän myös hänen pikkusiskonsa kohtalosta. Dorian laskee katseensa alas ja näyttää eksyneeltä. Minne katosi se itsevarmuutta ja rohkeutta uhkuva Dorian?
“Anteeksi..” soperran pahoittelevasti. “Ei ollut tarkoitus tunkeilla..” Ei minun ollutkaan, enkä oikeastaan edes tiedä, miksi ylipäänsä kysyin häneltä Laylasta. Ota nyt minun ajatuksenkulusta selvää. Dorian ei sano yhtikäs mitään ja tiedän, että nyt minun kuuluu pitää suuni kiinni.
Meillä on etsittävänä enää vain viides ja viimeinen Avain. Tämä Avain on karttamme mukaan Yhdysvalloissa, Oklahomassa. Kiinasta matka Yhdysvaltoihin on tuhottoman pitkä, mutta meidän täytyy kestää. Sitten me voimme palata takaisin Suomeen ja siirtyä Zamaan. Tuskin maltan odottaa sitä…
Olen onnistunut pitämään Franciksen loitolla itsestäni ja hyvä niin. Haluan nukkua rauhassa sängyssä, jonka onnistuin itselleni valtaamaan. Havahdun kuitenkin jonkin ajan päästä siihen, kun ovi aukeaa. En tiedä, olenko nukkunut yhtään, mutta en millään jaksaisi alkaa räyhätä Francikselle juuri nyt.
“Mene pois, Francis..” nurisen uneliaasti ja painan päätäni entistä syvemmälle tyynyyn. Kun vastausta ei kuulu, ärähdän turhautuneena ja nostan pääni ylös tyynystä. Katseeni ei kuitenkaan kohtaa Franciksen katsetta.
Dorian seisoo oven luona hämmentyneenä ja epävarmana. Ihoni menee kananlihalle ja kiskaisen peittoa paremmin ylleni. Mitä tämä tarkoittaa, miksi Dorian tuli luokseni?
“… Dorian..?” totean hiljaa ja haluan, että hän kertoo minulle tulonsa syyn. Dorian pitää viimein jotain ääntä; hän ähkäisee. Hän asettaa kätensä tummien hiustensa sekaan ja ottaa askeleita lähemmäs sänkyä. Vedän jalkani koukkuun, kun huomaan Dorianin haluavan istuutua sängyn reunalle. Hän istuutuu alas lähelleni ja tuijottaa kaukaisuuteen. Annan hänelle aikaa, sillä sitä hän näyttää tarvitsevan.
“… Uskotko, että tämä kaikki on parissa päivässä ohi..?” hän esittää kysymyksensä aivan hiljaa kuin peläten, että joku kuulisi meidät.
“Toivon niin..” vastaan hänelle hiljaa ja vilkuilen häntä vähän väliä. Hemmetin Dorian, miksi sinä saatkin sydämeni tällä tavoin läähättämään.
“Sinä olet ollut mukana vasta pari päivää, kun taas me Taistelijat olemme olleet tässä mukana jo viisi vuotta. Minusta tämä saisi jo loppua, mutta…” hän lopettaa kesken kaiken, kuin hakien oikeita sanoja. “Mutta minusta tuntuu, että tämä tulee loppumaan erilailla kuin ajattelemme…”
“Miten tämä tulee sinusta loppumaan?” kysyn uteliaasti, vaikken ehkä haluakaan kuulla Dorianin vastausta.
“En tiedä… Muttei ainakaan hyvin..” hän toteaa hiljaa ja minä katson häntä kulmat kurtussa.
“Luuletko, että me… Tai siis, että Paha voittaa..?”
“Ei, en minä sitä tarkoittanut. Luulen, että meillä on mahdollisuus kukistaa Paha, mutta… Mitä siitä seuraa..” Dorian kiiruhtaa sanomaan, enkä minä voi muuta kuin henkäistä hiljaa. Mitä tuohon pitäisi muka sanoa? ‘Selvä, minä ymmärrän’, vaikkei minulla ole aavistustakaan siitä, mistä hän puhuu.
“Ehkä sinun pitäisi levätä..?” ehdotan varovaisesti. “Pian emme saa enää levätä paljoakaan..”
“Minä olen aivan kunnossa”, Dorian puuskahtaa hivenen loukkaantuneesti, mutta näyttää katuvan heti sanojaan. “Mielessäni vain pyörii kaikenlaista..”
Nyökkään hänelle ymmärtäväisesti ja lasken katseeni peittoon. Ehdin jo luulla, että keskustelumme päättyi, mutta olen näköjään väärässä.
“En voi olla ajattelematta meidän viimeisintä kohtaamista..” Dorian sanoo ajatuksensa ääneen ja minä tiedän, ketä hän tarkoittaa. Ei, hän ei puhu minusta. Hän puhuu Laylasta. Sen kuulee hänen äänensävystään. Dorian alkaa kertoa minulle Laylasta, siitä, kuinka he ensimmäisen kerran tapasivat ja sen sellaista. Kuuntelen häntä kiinnostuneena, mutta samaan aikaan surullisena. Mitä enemmän Dorian minulle Laylasta kertoo, sitä enemmän olen varma siitä, että Dorianin sydän kuuluu yhä hänelle. Luulen, ettei Dorian ole kenellekään muulle samalla tavalla avautunut kuin nyt minulle. Jotenkin sen vain tietää. En osaa kertoa, miten sen tietää, mutta… Niin. Annan Dorianin keventää sydäntään minulle ja tunnen, kuinka oma sydämeni alkaa painaa. Pian sydämeni ei enää jaksa tätä, vaan se hajoaa painon takia sirpaleiksi.
Minä ja Dorian emme tiedä, että oven toisella puolella on kolmas ihminen, joka kuuntelee meidän keskusteluamme särkynein sydämin.

///.... :--DDDDD
ANTEEKSI! En ole lainkaan muistanut blogiani... No, nyt saitte uuden luvun :,D

2010-11-30T12:56:00.000-08:00

Luku 9. En halua olla jotain muuta

“Henu.”
Havahdun hereille nopean henkäisyn saattelemana ja siristelen silmiäni. Olen näköjään ehtinyt nukahtaa jossain välissä. Näen Dorianin kasvojeni edessä ja hän hymyilee minulle siihen malliin, etten edes tahdo tietää, mitä hänellä on mielessä.
“Hmm..?” mumisen tokkuraisena ja haukottelen suuresti. Vilkaisen ulos ikkunasta ja näen vain hämärää. On siis yö. Kuinkahan kauan olen oikein nukkunut, sillä muistan viimeisenä asiana sen, että ulkona oli vielä valoista. Vilkaisen ympärilleni ja huomaan muiden nukkuvan. En siis ole ainoa torkkuja.
Dorian istuutuu viereeni muina miehinä ja kaivaa taskuaan. Pian hän pitelee käsissä jotain minulle hyvin tuttua ja tärkeää.
“Minun puhelimeni!” hihkaisen hämmästyksissäni ja nappaan puhelimeni Dorianin käsistä riemuissani. Minun tekee mieli alkaa itkeä onnesta. “Minun rakkaani!” Okei, ehkä liioittelin, mutta minulla on ollut vain niin ikävä Musen musiikkia.
“Löysin sen, kun pelastin sinut hirviöltä”, Dorian paljastaa ja mulkaisen häntä nyt vihaisesti. Puhelimeni on siis ollut hänellä jo kauankin. “En kuitenkaan osannut käyttää tätä ihmeellistä laitetta, vaikka mitä yritin. Miten se toimii?”
Lyön Doriania nyrkillä käsivarteen ja hän ähkäisee hiljaa. Hän katsoo minua närkästyneenä. Heilutan puhelintani hänen kasvojensa edessä kuin itsestäänselvyytenä.
“Mikset palauttanut tätä minulle heti?” kysyn kiukkuisesti ja Dorianin kasvoille kohoaa pahoitteleva ilme.
“En tiennyt, että se oli sinun. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut ‘puhelimesta’. Kun näin sinun ottavan jotain siskoltasi, aloin yhdistää mielessäni asioita. Ja vasta nyt minulle tuli mieleen, että voisin palauttaa tämän takaisin sinulle. Etkö muka aio kiittää minua?” Dorian kysyy loukkaantuneella äänellä ja minä katson häntä vielä hetken aikaa nenänvarttani pitkin, kunnes ilmeeni leppyy.
“Kiitos. Kun pidit puhelimestani huolta”, totean kylmänrauhallisella äänellä ja nyökkään. Dorian hymyilee, eikä tee elettäkään lähteäkseen.
“Miten se toimii?” hän kysyy selvästi kiinnostuneena ja minä räpäytän silmiäni pari kertaa ihmeissäni, kunnes pääsen takaisin maanpinnalle. Alan kertoa hänelle perusasioita puhelimista, puheluista ja tekstiviesteistä, kuvista ja sun muista puhelimeni ominaisuuksista. Dorian vaikuttaa oikeasti pelottavan kiinnostuneelta asiasta ja hän on nojautunut minuun päin. Pystyn kuulemaan hänen hengityksensä ja näkemään hänen kasvonsa liian läheltä. Humallun hänen läheisyydestä ja havahdun, kun hän kääntää katseensa puhelimesta minuun. Punastun ja lasken katseeni takaisin puhelimeeni.
“Keitä tuossa kuvassa on?” Dorian kysyy ja tarkoittaa näytössäni olevaa kuvaa, jossa on kolme miestä ja he katsovat kameraan. Hymy tulee pakostakin huulilleni.
“Musen jäsenet”, vastaan hänelle hykertäen ja Dorian kohottaa kulmaansa uteliaana. “Muse on lempibändini. Tiedäthän, bändi? Soittavat musiikkia ja laulavat.”
“Kyllä minä tiedän. Meilläkin oli paljon sellaisia”, hän vastaa ja tuijottaa yhä näytössäni näkyvää kuvaa. “Millaista musiikkia he soittavat?”
Silloin hullunkiilto ilmestyy silmiini ja palan halusta soittaa Dorianille Musen kappaleita. Alan selata puhelintani ja pian siitä alkaa kuulua Musen Starlight-kappale. Me hiljennymme kuuntelemaan puhelimesta soivaa musiikkia ja minä rakastelen mielessäni Matthew Bellamyn äänen kanssa. Ihanaa, kuin olisin kotona ja kaikki olisi niin kuin ennen.
Kun olen soittanut Dorianille puolen tunnin ajan Musea, hän vaikuttaa tyytyväiseltä. Itse leijun pilvilinnoissa, Muse-kiintiöni on taas täynnä.
“He soittavat… Mielenkiintoista musiikkia”, hän toteaa ja minun silmäni suurenevat kauhusta.
“Etkö muka pitänyt?” kysyn säikähtäneenä ja Dorian kiiruhtaa pudistamaan päätään.
“En minä niin sanonut! Musiikki vain on niin erilaista kuin meidän”, hän sanoo ja minä huokaisen helpotuksesta. Ehdin jo säikähtää, että Dorian inhoaa lempimusiikkiani. “Pidin erityisesti siitä… Se mahtipontinen kappale… Se jota sinäkin lauloit ja tanssit.”
“Knights of Cydonia”, vastaan nopeasti ja hymyilen leveästi. “Minun lempikappaleeni. Dorian, aloin heti pitämään sinusta enemmän”, totean hänelle pokkana ja virnistän. Dorian hymähtää huvittuneena.
“Sinä siis pidät ihmisistä, jotka pitävät samanlaisesta musiikista kuin sinä?”
“Tietenkin. Jos joku pitää Musesta, ei hän voi paha ihminen olla.”
“Minäkin pidän Musesta”, uusi ääni keskeyttää meidät ja ranskankielestä tunnistan puhujan Francikseksi. Käännyn katsomaan hänen tuloaan ja nyrpistän hänelle nenääni. Francis hymyilee tyytyväisesti ja istahtaa toiselle puolelleni asettaen kätensä reidelleni kuin olisin hänen tyttöystävänsä. “Joten sinä pidät minusta.”
“Sinä olet poikkeus”, vastaan närkästyksissäni ja siirrän hänen kätensä pois reideltä. “Olet kauhea päällepäsmäri ja yliflirtti. Hyi. Ottaisit mallia Dorianista, siinä vasta kelpo nuori mies”, lisään ja viiton kädelläni Doriania, joka kuitenkin nousee tuoliltaan ja jättää meidät kahdestaan Franciksen kanssa. Katson häntä haikeasti, sillä pelkään sanoneeni jotain väärää. Ei kai hän voinut pahoittaa mieltänsä? Mitä minä edes sanoin?
“Miksi sinä häntä katsot, minähän olen tässä”, Francis livertää korvani vieressä ja minä mulkaisen häntä happamasti, jonka jälkeen nousen tuoliltani ja siirryn muualle istumaan. Istuudun omalle penkkirivistölle ja siirrän katseeni ikkunaan. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, missä me tällä hetkellä lennämme, mutta uskon aamun valjetessa meidän olevan jo melko lähellä määränpäätämme. En voi olla kiroamatta Francista mielessäni. Hän tuli pilaamaan minun ja Dorianin yhteisen hetken. Tosin… Eikö minun pitäisi olla tyytyväinen? Että Francis siis tuli keskeyttämään meidät? Sillä enhän minä halua ihastua Dorianiin tämän enempää, sillä hän ja Samarihan kuuluvat yhteen. En saisi turhaan elätellä minkäänlaisia tunteita Doriania kohtaan, koska en halua murehtia hänen peräänsä. Minulla on muutakin tekemistä kuin murehtia Dorianin tunteista! Olen Avain, piru vie. Zaman kohtalo riippuu minusta sekä neljästä muusta Avaimesta!
Hiiteen miehet, minä pärjään hyvin yksinkin. Suljen silmäni kiukkuisena ja toivon nukahtavani mahdollisimman pian, jotta pääsen eroon ajatuksistani.

Tunnen jonkun käden vyötärölläni.
Avaan raskaantuntuiset silmäni ja minulta menee hetki hahmottaa ympärillä olevia asioita. Minulle selviää kuitenkin melko nopeasti se, että Francis nukkuu vieressäni ja hänen kätensä on kiertynyt takaa vyötärölleni. Ynähdän inhosta ja siirrän hänen kätensä pois minusta. Hän siis aikoo toteuttaa ehtonsa eli nukkua minun vieressäni. Ehei, sehän ei tulisi käymään laatuun, jos se minusta olisi kiinni. Minä nukun yöni yksin! Tai sitten Marimin kanssa. Mutta miesten kanssa minä en nuku.
Kyllä, olen päättänyt ryhtyä semi-miesvihaajaksi. Kun vihaan miehiä tietyn verran, osaan vältellä heidän liiallista lähentelyä, enkä anna tunteilleni valtaa. Annan itseni taas rakastaa miehiä, kun tämä Zama-juttu on ohi ja kaikki on taas hyvin. Odotan sitä prinssiä valkoisella ratsulla, vaikka tiedän, ettei häntä koskaan tule näkymään. Piste.
Nousen ylös tuoliltani ja menen lentoemännän luokse. Hän kertoo meidän saapuvan kahden tunnin kuluttua Egyptiin, Gizaan. Hienoa, meillä on siis pari tuntia aikaa valmistautua, ennen kuin lähdemme metsästämään kolmatta Avainta.
Herätän muut ja kerron meidän saapuvan perille parin tunnin päästä. Samari ottaa tottuneeseen tapaan ohjat käsiinsä ja kokoonnumme hänen luoksemme. Hän ottaa jälleen kivet ja lasisen maapallon esille. Kohteemme tosiaan on Gizassa, Egyptin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa. Hienoa, siellä varmaan turisteja ja asukkaita riittää yllin kyllin. Toivottavasti kolmas Avain on yhtä yhteistyönhaluinen kuin Francis, eli suostuu mukaamme pienin ehdoin. Kolmas Avain on siis Xynelin Suojelijan aktivoimista varten. Katselen Xynelia salaa ja yritän selvittää, onko hän jännittynyt. Hänhän on saanut viimeisen viiden vuoden aikana vain katsoa vierestä, kun hänen kotimaansa tuhotaan. Hänen kasvonsa ovat kuitenkin kivikovat, mutta hänen katseessaan on jotain uutta. Kuin ne olisivat tulessa ja valmiina haastamaan vastustajan. Xynel on varmasti hyvin vahva Taistelija ja uskon, että ilman häntä meidän muiden selviämismahdollisuudet olisivat heikot. Xynel varmasti tietää enemmän taistelemisesta kuin kukaan muu meistä ja hänellä on iän antama kokemus. Kaiken olen kuitenkin päätellyt itse, joten voin olla väärässäkin. Jostain syystä palan halusta saada tietää Xynelistä lisää.

“Xynel?” Marim toistaa, kun olen kysynyt häneltä ja Euralta Xynelistä. Nyökkään hänelle nopeasti ja hän ja Eura vaihtavat katseitaan. “Oletko sinä kuullut Xynelin menneisyydestä?” Marim kysyy Euralta, joka näyttää pettyneeltä.
“Enpä juurikaan. Olen kuullut vain sen, että hän on kokenut taistelija. Näkeehän sen jo arvista”, Eura vastaa ja me kaikki vilkaisemme Xyneliä samaan aikaan. Hän on taas eristäytynyt porukasta ja tuijottaa vakavana ulos ikkunasta. Hän kuitenkin kääntää pian katseensa meihin kuin olisi aavistanut meidän tuijottavan häntä ja me käännämme katseemme pikaisesti pois hänestä.
“Hän ei ole mitään kovin avautuvaa tyyppiä”, Marim hymyilee surullisesti ja huulillani käy vaisu hymy. Mahtaa olla rankkaa olla porukan vanhin, mutta kyllä hän silti voisi olla enemmän osallinen muun porukan toimintaan. “Hän on aina ollut yhtä hiljainen ja vakava. Hän on hyvin viisas ja maltillinen, mutta..”
Katson Marimia uteliaasti ja kehotan häntä katseellani jatkamaan. Marim näyttää siltä, ettei halua jakaa tätä seuraavaa tietoa kanssamme, mutta hän ei mahda itselleen lopulta mitään.
“Kun Seirola kuoli 14-vuotiaana - Seirola oli minun kanssani Taistelijoiden nuorimpia - Xynel oli seota. Hän oli monia päiviä aivan hermoraunioina, eikä kukaan uskaltanut hänelle puhua. Lopulta kuitenkin Cenarie onnistui hänet jotenkin rauhoittamaan… Uskon, että Xynelillä on ollut tytär, joka menehtyi Pahan riehuessa hänen kotimaassaan”, Marim selittää meille oman näkökantansa ja Eura nyökkäilee hyväksyvästi.
“Muistan sen. Se oli aivan hirveää. Seirolan kuoltua ensimmäisenä se avasi ryhmämme silmät. Tajusimme kaikki, että tästä tulee ruma sota..” Eura sanoo hiljaa ja katson heitä molempia murheellisesti. On mahtanut olla rankkaa menettää tovereitaan sodassa Pahaa vastaan. Sodan aikana on varmasti monien väliset ihmissuhteet vain syventyneet, varsinkin tietyn ryhmän. Minäkin tunnen kuuluvani tähän ryhmään, enkä voisi edes kuvitella sitä menetyksen tuomaa tuskaa, jos joku joukostamme kuolisi.
“En… En tiedä mitä sanoa… Olen pahoillani..” mutisen hiljaa ja yritän välittää katseellani, että minua oikeasti surettaa heidän puolestaan. Marim hymyilee minulle vaisusti ja nojautuu halaamaan minua tiukasti. On hyvä, että joku pitää minusta kiinni minun ollessa hajoamispisteessä.

Saavumme viimein Gizaan ja päästessämme ulos olen läkähtyä kuumuuteen. En tiedä tarkalleen, miten paljon täällä on lämmintä, mutta veikkaisin +25 asteen paremmalla puolella. Riisun pitkähihaisen, punaisen neuleeni pois yltä ja pian olen Gizan auringon alla mustassa topissa ja vaaleissa farkuissa. Minähän en muuten ole lahkeitani käärimässä, sillä häpeän sen verran kasvanutta jalkakarvoitustani, että haluan pitää sääreni visusti piilossa.
“Aaa, täällä on niin kuuma!” Francis huokaisee tuskastuneena ja vilkaisen ryhmäämme. Ainoastaan Xynelin kasvot ovat ilmeettömät, muiden kasvoilta voi nähdä jo tuskan hien. Tästä taitaa tulla janoinen reissu.
Olemme päättäneet olla vuokraamatta tällä kertaa autoa, sillä kohteemme pitäisi sijaita parin kilometrin etäisyydellä. Ja totta puhuen minun lompakkoni ei kovinkaan paljoa nauttisi autojen vuokraamisesta. Minunkin varallisuudella on rajansa. Lähdemme kävelemään koko ryhmämme voimin pitkin Gizan polttavia hiekkateitä ja annamme Samarin näyttää meille tietä. Olen taas meikannut heidän nenänsä piiloon, jottemme aiheuta ylimääräistä huomiota. Tosin minä pelkään meikkivoiteen sulavan etsintäreissumme aikana. No, onneksi otin meikkivoiteen mukaan, jotta voin aina tarpeen tullen maskeerata heidän viivansa piiloon.

Olemme ehtineet kävellä vasta viitisen minuuttia, kun olemme jo yltä päältä hiestä märkiä raskaan pukeutumisemme takia. Meidän kaikkien ei ole tarpeellista lähteä etsimään Avainta, joten osa voi aivan hyvin palata takaisin ilmastoituun lentokoneeseen. Xynel, minä ja Dorian jatkamme kolmistaan matkaa. Minä pitelen Samarilta saatua lasista maapalloa ja Xynel pitelee Suojelijansa kiveä. Tietenkin Xynelin oli pakko lähteä mukaan, koska hänenhän Suojelijaan me tässä Avainta etsimme. Minä halusin lähteä mukaan sen takia, että voisin yrittää ‘ylipuhua’ kolmatta Avainta mukaamme, jos kohteellamme on vaikeuksia suostua mukaamme. Dorian taas ei voi jättää minua suojelematta, joten hän lähti sen takia mukaamme.
Pyyhin otsaani nenäliinan palaan, jonka löysin mustasta laukustani. En edes tajunnut ottaa vettä mukaan! Ehkä sitä täytyisi käydä ostamassa jostain läheisestä kahvilasta, sillä minusta tuntuu, että kuolen pian nestehukkaan. Joten teemme nopean käväisyn vastaan tulevassa kahvilassa ja minun lompakkoani verotetaan taas. Eihän Xynelillä tai Dorianilla ole lainkaan rahaa. Pian poistumme kahvilasta vesipullot käsissämme ja jatkamme etsimistä. Jäljellä ei ole enää kuin parisen sataa metriä, ainakin maapallon mukaan. Jos edes tulkitsin sitä oikein. Käännymme oikealle menevään syrjäiselle kujalle ja olen juuri saanut laitettua lompakkoni takaisin laukkuuni, kun meidän tiemme tukitaan. Neljä miestä seisoo edessämme, en aluksi tajua meidän joutuneen vaaraan. Dorian kiskoo minut yhtäkkiä taakse ja silmäni revähtävät suuriksi. Sivusilmällä näin jonkin kiiltävän vilahtavan oikealla. Oliko se veitsi?
“Voihan-” en ehdi edes tokaista loppuun, kun neljä miestä hyökkäävät kimppuumme. Xynel ja Dorian ovat asettuneet eteeni, enkä voi muuta kuin katsoa sivusta. Xynel mätkii miehiä minkä ehtii ja tuijotan häntä ihaillen. Hänen liikkeensä näyttävät harkituilta ja hyvin voimakkailta. Hän liikkuu kuin ninja, sulavasti ja huomaamattomasti. Ei Dorianin tyylissä tapella ole mitään huonoa, mutta sen huomaa heti, kummalla on enemmän kokemusta. Dorian tekee enemmän äkkinäisiä ja töksähtäviä liikkeitä. Ja sitten vaara onkin jo ohi. Neljä miestä makaavat maassa kivusta ujeltaen ja minä katson heitä valppaana. Hehän olisivat tappaneet meidät, jos Xynel ja Dorian eivät olisi lähitaistelun ammattilaisia! Ajatus raa’asta taposta saa minut henkäisemään väristen. Voi luoja, älä anna enää mitään yhtä pelottavaa tapahtua.
“Nyt tiedätte, mitä tarkoitin sillä, että maailmamme eroavat paljon toisistaan”, kiinnitän Dorianin ja Xynelin huomion. Hymyilen heille surullisesti. “Et voi koskaan tietää, minkä kulman takana vaanii vaara.”
“Maailmasi on kovin väkivaltainen”, Xynel toteaa ääneen, enkä voi muuta kuin myötäillä hänen sanojaan.
“Jotkut ovat niin epätoivoisia, että he turvautuvat häikäilemättömiin keinoihin selvitäkseen..”
“Teillä Paha hallitsee siis ihmisiä”, Dorian toteaa ja olen jo älähtää hänelle jotain vastaan, kunnes tajuan hänen puhuvan totta. Niin, pahuutta on olemassa erilaista. Zamassa se kirjaimellisesti on jokin elävä olento, kun meillä se kuvataan pikemminkin ihmisen luonteenpiirteenä. Jos ihminen on paha, hän kykenee julmiin tekoihin. Esimerkiksi tappamaan toisen ihmisen. Silloin ihmisen täytyy olla todella, todella paha. Mutta joskus viha hallitsee meitä ja saa meidät käyttäytymään aivan erilailla. Mutta ei se silti oikeuta tekemään toiselle pahaa. “Välillä viha hallitsee meitä ja saa meidät tekemään jotain sellaista, mitä emme muuten tekisi..”
“Äskeiset miehet eivät kovin vihaisilta näyttäneet”, Xynel toteaa kylmästi ja vilkaisen häntä arasti. “He olivat valmiina tappamaan meidät ja uskon, että he ovat tappaneet ennenkin.”
“Sitten he ovat murhaajia”, sanon nopeasti ja näen Xynelin silmissä vilahtavan sekavuuden. Hän kääntää minulle ja Dorianille selkänsä.
“Mistä me tiedämme, ettet sinä ole samanlainen kuin he?” Xynel sanoo ja saa minut jäykistymään. “Mistä me tiedämme, mitä sinä suunnittelet ja ajat takaa.”
“Xynel”, Dorian keskeyttää ärtyneellä äänellä. “Mitä sinä oikein-”
“Mitä jos hän ei halua auttaa meitä vilpittömästi, vaan himoitseekin jotain muuta? Mitä jos hän haluaa saada meidät vaaraan ja nähdä meidän kuolevan? Me emme tiedä, millaisia tämän maailman ihmiset oikeasti ovat”, Xynel jättää toteamuksensa leijumaan ilmaan. Tuntuu, että minä vajoaisin alas, vaikka seison yhä molemmilla jaloillani tukevasti. Tuntuu, että päälleni on laskeutunut raskas taakka, joka painaa minua alaspäin. En ole koskaan ennen joutunut samanlaisten syytösten kohteeksi. Silmäni ovat lasittuneet ja minun tekee mieli juosta pois Xynelin luota. Xynelin ja Dorianin luota. En halua, että Xynel mustamaalaa minua entisestään. Ei hän tunne minua, mikä hän on minua epäilemään. Pääasiahan on se, että minä tiedän, mikä on totuus. Mutta haluaisin kertoa sen myös heille, että he tietävät minun olevan vain harmiton olento.
“M-minä..” saan soperrettua itku kurkussa ja vääntelen kasvojani pitääkseni itseni kasassa. Nostan katseeni Xynelin selkään. “Minä en ole sellainen kuin ehkä kuvittelet minun olevan. Olen oikeasti kiltti ihminen, saisitte olla iloisia, että olen yksi viidestä Avaimesta. Tiedän, että täälläpäin ihmiset voivat olla häikäilemättömiä ja julmia, mutta se ei päde kaikkiin. Minun kaltaisiani on enemmänkin, eivät kaikki ole sisältä mätiä”, kerron ajatukseni ääneen, mutta Xynel ei edes liikahdakaan. Koen nopean mielenmuutoksen ja haluaisin satuttaa häntä jotenkin siitä hyvästä, että hän sanoi minusta niin pahasti.
“Et voi kohdella minua näin huonosti, vaikka oletkin menettänyt läheisesi Pahan hyökkäyksessä”, sylkäisen tahtomatta suustani ja näen sivusilmälläni Dorianin kääntävän katseensa nopeasti minuun. Xynel kääntyy minuun päin ja katsoo minua niin kylmästi ja murhanhimoisesti, että minä oikeasti alan pelätä. Kun Xynel ottaa askeleen lähemmäs minua, henkäisen säikähtäneesti ja Dorian harppoo eteeni.
“Xynel, älä”, Dorian murahtaa ja suljen silmäni. Kiitos, että Dorian on olemassa ja pitämässä puoliani. Se tästä olisikin puuttunut, että Xynel olisi tappanut minut.
Xynel katsoo minua Dorianin olan takaa silmät viiruina ja minä toivon, etten olisi puhunut mitään hänelle läheisten menettämisestä. Kuten minä sanoin, viha saa meidät käyttäytymään typerästi ja ajattelemattomasti. Xynel lähtee kävelemään pois luotamme ja ajattelen suututtaneen hänet todella pahasti. Dorian kääntyy katsomaan minua vihamielisenä. Kasvoilleni syntyy mitä murheellisin ilme. En oikeasti ole paha ihminen, enkä halua tuoda kenellekään mielipahaa. Nimittäin minä masennun itsekin siitä, jos joku on murheissaan. Tiedän, että minun on pyydettävä anteeksi sanojani, mutta niin on myös Xynelin.
Lähdemme seuraamaan Xyneliä pitäen häneen pienoisen matkan. Ehkä minä annan hänen ensiksi rauhoittua, ennen kuin alan puhua hänelle yhtään mitään. En halua, että hän yrittää käydä kimppuuni uudestaan. Mutta ei hän voisi minua satuttaa, olenhan vasta nuori nainen, joka ei kykene puolustautumaan hänenkaltaiseltaan mitenkään. Eihän voisi?
“Xynel, olen pahoillani”, parahdan ääneen ja pysähdyn aloilleni. Dorian seisahtuu vierelleni ja Xynel pysähtyy myös. “Mutta sinä loukkasit minua, enkä.. Enkä kyennyt mitään itselleni. Anna anteeksi. En halua olla riidoissa kanssasi.” Toivottavasti sanani onnistuvat edes jotenkin keventämään raskasta ilmapiiriä.
Xynel nostaa kättään ja hieraisee luultavasti kasvojaan. Pian hän kääntyy sivuttain, että näen hänen sivuprofiilinsa. Hän vilkaisee minua nopeasti, eivätkä hänen silmänsä ole enää yhtään niin pelottavat kuin viimeksi.
“… Anteeksi”, hän pahoittelee omastakin puolestaan ja henkäisen huojentuneena. Ehkä elämäni ei ole vielä tuhoon tuomittu. “Menetin malttini, kun ne barbaarit hyökkäsivät kimppuumme..”
Nyökkään hänelle ymmärtäväisesti ja hän siirtää katseensa taas minuun. Hän katsoo minua jokseenkin erilaisesti kuin ennen ja vääntelehdin aloillani epämukavasti. Kukaan ei sano pitkään aikaan mitään, me vain Dorianin kanssa tuijottelemme minne sattuu, kun Xynel taas tuijottaa vain minua.
“Tyttäreni olisi sinun ikäisesi, jos hän olisi selvinnyt.”
Marim oli ollut oikeassa; Xynel oli menettänyt tyttärensä. Tunnen pistoksen sydämessäni, kun katson Xyneliä silmiin. Hänen silmistään paistaa se menetyksen tuska, jonka hän onnistuu piilottamaan niin taitavasti. Xynel huokaisee karheasti ja liikehtii siihen malliin, että hänen on vaikea hillitä itseään.
“Menetin koko perheeni, vaimoni ja tyttäreni, kun Paha iski kotikylääni. Taistelijoita ei oltu silloin edes valittu. Olin silloin vaeltamassa tovereideni kanssa ja minun kai pitäisi olla kiitollinen siitä, etten ollut silloin perheeni kanssa. Kadun sitä kuitenkin koko sydämestäni”, Xynel avautuu ensimmäistä kertaa minulle sekä Dorianille, ainakin Dorianin ilmeen perusteella. “Olisin mieluusti kuollut perheeni kanssa. Olisin saanut sentään tilaisuuden suojella heitä loppuun asti.”
En voi edes kuvitella, miltä Xynelistä tuntuu. Menettää nyt oma rakastettu ja oma tytär. Jos minusta tuntuu jo nyt näin pahalta, niin Xynelistä tuntuu varmaankin kymmenkertaisesti pahemmalta. Enkä minä osaa sanoa mitään lohduttaakseni häntä, kertoakseni hänelle, että olen oikeasti pahoillani hänen puolestaan. Olen vain hiljaa ja tuijotan Xyneliä murheellisesti.
Xynel katsahtaa meihin ja hän näyttää taas samalta vanhalta Xyneliltä, jona minä häntä ennen hänen paljastustaan pidin. Hänen kasvonsa ovat kiven kovat, eikä silmissä näy muuta kuin vahvuutta ja voimaa.
“Lähdetään jo, että päästään joskus pois täältä kuumuudesta”, hän tokaisee kylmästi ja lähtee kävelemänä eteenpäin. Minä ja Dorian vilkaisemme toisiamme hämmentyneinä, kunnes lähdemme sitten ripeästi seuraamaan Xyneliä. Eihän hän tiedä, minne mennä, kun kartta on minulla!

Viidessä minuutissa olemme päässeet perille ja seisomme erään talon edustalla. Silmäni ovat naulittuna maapalloon kuin ne haluaisivat varmistaa, että seisomme oikein talon edessä.
“Ainakin tämän mukaan Avain on sisällä”, totean ja Xynel ottaa kivensä esille. Hento jana osoittaa myös sisälle taloon. Toivottavasti kyseessä ei ole mikään perhe, sillä… No, yritä siinä nyt sitten selittää, että joku heistä lähtisi ilomielin mukaamme. Kävelemme oven luo ja minut pistetään koputtamaan. Ja tietenkin puhumaan. Hetki menee, ennen kuin kuulen askelia oven takaa. Minua jännittää ja ehdin juuri nielaista kauhuni alas kurkusta, kun ovi avautuu. Enkä voi olla voihkaisematta epätoivoisesti.
Oven suulla seisoo egyptiläinen mies, jonka tummat piirteet saavat minun ihokarvani pystyyn. Olinko jo aikaisemmin sanonut, että isot miehet pelottavat minua? No, sanon sen nyt.
Vilkaisen Xyneliä siinä toivossa, että hän kertoisi minulle, onko edessä seisova mies kohteemme. Hän nyökkää kielteisesti ja vatsani tekee voltin. Toivottavasti mies ymmärtää englantia…
Onneksemme mies ei olekaan niin vihamielinen kuin hänen kasvonpiirteistään voisi olettaa. Kerron meidän olevan tutkimusryhmä, joka tekee tutkimusta egyptiläisistä perheistä. Hei, mitä voi olettaa minun aivoituksiltani, kun joudun keksimään jonkin tekosyyn parissa sekunnissa. Mies uskoo selitykseni kertaheitolla ja päästää meidät jopa sisälle taloonsa! En voi uskoa, että meillä käy näin hyvä tuuri. Onneksi mies tosiaan ymmärtää huonoa englantiani. Tosin kommunikaatiomme tökkii vähän väliä, mutta ymmärrämme silti, mitä toinen tarkoittaa. Minä kyllä ymmärrän häntä täydellisesti ohimollani olevan laatanpalan ansiosta, mutta hän ei kyllä ymmärtäisi suomesta yhtään mitään.
Hän vie meidät olohuoneeseen ja istuttaa meidät sohvalle. Selvästikään tämä perhe ei kärsi kovasta köyhyydestä kuin useimmat perheet. Olohuoneessa on nimittäin iso laajakuvatelevisio ja kaikenlaisia lasikoristeita, että minua hirvittäisi olla siivoojana täällä. Pelkäisin koko ajan hajottavani jotain. Alan hatusta esittää hänelle kysymyksiä ja ensimmäisenä kysyn tietenkin, montako perheenjäsentä heidän perheeseensä kuuluu. Hänen vastatessa kahdeksan silmäni suurentuvat. Hän kertoo nuorimmaisen lapsen olevan 5-vuotias ja vanhimman 25-vuotias. Kolme vanhinta lasta eivät asu enää kotona, eli kaksi lasta plus äiti ovat jäljellä. En enää tiedä, kenen toivoisin kohteemme olevan. Perheenäiti tuskin suostuisi lähtemään mukaamme, eivätkä vanhemmat luultavasti antaisi lastensa lähteä mukaamme. Olemme umpikujassa, enkä tosiaan tiedä, miten tästä selviydymme.
Mies yllättäen huikkaa jollekulle ja pian esille tulee nuori tyttö, joka katsoo meitä ruskeilla silmillään uteliaana nurkan takaa. Ehdin jo toivoa, ettei hän ole Avain, mutta silloin Xynel tuuppaa minua hieman. Suljen silmäni ja huokaisen epätoivoisesti. Miten me saamme tuon nuoren tytön mukaamme ilman, että perhe ilmoittaa meistä poliiseille? En tosiaankaan tiedä. Minä en ole mikään agentti 007, joka keksii tilanteessa ratkaisun kuin ratkaisun.
Mies esittelee tyttärensä Bennuksi. Bennu näyttää jotain 15-vuotiaalta, eli hän kykenisi luultavasti tekemään omia päätöksiä. Saatan vain toivoa, että Bennu osoittaa halukkuutta lähteä mukaamme. Emme tosiaankaan halua tulla vastatusten poliisien kanssa, jotka syyttäisivät meitä manipuloinnista sun muista epäinhimillisistä asioista. Tai minä en ainakaan halua, mutta tuskin muutkaan haluaisivat.
Pyydän seuraavaksi mahdollisimman asiallisesti, että saisin keskustella Bennun kanssa kahdestaan. Mies toteaa sitten, ettei tytär ymmärrä englantia paljoakaan, mutta sanon, ettei se ole ongelma. Minulla on ‘paperilla kysymykset’ egyptiksi ja hän voisi vastata niihin omalla äidinkielellään. Mies suostuu ja siirryn Bennun kanssa tämän huoneeseen keskustelemaan.
Bennu vaikuttaa hyvin aralta ja varovaiselta nuorelta, mitä ehdin häntä nyt katseellani tutkia. Otan taskustani esille rasian ja avaan sen. Ojennan hänelle hopeisen laatan ja elekielellä pyydän häntä asettamaan sen vasemmalle ohimolleen. Bennu tekee työtä käskettyä, joskin varovaisesti ja epäluuloisesti. Kun hän on saanut asetettua laatan ohimolleen ja katsellut minua epäluuloisesti, minun on aika kertoa hänelle totuus.
“Älä pelästy, mutta nyt ymmärrämme toisiamme mitä parhaiten”, sanon nopeasti ja Bennun kasvoille syntyy mitä kauhistunein ilme. Se oli minullekin shokki, kun tajusin, että minä tosiaan ymmärrän Cenarieta, vaikka hän puhuukin aivan ihmeellistä kieltä. Bennu varmaan säikähti sitä, että hän ymmärtää suomea kuin puhuisin hänelle hänen äidinkieltään. “Mutta sinun on kuunneltava minua nyt tarkasti. Pyydän, ettet sano tai toimi, ennen kuin olen saanut puhua loppuun. On äärimmäisen tärkeää, että ymmärrät kaiken, mitä minä tulen sinulle kertomaan. Sitä on ehkä vaikea sulattaa, mutta… Niin..” sanon, kun Bennu näyttää jotenkin rauhoittuneen shokistaan. Hänen silmänsä suurenevat taas, kun hän kuulee minun puhuvan, mutta puheenvuoroni lopulla hän onneksi näyttää jo rauhoittuneemmalta. Alan kertoa hänelle mahdollisimman hitaasti ja yksityiskohtaisesti sen, miksi olemme täällä. Yritän mahdollisimman vähän olla kaunistelematta asiaa, mutta en voi itselleni mitään. En halua, että hän kieltäytyy lähtemästä mukaamme, mutta samaan aikaan haluan, että hän tietää totuuden. Ristiriitaista, tiedän. Bennu on nuori, nuorempi kuin minä ja en haluaisi häntä mukaamme. En voi kuitenkaan pettää Xyneliä tässä asiassa. Xynel haluaa taistella, sen me kaikki ryhmästämme tiedämme. Hän varmaan sekoaisi, jos Bennu ei suostuisi hänen Suojelijansa Avaimeksi.
Ja ilmeensä perusteella Bennu ei suostukaan.
Kun olen päättänyt kertomukseni, Bennu katsoo minua hyvin epäluuloisesti ja pelkäävästi. En ole koskaan nähnyt yhtä järkyttynyttä ihmistä kuin sillä hetkellä edessäsi sängyllä istuva tyttö. Haluan lähteä pois, koska tilanne on ahdistava ja liian epämiellyttävä, mutta en voi. Minun täytyy yrittää parhaani puhua hänet mukaamme.
“Tiedän, että kertomani kuulostaa hullulta, mutta me tarvits-”
“Ei”, hän sanoo tiukasti ja pudistaa päätään katsoen minua yhä peloissaan. Kasvoilleni syntyy epätoivoinen irvistys. Ei kai tuo voi olla hänen lopullinen päätöksensä?
“Ymmärrän, että sinua pelottaa. Niin minuakin. Mutta tiedän sen, että jos en olisi tässä, katuisin sitä myöhemmin. Kohtalo on määrännyt meidät tähän tehtävään, enkä osaa sanoa miksi. Meitä tarvitaan, vihdoin me voimme olla jotain muuta”, yritän puhua häntä ympäri, mutta Bennu pudistaa taas nopeasti päätään.
“Ei”, hän toteaa konemaisesti ja haukkoo henkeään. “En halua olla jotain muuta. Haluan elää tylsää elämääni, se kuulostaa paljon turvallisemmalta kuin sinun ehdotuksesi…”
Katson häntä musertuneena. En pysty ylipuhumaan häntä. Tunnen itseni hyödyttömäksi ja avuttomaksi. Tässäkö tämä oli? Xynel ei saa aktivoitua Suojelijaansa ja joutuu katsomaan sivusta, kun me muut yritämme kukistaa Pahan. Mutta mitä jos me emme saa muitakaan Avaimia enää suostumaan? Olenko minä Franciksen kanssa ainoita, jotka voimme yrittää muuttaa Zaman kohtaloa?
Jotenkin minusta tuntuu, että me emme tule kahdestaan pärjäämään.
“No..” aloitan pettyneesti ja yritän kasata ajatuksiani. “Anteeksi, että häiritsimme. Me… Me poistumme heti.” Sanojeni jälkeen nyökkään Bennulle hätäisesti ja poistun hänen huoneestaan.
“Hei”, kuulen Bennun äänen kuitenkin takaani ja käännyn toiveikkaana katsomaan häntä. Hän ojentaa minulle hopeisen laatanpalan, jonka ansiosta me juuri äsken toisiamme ymmärsimme.
“Unohdit tämän”, Bennu sanoo minulle vaitonaisena ja otan laatan hänen sormenpäästään. Minä ymmärrän häntä, hän ei minua. Hymyilen hänelle pienesti ja käännän hänelle taas selkäni. Meidän ei kannata enää olla täällä, sillä me vain tuhlaisimme aikaamme.
Saavun olohuoneeseen, jossa talon isäntä, Xynel ja Dorian yhä ovat. Xynel ja Dorian nostavat katseensa minuun toiveikkaana ja minun on särjettävä heidän toiveensa.
Sanon miehelle, että tämä oli tässä ja me poistumme nyt häiritsemästä heidän kotirauhaansa. Mies pyytää meitä jäämään teelle, mutta kieltäydyn kohteliaasti hyvästä tarjouksesta. Patistan Xynelin ja Dorianin ulos talosta ja kiittelen vielä hetken aikaa vieraanvaraisuudesta, jonka jälkeen suljen oven perässäni.

“Sano, että se tyttö tulee kohta ulos”, Dorian pyytää minua sanomaan, mutta pidän katseeni tiukasti maassa. Kuulen Dorianin ärähtävän turhautuneisuudesta ja potkaisevan jotain. Hieraisen kämmenelläni kasvojani ja pudistelen päätäni.
“Hän ei suostu..” mutisen hiljaa ääneen ja muistelen äskeistä keskusteluamme. “Hän ei halua lähteä mukaamme..”
“Ja sehän ei ole hänestä kiinni’, Xynel toteaa ihmeellisen varmasti ja minä siirrän katseeni häneen. En edes halua tietää, mitä hän sillä hetkellä oikein ajattelee. Tai no, haluan tietenkin tietää, mutten halua tiedostaa sitä. Eihän Xynel voinut tarkoittaa sitä, eihän? Ei Xynel voisi pakottaa nuorta tyttöä astumaan sotaan!
“Jos sinä tarkoitat, ett-”
“Palatkaa takaisin koneelle ja antakaa lähtövalmius”, Xynel määräilee kuin mikäkin sotamies ja minä tuijotan häntä tyrmistyneenä. Olen juuri aikomassa kiskoa häntä pois talon luota, mutta Dorian tarttuu minusta kiinni ja alkaa vetää minua mukanaan.
“Jumalauta, Xynel! Jos sinä kosket siihen tyttöön yhdellä sormellasikaan, niin minä, minä..!” uhoan sähköisesti ja Dorian sen kuin kiskoo minua mukaansa. “Hän valitsi toisin! Hänellä on oikeus kieltäytyä, etkö muka muista!” Sitten Dorian tukkii suuni, enkä saa aikaiseksi kuin vaimeaa mutinaa. En voi uskoa, että Doriankin suostuu tähän. En anna tätä hänelle ikinä anteeksi. Ihmisellä on oikeus koskemattomuuteen ja omiin päätöksiinsä. Kenelläkään ei ole oikeutta uhmata näitä kahta asiaa, ei edes Xynelillä, joka on varmasti hyvin turhautunut, kun hänen Suojelijansa Avain kieltäytyi auttamasta.
Kun Dorian tajuaa, etten ole antamassa periksi, hän kaappaa minut helposti syliinsä ja lähtee juoksemaan. Silmäni ovat laajentuneet tyrmistyneisyydestä ja toljotan Doriani kuin hullua. Xynel aikoo oikeasti tehdä jotain sellaista, minkä takia meidän on poistuttava Egyptistä mahdollisimman nopeasti, eikö niin. Sen takia Dorian juoksee minä sylissään, meidän täytyy ehtiä nopeasti takaisin koneelle, jotta pääsemme heti Xynelin saavuttua lähtemään.
Minä tosiaankin toivon, että Xynel saapuu yksin.

Niin ei kuitenkaan käy. Minä ja Dorian olemme ehtineet juuri takaisin koneelle ja antamaan lähtövalmiuskäskyn, kun näemme ikkunasta Xynelin juoksevan konetta päin kuin viimeistä päivää. Hänellä on kantamuksenaan tyttö, jonka suuta peittää rievunpalanen ja kädet ja jalat ovat sidottuna kiinni. Ulvahdan kauhusta ja vajoan takaisin penkilleni. Mitä jos poliisit saavat meidät kiinni? Meidät vangitaan kidnappauksesta ja meidät teljetään vankilaan. Ei se niin mene, kyllä minä sen fiksuna ihmisenä toki tiedän, mutta minua pelottaa! Xynel ei olisi saanut siepata Bennua mukaamme!
Xynel laskee Bennun lattialle ja kone lähtee heti ovien sulkeuduttua liikkeelle. Ryntään Bennun luokse ja vapautan hänet kaikista siteistään. Bennu alkaa kiljua kovaan ääneen ja me kaikki peitämme korvamme. Minä olen kuitenkin päättänyt olla antamatta periksi, joten hivuttaudun lähemmäs Bennua ja sieppaan hänet halaukseen. Hän hakkaa minua mihin vain sillä hetkellä osuu ja minä irvistelen aika ajoin kivusta. Lopulta hän väsyy ja alkaa itkeä hysteerisesti. Silittelen hänen hiuksiaan ja mulkoilen Xyneliä halveksivasti, joka juuri silloin laskeutuu piiloon penkkirivien taakse. Tätäkö hän oikeasti halusi? Saada nuoren tytön pelkäämään kuollakseen!
“Jos hän olisi oma tyttäresi, et olisi sallinut tätä”, sähähdän vihaisesti Xynelille, joka teeskentelee, ettei kuullut minua. Jatkan Bennun rauhoittamista ja tiedän, että tässä tulee viemään aikaa. Eihän meillä tosin olekaan muuta kuin aikaa. Seuraava kohteemme on Kiina, Wuhan niminen kaupunki. Matka sinne kestää kymmenisen tuntia ja pysähdymme luultavasti puolivälissä tankkaamaan ja täyttämään ruokavarastomme.
Dorian, joka juoksi lentokoneelle minä sylissään, istuu tuolillaan hyvin uupuneen näköisenä. Hänhän juoksi juuri äsken 30 asteen helteessä, joten ei ihmekään, että hän on nyt noin väsynyt.
“Sinäkin Brutukseni”, totean pettyneenä hänelle, mutta tiedän, ettei Dorian ymmärrä tätä sanontaa. “Sinun sietäisi hävetä. Ota nyt hyvänen aika vettä, ennen kuin menetät tajusi”, supisen happamasti ja jatkan taas Bennun rauhoittamista. Samari tuo Dorianille vettä ja istahtaa tämän viereen. Hän pyyhkii Dorianin otsaa paperilla ja näyttää pitävän Dorianista oikein hyvää huolta. Tunnen taas epämiellyttävän pistoksen rinnassani, mutten välitä siitä. Tällä hetkellä haluaisin niin kovasti päästä viettämään kahdestaan aikaa nyrkkeilysäkin kanssa. Minun tekee mieli löylyttää joku! Saada joku maksamaan tästä epäoikeudenmukaisesta teosta!
Ärh!

yhyy

2010-11-30T12:54:00.000-08:00

Mun teksti on ihan täyttä kuraa ))): Mä en ymmärrä, miten jotkut voi muka lukaa sitä, kun itteäni hävettää niin kamalasti... Mä vaa halusin kirjottaa sen 50 000 sanaa täytee (jonka muuten kirjotin), mutta tarinasta tuli loppua myöten juoneton ja lskfsökfskföksdfvö.
Enempää en sano. Lukekaa omalla vastuulla.

2010-11-16T13:20:00.000-08:00

Luku 8. Ranska, rakastan sinua

Istumme lentokoneessa, joka on huomattavasti pienempi kuin tavalliset lentokoneet, joilla olen lentänyt esimerkiksi Lontooseen. Koneessa on ehkä kaksikymmentä, enintään kolmekymmentä istumapaikkaa. Sisustuskin on aivan erilainen kuin yleensä lentokoneissa; tämä muistuttaa minusta jo enemmänkin hotellihuonetta. On minibaarit, biljardipöytä sun muita hienouksia, joihin en ole koskaan aikaisemmin lentokoneessa törmännyt. Herra, joka meille antoi yksityiskoneensa käyttöön, taitaa oikeasti olla melko rikas. Hei, täällä on jopa kolme pientä makuuhuonetta!

Istun ikkunapaikalla ja tuijotan ulos. Olemme valkeiden pilvien yläpuolella. Lentäminen tuntuu aina samanlaiselta; rauhalliselta ja uniselta. Täällä tosin taustalla soi jokin klassinen pianomusiikki. Se vain saa minut entistä enemmän uneliaammaksi.
Marim ja Eura ilmoittivat aikaisemmin menevänsä nukkumaan, joten he siirtyivät yhden makuuhuoneen puolelle. En halua ajatella, mitä he siellä nukkumisen lisäksi tekivät. Doriankin taisi nukkua, kun viimeksi häntä vilkaisin. Xynel istuu aivan lentokoneen viimeisimmässä penkissä ja minusta tuntuu, että hän haluaa vahtia meitä kaikkia.
Kuulen askeleiden ääniä ja käännän katseeni niiden suuntaan. Samari hymyilee minulle hieman ja istuutuu viereeni.
“Mielenkiintoisia nämä lentokoneet… Melko pelottavia tosin. Pitävätkö nämä aina tällaista ääntä?” hän kysyy minulta kiinnostuneena ja nyökkään. “Niin kiehtovaa..” hän mumisee hiljaa itsekseen ja keskittyy tuijottamaan jotain kiinnostavampaa kuin minua. Hän on niin samankaltainen kuin Cenarie.
“Samari, miten hyvin tunnet muut?” lopetan hiljaisuuden meidän välillämme ja Samari kääntyy katsomaan minua. Hän kohauttaa vähättelevästi olkiaan.
“Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, melkeinpä joka päivä. Kyllä siinä ajassa ehtii toisiin kunnolla tutustua”, Samari vastaa minulle ja katsoo minua tutkivasti. “Haluan kyllä tutustua sinuun paremmin. Vaikutat niin erilaiselta kuin me muut.”
“Hei, olen aivan eri maailmasta kuin sinä”, naurahdan hänen kommentilleen ja Samari virnistää.
“Ai niin, vallan unohdin. Olet jo kuin yksi meistä. Paitsi, että viiva puuttuu”, hän toteaa, tökkää sormellaan nenääni ja saa minut paremmalle tuulelle. “Olet myös tehnyt ison vaikutuksen Marimiin, ja se on oikeasti jotain ihmeellistä. Hän harvoin puhuu täysin tuntemattomille, mutta teistähän tuli sydänystävät melkein heti.”
Räpsäytän silmiäni pari kertaa ihmeissäni. Onko Marim muka oikeasti hiljainen luonteeltaan? En saanut hänestä lainkaan sellaista kuvaa. Me vain aloimme jutella ja palaset tuntuivat loksahtavan oikeille paikoille.
“Entä millainen… Dorian on?” saan kysyttyä lopulta, sillä olen halunnut kysyä tätä Samarilta jo pidemmän aikaa. “Hän vaikuttaa kovin… Etäiseltä ja vakavalta..”
“Ei hän aluksi sellainen ollut”, Samari muistelee ja näyttää mietteliäältä. “Mutta kun hänen pikkusiskonsa ja rakastettunsa kuolivat, hän muuttui täysin”, hänen sanansa ovat vain pelkkää kuiskausta. Aivan kuin hän pelkäisi Dorianin kuulevan. Katson Samaria järkyttyneenä ja nojaudun paremmin oman tuolini selkänojaa vasten. Dorianin menettämät läheiset olivat siis hänen pikkusiskonsa ja… Hänen rakastettunsa. En tullut edes ajatelleeksi moista. Tietenkin Dorianilla on ollut rakastettu, eihän tuollainen mies jää keneltäkään huomaamatta! Voi kuinka typerä olen ollut. Nyt saan vain lisää syitä olla ihastumatta häneen tämän enempää. Dorian on menettänyt rakkaansa, jota ei tietenkään voi unohtaa. En minäkään unohtaisi, jos olisi sydämeni pohjasta johonkuhun rakastunut ja kyseisen ihminen kuolisi. Hän olisi aina sydämessäni. Tunnen sydämeni kovettuvan ja lipaisen nopeasti huuliani toipuakseni tästä ihmeellisestä mielentilasta. Olen surullinen. Olen surullisen siitä, että Dorian on menettänyt rakkaansa ja siitä, etten koskaan voisi saada tunteisiini vastakaikua. Ja menettänyt vieläpä pikkusiskonsa! Ajatus Helmiinan menettämisestä kirpaisee ja pahasti. Puran huultani, jotta tajuan pysyä järjissäni. En voi samaistua Dorianiin, sillä en ole koskaan menettänyt ketään noin läheistä ihmistä.
“Kuulostaa… Kamalalta…” saan lopulta ähkäistyä käheästi ja nielaisen kostuttaakseni kuivalta tuntuvan kurkkuni. Samari hymähtää siihen malliin, että on samaa mieltä kanssani.
“Siltä se näyttikin. Dorian oli niin pahassa kunnossa ja pelkäsin silloin, että hän kuolee suruunsa..” Samari kuiskaa ja näprää vyönsä solkea. “Minä odotin kaksi pitkää vuotta, ennen kuin uskalsin kertoa hänelle tunteistani.”
Vatsassani muljahtaa hyvin ikävästi ja pelkään oksentavani. Onneksi en kuitenkaan tee sitä, vaikka minulle tulikin sellainen refleksi Samarin sanoista.
“Sinä olet..?” lopetan kysymykseni kesken, sillä en uskalla kysyä sitä loppuun. Samari nyökkää ja hymyilee nolona.
“Ihastuin Dorianiin heti, kun näin hänet ensimmäisen kerran. Silloin hän tosin oli vielä varattu, enkä halunnut tulla heidän suhteensa väliin.. Kun Layla kuoli neljä vuotta sitten, olin Dorianin lohtuna yöt ja päivät. Halusin hänen tietävän, että hänellä on olemassa ihmisiä, jotka välittävät hänestä. Meistä tuli läheisiä, mutta Dorian ei ole vieläkään vastannut tunteisiini. Vaikka kyllä minä tiedän hänen tuntevan samoin minua kohtaan kuin mitä minä tunnen häntä kohtaan. Ei hän muuten päästäisi minua lähelleen.”
Lisää vettä myllyyn vain. Kuka seuraavaksi myöntää olevansa ihastunut Dorianiin? Ja kuka haluaa kertoa minulle päin kasvoja sen, ettei minulla oli tippaakaan toivoa Dorianin suhteen. Mitä Samari tarkoitti sillä, että Dorian ei muuten päästäisi häntä lähelleen? Olen vain onnistunut hakeutumaan keskelle suurta ihmissuhdedraamaa. Minä kun luulin, että pääsisin pois sellaisesta. Samari kuulosti niin varmalta, että Dorian tuntee häntä kohtaan samoin, enkä minä voi asiaa kiistääkään. Olen nähnyt heidän usein vaihtavan sanan jos toisenkin keskenään.
“Onko Dorian puhunut minusta sinulle?” Samari kysyy toiveikkaana ja näen hänen silmiensä tuikkivan. Katson häntä hetken aikaa hämilläni, mutta yritän sitten loihtia huulilleni jotain hymynpoikasta.
“E-en muista. Varmaankin hän on sinusta puhunut… Mitä sinä tarkoitit, kun sanoit, ettei hän muuten päästäisi sinua lähelleen?”, kysyn epämääräisesti ja alan pelätä sitä, mitä hän on aikeissa kertoa minulle. Samarin huulille kohoaa merkillinen hymy ja sydämeni tuntuu muuttuneen painavammaksi rinnassani.
“Et sitten kerro tätä kenellekään..” hän pistää minut vannomaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että Samari on antanut jokaisen uskoa sen, että hänellä ja Dorianilla on jotain meneillään. “Välillä, kun kaipaamme läheisyyttä - tiedät varmaankin minkälaista läheisyyttä tarkoitan - me hakeudumme toistemme luo ja annamme sitä toisillemme.”
Tunnen sydämeni pirstoutuvan, vaikka olin vannonut henkeen ja vereen, etten olisi kuin hieman ihastunut Dorianiin. Tiedän varsin hyvin, millaista läheisyyttä Samari tarkoittaa, pystyn lukemaan sen hänen eleistäänkin. Samarista tulee etäisesti mieleen yksi ystävistäni, joka harrastaa yhden illan juttuja, eikä pidä seksiä mitenkään erikoisena. Hän kertoi minulle, että seksi pitää mielen kasassa ja se on hauskaa. En voi olla ajattelematta sitä, onko Dorianilla hauskaa, kun hän puuhailee Samarin kanssa. Jotenkin mielikuvani Dorianista muuttuu täysin. En näe häntä enää samanlaisena kuin pari sekuntia sitten. Hän tuntuu muuttuneen entistä saavuttamattomaksi ja sopimattomaksi minulle.
“Ah, ymmärrän..” vastaan epämääräisesti ja se näyttää riittävän Samarille. Minun typerät ajatukset ovat taas lähteneet pyörimään. Näen Samarin täydellisenä naisena, joka voittaa minut mennen tullen erässä kuin erässä. Hänellä on kauniit kasvot, oikeat muodot, mukava luonne.. Mitä muuta mies voisi toivoa? Dorian on varmasti huomannut saman.
“Minun täytyy kai tunnustaa rakkauteni hänelle toistamiseen.. Ehkä nyt, kun kaikki on kääntynyt parhain päin, hän kykenee vastaamaan tunteisiini”, Samari hihkuu onnesta ja suukottaa minua yllättäen poskelle. “Kiitos, Henu. Tiesin, että sinun kanssasi on hyvä jutella”, hän kiittää minua aivan turhaan ja jättää minut sitten rauhaan siirtymällä istumaan pari penkkiriviä edemmäs minusta.
Suljen silmäni ja hakkaan päätäni selkänojaan. Haluan mieleni tyhjäksi kaikista ajatuksistani. En halua ajatella isääni, läheisen menettämistä, Doriania, Dorianin kuollutta rakastettua, Samaria… Kunpa aivot voisi pistää off-tilaan.

Loppumatkasta Marim ja Eura pitävät minulle seuraa, kun he viimein heräävät. Opetan heidät pelaamaan korttia ja kiitän onneani, että he oppivat nopeasti pelien säännöt. En olisi jaksanut moneen kertaan sääntöjä kerrata. Dorian kiinnostuu myös itsekin korttipelistä, jonka nimi on ristiseiska ja liittyy peliin mukaan. Eikä kestänyt kauaakaan, kun Samarikin jo tahtoo liittyä mukaan. En voi itselleni mitään, kun alan vilkuilla Samaria ja Doriania vuoronperään kuin yrittäen saada näin selville heidän välisen suhteensa. Täytyyhän Dorianinkin osoittaa jotain kiinnostusta Samariin muuta kuin antamalla tälle tyydytystä satunnaisina iltoina, ainakin Samarin kertomisen perusteella. Nopeasti kuitenkin tuomitsen itseni taas tyhmäksi ties kuinka monetta kertaa ja yritän keskittyä korttipeliin. Se ei kuulu minulle, Dorianin ja Samarin välinen suhde ei kuulu minulle tippaakaan. Minun ei kuuluisi edes ajatella jotain noin turhanpäiväistä, minun kuuluisi pohtia suunnitelmaamme ja miettiä, miten meidän olisi parasta toimia. Olen päättänyt, että meikkaan viivat heidän nenissään piiloon, jottemme herätä liikaa huomiota Ranskassa liikkuessamme. En halua peräämme jotain uteliaita nuuskijoita tai vihaisia vainoajia. Me kaikki haluamme pitää tehtävämme salassa ja hoitaa sen mahdollisimman nopeasti pois alta, jotta voimme aloittaa taistelun Pahaa vastaan. Kirjaimellisesti.

Laskeudumme Pariisin lentokentälle ja olen meikannut jokaisen valkoiset viivat piiloon. Nyt he näyttävät keltä tahansa tavalliselta ihmiseltä, tosin heidän nenänsä ovat väritykseltään vaaleammat kuin kasvojen väri. Olen melko kalpeaihoinen ja meikkivoiteeni ynnä muut peitevärit ovat juuri minun kasvoja varten hankittu. Näyttähän se melko hassulta, kun nenä on muuta ihoa vaaleampi, mutta saa luvan kelvata. En ajatellut tuhlata rahojani meikkeihin, kun vanhoillakin pärjää näin hyvin.
Samari on ottanut esille oman Suojelijansa kiven sekä sen lasisen maapallon, jossa alkaa taas välkkyä Ranskan kohdalla punainen täplä. Tällä kertaa maapallo suurenee ja suurenee, kunnes siitä pystyy jo selkeästi erottamaan Ranskan joet ja kaupungit. Miten tuollaisen pallon on voinut kukaan keksiä? Cenarien täytyy todellakin olla huippuluokan keksijä.
Onneksi lentokoneesta löytyy kartta ja alan tutkia, missä kohtaa punainen täplä välkkyy. Päädyn siihen lopputulokseen, että se sijaitsee Sens -nimisessä kaupungissa. Vai onko se kylä? En tiedä, mutta sinne meidän tulee ainakin ensiksi suunnata.
Ehdotan, että vuokraamme auton, jossa on paikkoja seitsemälle hengelle. Huomaan Dorianin irvistävän ajatukselle ja mulkaisen häntä vain näsäviisaasti. Vaikka Dorianilla on traumoja autoista, niin se ei tule estämään suunnitelmaamme. Minua kyllä vähän mietityttää se, että minä tietenkin joudun ajamaan autoa… Emmekö saisi jotain kuskiksi? Ei sillä, että olisin huono kuski, mutta olen auton ratissa melko epävarma yksilö. Ja kun me olemme vielä vieraassa maassakin!
Ei, minä ajan. Päätän ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Meitä on muutenkin jo sen verran iso porukka, että tämä saa riittää. Ja jos ja kun saamme joukkoomme taas yhden Avaimen, porukkamme vain kasvaa entisestään.
Eli, minä pyydän lentoemäntiä tuomaan minulle puhelinluettelon, jotta voin tilata meille taksin. Puhun ranskalaiselle taksifirmalle hyvin epäselvää englantia, mutta parempaan en pysty. Onneksi he ymmärtävät, että haluan vuokrata auton ja haluavan heidän tuovan auton Pariisin lentokentälle valmiiksi. Kaikki on sujunut hyvin, tähän asti.
Mutta voi armias, kun auto toimitetaan paikalle. Se on niin iso! Olen tottunut ajamaan puolet pienempää autoa. Pelkään aiheuttavani vielä suuren liikenneonnettomuuden tuon jättiläisen kanssa. Onneksi autossa on käsivaihteet, sillä en osaa ajaa automaattivaihteista, vaikka tuskin se nyt niin vaikeaa olisi.
Autossa on navigaattori, halleluja! En joudu pistämään ketään kartanlukijaksi. Kirjoitan navigaattorin näyttöön Sens ja pian se jo näyttää ajo-ohjeet sinne. Onneksi navigaattorin saa englannin kielelle, joten en joudu katsomaan sitä typertyneenä joka kerta, kun se selittäisi minulle ranskaksi ajo-ohjeet. Ei kun hetkinen, minähän ymmärrän ranskaa, kun navigaattori sitä puhuu? Aivan, minulla on edelleen se siru vasemmassa ohimossani, jonka avulla ymmärrän Doriania sekä muita.

Olen onnistunut pitämään meidät tiellä, paria vähältä piti tilannetta lukuun ottamatta. Meinasin ajaa edessä olevan auton takapuskuriin kiinni, mutta onnistuin pysäyttämään auton juuri ajoissa. Se hetki sai minut vain entistä valppaammaksi.
Dorian istuu pelkääjänpaikalla, mutta en ehdi tai kykene häntä juuri vilkuilla, sillä minun täytyy keskittyä ajamiseen. Navigaattori ilmoittaa meille ranskaksi, että saavumme pian määränpäähän. Pysähdyn liikennevaloihin ja henkäisen huojentuneena.
“Miten me löydämme Avaimen?” kysyn ja katson taustapelin kautta Samaria, joka onkin jo näköjään ehtinyt kaivaa lasisen maapallon sekä Suojelijansa kiven esille.
“Katsotaan, mitä pallo sanoo”, Samari mutisee miettivästi ja huomaan Marimin kurottautuvan lähemmäs häntä. Siirrän katseeni juuri sopivasti eteeni, kun huomana valojen vaihtuvan. Painan kaasua ja lähden ajamaan suoraan.
“SEIS!” Samari kiljuu ja minä painan jarrun pohjaan sydän kurkussa. “Avain on aivan tässä lähellä!”
Ajan auton parkkiin, kun olen sellaisen läheltä löytänyt ja tuskin olen edes pysähtynyt, kun Samari jo hyppää ulos autosta. Me muut lähdemme seuraamaan häntä, kun olen saanut auton lukittua. Kukahan mahtaa olla seuraava Avain? Onkohan hän minun ikäiseni vai vanhempi vai nuorempi? Nainen vai mies? Kysymyksiä riittää ja onneksi saan niihin pian vastaukset. Ainakin toivottavasti.
Jos jollekulle oli vielä epäselvää, niin tämä Avain on Samarin Suojelijalle tarkoitettu. Samarin kivihän se lasipalloon reagoi ja jokin päivänselvästi vetää Samaria puoleensa. Pian Samarin kivestä alkaa lähteä se samanlainen vaalea jana, joka osoittaa hänelle Avaimen muista ihmisistä. Olemme saapuneet jonkin koulun tapaisen rakennuksen pihaan ja Samari se kun vain jatkaa rientämistään. Pihalla olevat ihmiset katsovat meitä hieman kummastuneesti ja ehdin jo säikähtää heidän tietävän minun liikkuvan zamalaisten seurassa, mutta katsoessani Doriania ja muita en näe mitään sellaista, miksi meitä pitäisi katsoa jotenkin kummastuneesti. Jos nyt vaaleaa janaa ei lasketa, joka lähtee Samarin kivestä.
“Samari”, hihkaisen ja onnistun saamaan hänen huomionsa. “Kivesi, se… Se herättää huomiota”, supisen hänelle hiljaa ja hän nyökkää ymmärtäväisesti. Hän katsoo janan suunnan, ennen kuin laittaa kiven taskuunsa.
“Avain on sisällä”, Samari toteaa ja me muut katsahdamme toisiamme. “Xynel ja Eura, jäättekö ulos vahtiin?”
“Menen rakennuksen taakse”, Xynel vastaa välittömästi, kun Eura on ehtinyt vasta nyökätä. Minä häkellyn tilanteesta.
“Luuletteko, että hän aikoo paeta?” kysyn ihmeissäni ja Samari kohauttaa olkiaan. Silmäni suurenevat hetkeksi. “Ja aiotte silti ottaa hänet kiinni?”
“No, sinäkin olit karata”, Dorian toteaa tähän väliin ja vilkaisen häntä närkästyneenä.
“Sen takia, kun olit pelästyttänyt minut kamalilla puheillasi”, täydennän ja minua kiukustuttaa.
“Olit silti karata”, Dorian kehtaa vielä todeta ja olen juuri sanomassa hänelle pari valittua sanaa, mutta Marim taputtaa minua olkapäälle.
“Mitä jos nyt unohdetaan Henun karkausyritys ja yritetään keskittyä uuteen Avaimeen? Emme varmaankaan halua, että hän yrittää karata”, Marim toteaa fiksusti ja onnistuu rauhoittamaan tilanteen. “Meidän täytyy vain ottaa tilanne haltuun, niin kaikki sujuu varmasti hyvin.”

Xynel ja Eura lähtevät porukastamme, kun me suuntaamme sisälle rakennukseen. Samari vilkuilee aina vähän väliä maapalloa, jotta tiedämme olevamme oikeilla jäljillä. Minä ja Marim kävelemme aivan hänen perässään ja Dorian hieman taaempana. Marim kertoo minulle siitä, kuinka hänen ja Euran tarina oikein alkoi. He tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa, kun Taistelijat kokoontuivat ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten. Marim oli silloin vain 13-vuotias, kun taas Eura oli jo 18-vuotias. Marim oli joukon nuorin ja hänestä tuntui, ettei kuulunut joukkoon. Eura kuitenkin huomioi hänet ja he alkoivat viettää aikaansa yhdessä erilaisissa harjoituksissa ja sen sellaisissa. Eura piti Marimia aluksi kuin pikkusiskonaan, mutta aikojen kuluessa Eura tajusi pitävänsä tytöstä enemmän kuin kenestäkään muusta. Marim taas oli ihastunut Euraan heti ensimmäisestä kohtaamisesta saakka, muttei uskaltanut tehdä asian eteen mitään, sillä pelkäsi ikäeron olevan liian suuri. Kaksi vuotta sitten, kun Marimin vanhemmat menehtyivät sodassa, Eura paljasti rakastavansa Marimia ja pitävänsä tästä aina huolen. Se muutti heidän kahden suhteen vain entistä syvemmäksi ja tässä sitä nyt oltiin. Marim ja Eura olivat olleet kaksi vuotta yhdessä ja olivat viettäneet samalla elämänsä onnelliset että kamalat vuodet yhdessä.
“Aika suloista..” totean hiljaa ja hymyilen Marimille lämpimästi. Marim on yhtä hymyä.
“Olisin varmana aika hajalla, jos minulle ei olisi Euraa.. Hän on pitänyt minut kasassa kaikki nämä vuodet. Hän on tukipilarini”, Marim sanoo ja punastuu selvästi poskistaan. Hymyilen hänelle paljon leveämmin kuin äsken. Rakastunutta ihmistä on aina mukava katsella. Voin vain toivoa, että samanlainen onni suotaisiin minullekin vielä jonain päivänä.
“Olet ollut onnekas”, totean hymyillen ja Marim nyökkää. Kuulen Dorianin hymähtävän takanamme ja käännyn katsomaan häntä hivenen närkästyneenä, mutta ilmeeni muuttuu heti murheellisemmaksi, kun näen hänen katsovan lattiaa. Dorian on varmaankin kuunnellut keskusteluamme ilmeestään päätellen. Muistan Samarin kertoneen minulle, että Dorian menetti rakkaansa neljä vuotta sitten hirviöiden hyökätessä hänen kotikyläänsä. Mutta hänellähän on nyt Samari lohtunaan, mitä Dorian siinä sitten edes murjottaa…
Voi ei, alan muuttua katkeraksi. Minun täytyy yrittää vältellä tätä tunnetilaa, koska en halua olla se mustasukkainen ja katkera tyttö, joka ei saanut haluamaansa poikaa. Minusta tulisi säälittävä ja luultavasti hylkiö.
“Jana menee tuonne”, Samari herättää minut ajatuksistani ja huomaan meidän seisovan luokkahuoneen edessä. Vilkaisen ovessa olevasta ikkunasta sisälle ja näen ihmisiä luokassa. Siellä on kai jonkinlainen oppitunti menossa.
“Emme voi vain mennä tuonne, meidän täytyy odottaa tunnin päättymistä”, sanon muille ja vilkaisen ympärilleni etsiäkseni kelloa. Kello löytyy vastapäisestä seinästä ja näyttää viittä vaille neljä. Tunti loppuu luultavasti viiden minuutin kuluttua, jos en hirveän väärässä ole. “Viisi minuuttia”, totean vielä ääneen ja Dorian siirtyy nojaamaan seinään. Siirryn pois oven edestä, sillä Samari haluaa vilkaista luokkaan löytääkseen Avaimen. Mutta hänen on vaikea sanoa, kehen jana osoittaa, sillä rivissä istuu viisi oppilasta. Sehän voi olla kuka tahansa heistä.
Sitten tajuan asian, jota ei voi jättää huomiotta. Miten saamme Avaimen suostuteltua mukaamme? Eihän etsimämme henkilö ensiksikään ymmärrä mitään, mitä Samari tälle kertoisi, koska zamalaiset puhuvat aivan siansaksaa johonkin ranskaan verrattuna!
“M-miten me saamme hänet mukaamme? Ette voi puhua kieltänne täällä, sillä sehän se vasta huomiota herättäisi”, älähdän ajatukseni ääneen, mutta Samarin ilme kertoo, että hän on jo keksinyt suunnitelman. Hän katsoo minua siihen tyyliin, että tiedän minun olevan osallinen hänen suunnitelmaansa.

Ovet avautuvat viiden minuutin odotuksen jälkeen ja käytävä alkaa täyttyä ihmisistä. Olen päätellyt meidän olevan yliopistolla tai ammattikorkeakoulussa, sillä ihmiset näyttävät vanhemmilta kuin lukiolaiset tai ammattikoululaiset. Selvästi aikuisia.
Minä ja Samari olemme ovea vastapäätä olevan seinän lähellä ja Samari on ottanut kivensä sekä maapallonsa esille. Pian tuttu jana taas ilmestyy ja se osuu erääseen nuoreen mieheen, joka astuu ulos luokasta. Samari tuuppailee minua ja sittenkös minä olen jo kasvokkain etsimämme henkilön kanssa. Avain on korkeintaan 25-vuotias ja tiedän hänen olevan kauhea playeri! Tiedättehän, sellainen, joka leikkii naisten tunteilla. Hänestä tulvahtaa voimakas hajuvesi nenääni ja se on saada pääni pyörryksiin. Hän on laittanut tumman lyhyen tukkansa muka siististi pystyyn ja lahkeet sukkien sisällä kertookin jo hänen pukeutumistyylinsä. Kaikkea sitä joutuukaan elämässä kokemaan!
“Hei”, tervehdin häntä huonolla englannillani ja hymyilen niin valloittavasti kuin vain suinkin voin. Poskiani kuumottaa epämukavasti. “Onko sinulla aikaa jutella?”
Leveä virne kohoaa toisen Avaimen kasvoille ja minä yritän olla irvistämättä. Älä kuule luulekaan, että olisin sinusta kiinnostunut, senkin-
“Tietenkin, muru. Oletko vaihto-oppilas? En ole ennen nähnyt sinua. Mennäänkö kahville ja tutustutaan?” hän vastaa minulle ja hymyilee liian tyytyväisesti. Tunnen, kuinka päässäni alkaa kiehua, mutta osaan peittää sen melko taitavasti. Hymyilen vain kuin mikäkin typerä hempukka.
“Oih, kuulostaa hauskalta!” hihkaisen huonolla englannillani. Onneksi hän ei tarttunut tuohon vaihto-oppilasjuttuun sen enempää. Me lähdemme kävelemään yhtä matkaa käytävää pitkin ja onneksi minä saan johdattaa meitä. Samari, Dorian ja Marim seuraavat meitä pienen matkan päässä.

“Kuka olet?” hän kysyy minulta itsevarmasti virnuillen, kun saavumme ulos ja minä yritän pitää valloittavan hymyni kuosissa.
“Henriikka Koskela. Suomesta”, tarkennan hänelle kotimaani, sillä hän olisi luultavasti alkanut miettiä outoa nimeäni.
“Suomesta? Mitä sinä täällä oikein teet”, hän ei esittänyt jälkimmäistä kysymyksenä, vaan pikemminkin huvittuneena toteamuksena. “Olen Francis Fournier”, Avain esiintyy ja nyökkää minulle muka kohteliaaseen sävyyn.
“Minulla on auto, voisimme mennä sillä?” Francis kysyy minulta, mutta minä pudistan varmasti päätäni.
“Ei kun mennään minun autollani, se on aivan tässä lähellä”, vastaan hänelle pokkana ja huomaan Xynelin ja Euran saapuvan juuri parhaillaan automme luokse. Kun olemme vain parin metrin päästä autosta, Francis huomaa jonkin olevan hullusti. Meidät on nimittäin piiritetty. Tai oikeastaan pitäisi sanoa, että Francis on piiritetty, sillä minä olen myös osa piiriä.
“M-mitä tämä on?” Francis kysyy nauraen, mutta hänestä huomaa pelon. Samari kaivaa taskustaan esille pienen hopeisen laatanpalan ja ojentaa sen Francikselle.
“Ota se ja aseta vasemmalle ohimollesi”, Samari neuvoo, mutta tietenkään Francis ei ymmärrä sanaakaan, vaan tuijottaa Samaria kuin seinähullua.
“Hän sanoi, että ota se ja aseta se vasemmalle ohimollesi. Luota minuun, sen jälkeen ymmärrät”, käännän Samarin sanat englanniksi ja Francis vilkaisee minua kauhuissaan. Siirrän hiuksiani sen verran, että hän huomaa laatan ohimollani. Se rauhoittaa häntä hiukan, mutta hän epäilee yhä aikeitamme. Lopulta hän kuitenkin ottaa laatan Samarin kädestä ja asettaa sen vasemmalle ohimolleen. Samari henkäisee tyytyväisyydestä ja asettaa kätensä lantioilleen.
“No niin. Kuka haluaa kertoa hänelle?” hän esittää kysymyksen hymy huulillaan ja Franciksen ilme muuttuu vain entistä pelokkaammaksi.

Istumme kaikki seitsemän tilavassa vuokra-autossa. Eura on saanut kunnian kertoa Francikselle kaiken oleellisen. Heti, kun Francis sai kuulla heidän olevan zamalaisia, hänen kasvoiltaan näki sen, että hän seurasi uutisia. Tosin täytyisi asua kiven alla, jos ei jo olisi kuullut ‘Toisen Maailman Ihmisistä’. Eiväthän ihmiset muusta puhuneetkaan.
Kun Francikselle on kerrottu se, että hän on yksi viidestä jäljellä olevasta Avaimesta, hän vilkaisee minuun. Nyökkään ja hän tietää minunkin olevan yksi Avain. Francis ottaa sen aika hyvin. Minä kyllä luulen, että tämä vain pönkittää hänen liian suureksi kasvanutta egoaan vain entisestään. Mihin se pelokas Francis oikein katosi…
“Te siis - tarkoitan, että me siis lähdemme etsimään vielä kolme Avainta, jonka jälkeen lähdemme Zamaan taistelemaan Pahaa vastaan?” hän varmistaa ja me kaikki nyökkäämme hänelle samaan aikaan. “Minä joudun siis jättämään kouluni ja perheeni?”
“Valitettavasti”, Xynel toteaa kylmästi, mutta Marimilla on selvästi muuta sanottavaa.
“Tietenkään emme voi pakottaa sinua mukaamme, tämän täytyy olla oma päätökseni”, hän sanoo ja katsahtaa minuun odottavasti. Nielaisen ja yritän keksiä sanottavaa.
“Jos olisin kieltäytynyt, tämä olisi jäänyt varmasti vaivaamaan minua kuolemaani asti. Minä teen niin kuin sydämeni sanoo”, vastaan fiksusti ja huomaan Samarin liikahtavan siihen malliin, että hän haluaa seuraavaksi puheenvuoron.
“Mutta tietenkin me haluaisimme sinun suostuvan. Olet minun Suojelijani Avain. Ilman sinua en voi käyttää Suojelijaani, enkä taistella Pahaa vastaan”, Samari sanoo anovalla äänensävyllä ja hymyilee viattomasti. Näen Franciksen kasvoilla nopean ilmeen, mikä saa minut melkein yökkäämään. Hän selvästikin nauttii siitä, että autossa on naisseuraa. Mikä playeri, kuten jo aikaisemmin hänestä totesin. Olen nähnyt hänenlaisiaan ennenkin ja voin sanoa, että en voi sietää heitä. He ovat aina itseään täynnä, eivätkä ajattele muuta kuin vastapuolen ulkonäköä. Me naiset olemme heille kuin leluja, jotka voi heittää pois, kun niihin kyllästyy.
“Suostun, mutta yhdellä ehdolla”, Francis vastaa lopulta ja siirtää katseensa minuun. Katson häntä varuillani. “Henriikka nukkuu joka yön vieressäni.”
“Sinä senkin-!” kivahdan loukkaantuneena ja kasvoni hehkuvat punaista. Unohdin, että olemme autossa ja nousen ylös tarkoituksena nousta seisomaan, mutta onnistun kolauttamaan pääni auton kattoon. Älähdän kivusta, joka tuntuu päässäni ja laskeudun takaisin ajajan paikalle päätäni pidellen. Kuinka tuo itseään täynnä oleva kusipää kehtaa! Kehtaa vaatia jotain tuollaista! Eikö tästä voisi vetää oikeuteen, seksuaalisesta häirinnästä?
Kaikki katsovat minua odottavasti ja mulkaisen jokaista haastavasti takaisin. Minä en voi kieltäytyä, sitä heidän katseensa minulle kertovat. Minun täytyy suostua Franciksen metkuihin, sillä muuten hän jättää meidät oman onnemme nojaan. Helvetti. Minua niin ottaa päähän Franciksen kaltaiset ihmiset.
“Selvä. Miten vain. Minun tunteitani ei tarvitse ottaa huomioon”, vastaan katkerasti ja käännyn katsomaan eteeni. Voin vain toivoa, että Francis vain vitsailee.
Mutta minun tuurillani hän ei vitsaile.
“Sinä saat kyllä ajaa meidät takaisin lentokentälle”, vaadin jyrkästi ja Francis suostuu vaatimukseeni leveästi virnuillen.

Francis lähtee mukaamme. Tehtävämme tuntuu helpolta, sillä jos muutkin Avaimet suostuvat lähtemään matkaamme noin vain pienin ehdoin, niin aivan parin päivän sisällä me pääsemme jo siirtymään Zamaan ja vastatusten Pahan kanssa. Tai siis ensiksihän meidän täytyy tuhota ne kuusi tornia, jotka pitävät Zamaa synkkänä ja pahana paikkana asua. Eli tehtävää on paljon.
Kadun sitä, että suostuin Franciksen ehtoon. Ei kai hän oikeasti kuvittele, että jakaisin petini hänen kanssaan? Minulla nimittäin ei ole ollut tapana nukkua samassa sängyssä vastakkaisen sukupuolen kanssa, jota hädin tuskin tunnen! Jos Francis yrittää käpälöidä minua, niin hän saa kuulla kunniansa. Eikä tule välttymään mustelmilta.
En voi olla miettimättä sitä, miten juuri minut ja Francis on valittu Avaimiksi. Mitä erityistä meissä on? Se ei voi johtua luonteistamme, sillä minä ja Francis olemme aivan toisemme vastakohtia. Mistä se johtuu? En varmaan koskaan tule saamaan siihen vastausta. Voi tosiaan olla, että meidät on aivan umpimähkään valittu Avaimiksi, kuten Dorian ja muut Taistelijoiksi. Kun miettii, niin satunnaisesti valitseminen tuntuu epäreilulta ja kohtuuttomalta. Mitä jos joku oikeasti pelkää niin paljon, eikä hänestä oikeasti ole hänelle valittuun tehtävään? Hänellä on tietenkin aina oikeus kieltäytyä, mutta ryhmän paine on suuri. Marim kertoi minulle pelkäävänsä. Olisiko hän kieltäytynyt Taistelijan tittelistä, jos muut eivät olisi painostaneet häntä siihen? Siis eivät kirjaimellisesti painostaneet, vaan sillä, että muut ovat suostuneet Taistelijoiksi mukisematta.
Täytyy kysyä tätä Marimilta, kun aika on sopiva. Jos Marim ei oikeasti halua olla Taistelija, niin ei häntä voi siihen pakottaakaan. Tosin hän on kyllä ehtinyt viiden vuoden aikana jo harjoitella Taistelijana olemista, joten hänen mielensä on voinut muuttua.

Olemme saapuneet lentokentälle ja siirtyneet yksityiskoneemme suojiin. Samari kaivaa esille jäljellä olevat kolme aktivoimatonta Suojelijoiden kiveä ja tutuksi tulleen lasisen maapallon. Punaiset täplät ilmestyvät maapalloon ja niitä on jäljellä Pohjois-Amerikassa, Kiinassa ja Egyptissä. Päätämme lähteä ensiksi Egyptiin hakemaan Xynelin Suojelijan Avainta, jonka jälkeen vuorossa olisi Euran Avain Kiinasta ja lopuksi Teresan Avain Pohjois-Amerikasta. Joudumme lentämään edestakaisin ja pitkiä matkoja. Arvioin, että meillä tulee kestämään kolme, ellei jopa neljäkin päivää etsinöissämme. Sillä täytyyhän lentäjänkin välillä lentoemäntien kanssa levätä. Emme mekään saa rasittaa itseämme turhaan.
Xynelia vaivaa se, että matkamme tulee kestämään niin monta päivää. Jos me kuulemma olisimme Zamassa, paikasta toiseen siirtyminen kävisi helpommin ja nopeammin kuin arvaisinkaan. Mutta Zaman nykyinen kunto estää moisen siirtymisen paikasta toiseen. Samarikaan ei tunnu olevan tyytyväinen, mutta hänen on vain pakko niellä tämä vastoinkäyminen. Marimia ja Euraa ei tunnu haittaavan, sillä he ovat liian keskittyneitä toisiinsa. Francis taas yrittää jatkuvasti flirttailla lentoemäntien kanssa. Dorian nukkuu kättään vasten ja näyttää uskomattoman rauhalliselta. Kuin hänellä ei olisi minkäänlaisia huolia. Kunpa hänen kasvoiltaan näkyisi sama silloinkin, kun hän on hereillä.
Päätän huvittaa itseäni, sillä lentomme Egyptiin tulee kestämään seitsemän tuntia. Alan tutkia, mitä lentokoneesta oikein löytyykään. Löydän radion ja laitan sen päälle. Kaiuttimista alkaa kuulua musiikkia ja minä hymyilen tyytyväisenä. Musiikki, ilman sitä en voisi elää. Nyt minua alkaa vasta kunnolla harmittamaan se, että hävitin upouuden kännykkäni, sillä sen mukana katosi myös kahdeksan gigatavun muistikorttini. Ja kaikki Musen levyni olivat siihen tallennettu. Mitä minä antaisinkaan, jos saisin edes hetken kuunnella Musea tylsyyteeni. Matthew Bellamyn ääni pelastaisi minut mistä vain ja milloin vain.
Musiikki on oikeasti ollut tärkeä osa elämääni, ainakin lempimusiikkini. Nyt en ole saanut kuunnella pariin päivään lempibändejäni tai artisteja. Minähän alan saada vieroitusoireita.
Suljen radion, koska sieltä kuuluu vain jotain ihme iskelmämusiikkia. Päätän viihdyttää itseäni toisella keinolla.
“… No one’s gonna take me alive. The time has come to make things right. You and I must fight for out rights. You and I must fight to survive”, alan laulaa Musen Knights of Cydonia kappaletta hiljaa ja liikutan vartaloani kuvitellessani musiikin korvissani.
Ah, tämä on niin rentouttavaa ja huojentavaa. Kuvittelen Matt Bellamyn äänen korvissani, Domin soittavan rumpuja ja Chrisin soittava bassoa. Täydellistä. Onneksi muistan aika monta Musen kappaletta ulkoa, niin tässähän tämä aika kuluu, kun niitä laulan. Olen siirtynyt täysin omaan maailmaani, enkä siis huomaa silmäparia, joka tuijottaa minua kiinnostuneena. Vasta, kun avaan silmäni ja olen kääntynyt tarkkailijaani kohti, huomaan Dorianin katselevan minua ja virnuilevan. Valahdan punaiseksi ja väännän suuni mutrulle. En kuitenkaan sano mitään, vaikka olisin voinut sanoa, vaan siirryn istumaan vapaalle penkille ja olen hiljaa. Noloa, voiko muuta sanoakaan. Viimeistään nyt Dorian pitää minua aivan kahjona, kun tanssin ja laulan jonkin kappaleen mukaan. Mutta Dorian ei ymmärrä, miten tärkeä Muse minulle on. Jos hän pystyisi edes pienen hetken näkemään mieleeni, niin hän lopettaisi sen virnuilemisen. Aivan varmasti. Takuu varmasti.
Ehkä…

2010-11-11T13:36:00.001-08:00

Luku 7. Paljastuksia sydämestä

Isä tarttuu ranteestani, mutta päästää melkein heti irti. Huomaan Dorianin tulleen lähemmäs ja uhkaavan isääni tikarilla. Lyön Doriania ajattelemattomasti kyynärpäällä vatsaan, sillä olen hyvin järkyttynyt siitä, että hän uhkasi perhettäni aseella. Dorian ähkäisee kivusta ja tikari ei enää osoita säikähtäneeseen isääni.
“Minä en lähde minnekään ja Dorian; antaa olla viimeinen kerta, kun uhkailet perhettäni aseella”, uhittelen isälleni ja Dorianille sormi pystyssä. Molemmat näyttävät katuvaisilta.
“M-mutta Henu. Sinä puhuit puhelimessa niin sekavia, että pelkäsimme sinun menettäneen järkesi. Et sinä voi mikään ‘Avain’ olla. Olet tavallinen tyttö, jonka ei kuulu osallistua mihinkään sotaan”, äiti sopertaa ja tuijotan häntä vuorostaan tyrmistyneenä.
“Luuletko, että minä keksin tämän? Keksin sellaisen tarinan tuosta noin vain?” älähdän loukkaantuneena ja toinen käteni löytää paikan rintakehältäni. “Minä en keksinyt tätä! Minua oikeasti tarvitaan, minä merkitsen joillekin jotain! Minä saan pelastaa ihmishenkiä!”
“Sinun ei tarvitse näytellä vahvaa”, isä keskeyttää minut vakavasti jylähtäen. “Luuletko muka tosissasi, että voisit auttaa joitakin? Hyvä kun olet itse edes aikuinen!”
En ole koskaan aikaisemmin tuntenut tällaista raivoa sisälläni. Minä suorastaan kiehun ja poreilen niin vietävästi, etten pysty pidättelemään itseäni enää tippaakaan.
“Viimeinkin minä olen jotain! En ole enää merkityksetön! Elämälläni on tarkoitus, vihdoin ja viimein! Minä olen toivonut tällaista tilaisuutta, olen toivonut, toivonut ja toivonut. Ja nyt kun se vihdoin tulee, te aiotte estä minua toteuttamasta itseäni. Teidän pitäisi hävetä!” huudan niin kovaa kuin vain kykenen ja tunnen, kuinka keuhkoissani värisee. Tärisen suunnattoman vihan takia, joka pitelee minua yhä vallassaan. “Minä en lähde kotiin. Minä lähden Dorianin kanssa.”
Perheeni katsoo minua kuin kummajaista. Maiju on siirtynyt olohuoneeseen, koska ei halua olla osallisena tähän perheriitaan. En ole koskaan riidellyt perheeni kanssa. Olen samaan aikaan hyvin katkera, murheellinen ja vihainen. Isä rykäisee hiljaa ja siirtää katseensa Dorianiin, joka seisoo takanani.
“Nämä viivanenäiset ihmiset ovat tehneet elämästämme jo nyt vaikeaa…” isä nurisee ja katson häntä taas tyrmistyneesti. Kuulen Dorianin raskaan hengityksen lähelläni, mutta hän ei liikahdakaan. Eikä muuten liikahda senttiäkään isääni kohti, siitä minä pidän huolen. Kaikista vähiten minä toivon sitä, että Dorian hyökkää isäni kimppuun kuin kylähullu. “En anna heidän viedä sinua mukanaan.”
Jostain syystä minut valtaa painava tunne. En ole koskaan ollut isäni kanssa niin läheisissä väleissä, että puhuisimme tällä tavalla tunteistamme. Hänen sanansa ovat saamassa minua liikuttuneeksi ja minun tekisi mieli purskahtaa itkuun. En kuitenkaan tee niin, vaan puren hampaitani kovasti yhteen. Jos minä nyt alkaisin itkeä, isäni ei ainakaan päästäisi minua lähtemään.
“En halua riidellä kanssanne”, totean hiljaisuuden laskeuduttua ympärillemme. “Olen miettinyt tätä tarkasti ja olen päättänyt, mitä teen. Te ette voi vaikuttaa päätökseeni.”
Isä on selvästi aikomassa sanoa jotain töykeää, mutta onnistuu pitämään mölyt mahassaan. Äiti taas tekee kaikkensa pidätelläkseen itkua. Helmiina, joka on ollut koko sen ajan hiljaa, astuu isän ja äidin väliin.
“Minä pelkään puolestasi”, Helmiina kuiskaa hiiren hiljaa. Hän on juuri sanonut ääneen asian, jota äiti ja isä eivät vielä uskaltaneet sanoa. Katson pikkusiskoani lohduttomana, sillä en haluaisi hänen murehtivan puolestani. Se tosin taitaa olla mahdoton toive. En keksi mitään lohduttavaa sanottavaa ja minua alkaa ahdistaa.
“Minä suojelen häntä”, kuulen hänen äänensä pitkään aikaan. Käännyn katsomaan Doriania, jonka katseessa on jotain sellaista, mitä en ole vielä ikinä nähnyt hänen silmissään. “Minä pidän hänet elossa, lupaan sen.”
Tässä välissä äiti purskahtaa itkuun ja isän käsi löytää paikan äidin olalta. En ole nähnyt vanhempiani noin läheisissä väleissä vuosiin.
“Kuka sinä olet, hänen poikaystävänsä?” isä puuskahtaa loukkaantuneen kuuloisena ja minun tekee mieli hakata pääni seinään.
“Tietenkin, poikaystävä! Kiitos isä”, ulvahdan piikikkäästi. Mitähän Doriankin ajattelee perheestäni nyt. “Dorian on yksi viidestä Taistelijasta, jotka ovat vielä elossa”, päätän valaista häntä ja mulkaisen äitiä pahasti, kun hän ei ole kertonut koko totuutta isälle. Minun täytyy siis kertoa isälle kaikki, jotta hän ymmärtää, miten vakavasta asiasta me oikeasti puhumme. Voi olla, että kertomani jälkeen hän ei päästä minua missään nimessä lähtemään, mutta… Se päätös ei ole hänen.
“Äiti näköjään jätti pari kohtaa kertomatta, joten minun täytyy kertoa sinulle koko tarina alusta loppuun.”

Olen juuri saamassa kertomusta päätökseen. Olemme siirtyneet ovelta minun ja Maijun pieneen olohuoneeseen. Dorian seisoo vierelläni ja perheeni istuu kiltisti sohvalla. Maiju siirtyi heti huoneeseensa, kun huomasi meidän siirtyvän olohuoneeseen. Isä pitelee päätään käsissään ja äiti on tarttunut Helmiinan käteen. Helmiina katsoo minua valppaana.
“Palasin tänne siis sen takia, että minun on haettava passini ja soitettava tähän numeroon”, lopetan kertomukseni ja heilutan pientä paperinpalasta käsissäni. “Me lennämme mahdollisimman pian Ranskaan.”
“Suojelija, Taistelija, Avain, Zama…” isä mutisee sekavana ja pudistelee päätään epäuskoiseen sävyyn. “Minä en ymmärrä enää mistään mitään. Koko maailma mätäni heti, kun nuo ilmestyivät.” Tuskin tarvitsee erikseen mainita, keistä isä äsken puhui. Katson Doriania pahoittelevasti, mutta hän pudistaa huomaamattomasti päätään. Hyvä, ettei Dorian ole enää aikeissa hyökätä isäni kimppuun.
“Olen pahoillani. En osaa muuta sanoa. Uskon kuitenkin, että ilmestymisellämme on tarkoitus”, Dorian selittää ja vedän syvään henkeä. “Meidän haluttiin löytävän loputkin Avaimet. Olen varma, että meillä on tällä kertaa mahdollisuus kukistaa Paha, ennen kuin se ehtii valloittaa koko Zaman tai teidänkin maailman.”
“Paha, Paha, Paha… Pitäisikö minun käsittää yhtään, mikä se on?” isä ei selvästikään halua nähdä kokonaiskuvaa, vaan aikoo näköjään kiistää koko asian. “Minusta koko juttu kuulostaa ihan tekaistulta. Miten tuollaiseen voi muka edes uskoa!”
“Sinun ei olekaan pakko uskoa”, Dorian vastaa jäätävällä äänellä. “Voit elää, niin kuin meitä ei olisi olemassa. Emme tule vaikuttamaan elämääsi mitenkään.”
Dorian selvästi loukkaantui isäni sanoista ja ymmärrän häntä hyvin. Sillä minäkin loukkaannuin isäni sanoista. Hänhän periaatteessa väittää minun valehtelevan.
“Miten vain”, henkäisen turhautuneena. “Maiju! Saanko lainata puhelintasi?”
Pian Maiju ilmestyy seuraamme ja ojentaa minulle puhelimensa. Helmiina, joka katsoo minua valppaasti, huomaa nyt jonkin olevan vialla.
“Missä sinun puhelimesi on?” Helmiina kysyy ihmeissään ja minä irvistän hieman.
“Se katosi, kun.. Kun säikähdin Doriania”, keksin nopeasti hätävalheen, sillä en halua pelotella perhettäni sillä kamalalla hirviöllä, joka oli syönyt linja-autokuljettajan kasvot. Jos vanhempani saisivat kuulla sellaista otuksesta, niin silloin he varmaankin sitoisivat minut paaluun, jotten pääsisi lähtemään Dorianin matkaan.
Vilkaisen Doriania merkitsevästi ja hän onneksi ymmärtää vihjailuni. Hän ei aio kertoa, mitä oikeasti tapahtui ja hyvä niin.
“Mutta sehän oli aika kallis puhelin?” Helmiina ei aio uskoa, että puhelimeni on oikeasti hävinnyt. Äiti herää tässä vaiheessa ihmeellisestä koomastaan.
“Olethan soittanut liittymäpalveluun ja katkaissut kaikki kortit, jottei kukaan pysty puhumaan sinun laskuusi?” äiti huolehtii ja minä nyökyttelen rivakasti päätäni.
“Kyllä, hoidin sen jo eilen”, vastaan tympääntyneenä. Kuin äiti ei osaisi ajatella muuta kuin rahaa. Rahasta puheen ollen… “Ai niin. Jos viivyn kauemminkin poissa, niin voisitteko siirtää minun tililtäni aina kerran kuukaudessa Maijulle rahaa vuokran maksamiseen? Oikeastaan se ei ole pyyntö, vaan käsky.”
“Sinä et ole lähdössä minnekään!” isä huutaa ja nousee seisomaan. Katson häntä varuillani ja Dorian astuu edemmäs kuin valmiina suojelemaan minua. Hänen läsnäolonsa toki rauhoittaa minua, mutta samalla hän saa minut entistä hermostuneemmaksi.
“Katsotaanko?”
Näppäilen puhelimeen numeron, jonka Cenarie minulle antoi. Isä katsoo minua silmät viiruina, kun taas minä katson häntä uhmakkaasti. Asetan puhelimen korvalleni ja odotan.

Kyllä siinä meni jotain kymmenisen minuuttia, kun viimein suljen puhelimen. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, kenelle juuri äsken soitin, mutta hän lupasi hoitaa asian. Hän sanoi soittavansa tähän numeroon, kun on ensiksi keskustellut Zaman asioista vastaavan henkilön kanssa. Niin, ajatella. Zaman väki on jo saanut edustajan. Ehkä heidän tilanteensa sopeutua Maahan ei olekaan niin mahdoton kuin olin jo isäni puheista ehtinyt uskoa.
“Hän soittaa minulle kohta takaisin”, kerron Dorianille ja hän nyökkää. Isäni ei ole enää paikalla, sillä hän sai näköjään tarpeekseen viisi minuuttia sitten ja riensi ovet paukkuen ulos minun ja Maijun asunnosta.
“Meidän pitäisi kyllä kohta lähteä..” Dorian kuiskaa minulle sitten ja on minun vuoroni nyökätä. Niin meidän pitäisi, mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei isäni ole vielä luovuttanut minun suhteeni. Maiju ilmestyy silloin olohuoneeseen kanssamme ja hän viittoo minua tulemaan mukaansa.
“Tulen pian takaisin”, totean Dorianille, joka jää olohuoneeseen pikkusiskoni ja äitini kanssa. En tiedä, onko se hyvä idea, mutta asialle en voi tehdä mitään. Maiju sulkee makuuhuoneemme oven perässään ja katsoo minua nyt erittäin kummastuneena.
“Jos et ole jo ihastunut häneen, niin olen hyvin järkyttynyt”, Maiju toteaa ja minä punastun rajusti. Hitto vie, Maiju tosiaan tuntee minut läpikotaisin. “Eli olet ihastunut häneen. Et sinä muuten punastelisi tuolla tavoin.”
“Hyss!” hyssyttelen ja yritän viestiä ilmein, että hänen täytyy puhua hiljaisemmin. “E-ei se ole mitään sellaista. Tai siis on, mutta se ei saa olla sellaista”, soperran jotain epäselvää ja tunnen poskieni kuumottavan vain entisestään.
“Älä selitä. Hän on sen verran hyvännäköinen, että hänestä on vaikea olla pitämättä”, Maiju toteaa ja kallistaa hitusen päätään. Hänen huulilleen syntyy ilkikurinen virne. “Panisin.”
“Hiljaa jo!” sätin häntä, mutta en voi mitään virneelle, joka kohoaa myös omille kasvoilleni. Maiju alkaa nauraa reaktiolleni ja minä kiukustun hänelle yhä enemmän. “Tiedän, että hän on hyvännäköinen, mutta meidät kemiat eivät kohtaa. Hän on liian vakava ja ja ja… Ja liian ylpeä! Sitä paitsi, meillä on ikäeroa viisi vuotta. Hän ei koskaan kiinnostuisi minusta, sillä näytän rumalta ilman meikkiä.” selitän ja selitän, vaikka tiedän sen olevan turhaa. Maiju jatkaa yhä sitä ilkikurista virnuiluaan, eikä näköjään kykene sitä lopettamaan.
“Viiden vuoren ikäero ei ole mikään hyvä selitys”, Maiju on tietenkin tarttunut juuri siihen ainoaan selitykseni ‘epäkohtaan’ ja huokaisen. Onneksi puhelin alkaa soida, joten enää Maiju ei voi minua tällä puheenaiheella kiusata.

“Dorian”, kiinnitän hänen huomionsa ja hän kääntyy katsomaan minua, kun tulen pois makuuhuoneesta. “Tiesitkö, että teillä on sponsoreita?”
Aivan. Kun maailma oli saanut kuulla rinnakkaistodellisuuden olemassaolosta ja sen ahdingosta, moni valitsi välittömästi puolensa. Kuten tämä eräs rikas herra, joka kuulemma oli lahjoittanut meille oman lentokoneen lennättämään meidät paikasta toiseen. Puhelimen toisessa päässä ollut mies oli kertonut minulle, että meidän pitäisi vain ottaa tähän rikkaaseen mieheen yhteyttä, niin kaikki hoituisi. Kun kysyin lentoluvista, hän sanoi, ettei meidän pitäisi murehtia moisesta. Nyt vuoroon astui seuraava ihminen, joka oli rikas rouva. Hän kuulemma tuntee kaikki ne ihmiset, jotka pystyisivät antamaan zamalaisille luvan lentää maasta toiseen. Tämähän sujuu kuin rasvattu! Meidän ei pidä huolehtia mistään, kun kaikki huolehditaan jo valmiiksi. Kyllähän tällainen järjestely käy aivan mainiosti, enkä usko, että Taistelijoilla olisi mitään tätä vastaan.
Ei ainakaan Dorianille ole.
“Tämähän on mahtavaa”, hän toteaa selvästi yllättyneenä ja hän jopa hymyilee leveästi. “Pääsemmekö lähtemään jo parin tunnin sisään? Siis lentämään?”
“Minun täytyy vain tehdä pari puhelua, mutta ainakin miehen mukaan, jonka kanssa puhuin, se voi jopa onnistuakin”, vastaan hänelle, enkä voi olla hymyilemättä tyytyväisesti. Hienoa, että asiat alkavat järjestyä. Olemme tuhlanneet mielestäni jo liian paljon aikaa, joten meidän täytyy vihdoinkin alkaa toteuttaa suunnitelmaamme. “Mennään kertomaan tästä muillekin.”
Käännyn Helmiinan suuntaan ja hymyni kertoo hänelle jo sen, että haluan jotain häneltä.
“Mitä sinä haluat?” Helmiina kysyy epävarmana ja kurtistaa kulmiaan katsoessaan minua. Juoksen hakemaan lompakkoni laukusta, jonka aion ottaa mukaan reissuun. Palaan pian takaisin ja kädessäni on 50 euron seteli, jonka nostin bussikorttia varten.
“Saat tämän, jos annat puhelimesi minulle”, sanon ja väläytän hurmaavan hymyni. “Mene vaikka ostamaan uusi puhelin, mutta minä tosiaan tarvitsen puhelimen nyt heti.” Kyllä 50 eurolla saa uuden puhelimen, eikö niin? Minä todellakin tarvitsen puhelimen, jonka avulla saan soitettua näille meidän sponsoreille, jotta pystymme matkustamaan huoletta paikasta toiseen.
“Ei sillä saa puhelinta. Ja sitä paitsi, puhelimeni maksoi 150 euroa”, Helmiina vastaa tuohtuneena ja näyttää siltä, ettei hän helpolla suostu antamaan puhelintaan minulle.
“Äiti saa ostaa sinulle uuden puhelimen, jonka minä maksan hänelle heti takaisin. Eikö niin, äiti?” luon äitiin merkitsevän katseen ja äiti ei näytä tietävän, mitä sanoa. “Minä maksan äidille takaisin.”
Helmiina ottaa puhelimensa esille vastahakoisesti ja ojentaa sen minulle.
“Yritä olla kadottamatta sitä”, hän nurisee ja minä sotken hänen hiuksiaan kädelläni.
“Yritän. Meidän täytyy nyt mennä”, totean kiireisenä ja käännyn Dorianin puoleen. Dorian lähtee jo kävelemään eteisestä kohti ja minä seuraan häntä aivan hänen perässään.
“Henu”, kuulen äidin puhuvan pitkästä aikaa ja käännyn ympäri. Äiti on noussut seisomaan ja kävelee luokseni. Hän näyttää saaneen lisää voimia.
“Äiti, meidän täytyy lähteä. Emme voi tuhlata kallisarvoista aikaamme enää. Minä haluan tehdä sen, mihin minä pystyn. Eli auttaa heitä sodassa”, totean väsyneenä, sillä en enää jaksaisi puhua aiheesta sen enempää. Hämmästyksekseni äiti nyökäyttää kerran päätään ja yrittää selvästi olla vahva.
“Kyllä me uskomme sinuun”, äiti saa viimein sanottua ja minä katson häntä odottavasti sydän rinnassa jyskyttäen. “Mutta ei meille ole helppoa katsoa, kun tytär lähtee ‘sotimaan’. Ymmärrät varmaan, miltä isästäni tuntuu.”
Aivan. Ei varmaan isästä ole kiva katsella sivusta, kun minä olen ilmoittanut lähteväni mukaan johonkin sellaiseen, mikä saattaa koitua kuolemakseni. Ymmärrän kyllä isän näkökulmaa ja sitä, miltä hänestä tuntuu, mutta… Ei hänen silti tarvitsisi ruveta aivan holtittomaksi.
“Miksei hän voi voinut vain sulattaa asiaa..” mutisen hiljaa itsekseen ja laitan kenkiä jalkaani. “Ei hänen olisi tarvinnut haukkua Doriania tai muitakaan.”
“Kyllä sinä isäsi tiedät. Sellainen jääräpää, joka on aina oikeassa”, äiti nurisee jo katkeramman kuuloisena, enkä voi kun pyörittää silmiäni. En tosiaankaan halua jäädä kuuntelemaan, kun äiti alkaa valittaa isästä. Olen saanut kuulla äidin valitusta niin monta kertaa, etten oikeasti enää kestä sekuntiakaan, jos hän alkaa isästä valittaa. Onneksi äiti vain tyytyy vetämään syvään henkeä. Suoristan itseni ja otan laukkuni olalle. Olen valmis lähtemään. Pakkasin laukkuuni passini, puhelimeni laturin, joka onneksi käy siskoni puhelimeen, lompakkoni, huulirasvani, pussillisen terveyssiteitä, pari tamponia varmuuden vuoksi sekä pussillisen purkkaa. Enköhän minä näillä selviä hetken aikaa.

Meillä on nyt jo mennyt puolitoista tuntia ja meillä menee ainakin seuraavat puoli tuntia matkaan takaisin hylätylle tehtaalle. Hyvästelin Maijun, siskoni ja äitini, joka ei enää purskahtanut itkuun, mutta sen sijaan rutisti minua tiukasti parin minuutin ajan. Isä katosi kuin tuhka tuuleen. En olisi halunnut erota tällaisissa merkeissä, mutta en voi asialle mitään. Yritän sopia isän kanssa sitten, kun kaikki tämä on ohi.
Ja jos olen yhä elossa.
Olemme ehtineet kävellä parkkipaikan poikki, kun kuulen jotain takaani. Käännyn katsomaan ja näen, kun isäsi lyö Doriania suoraan kasvoille. Älähdän kovaäänisesti ja melkein hyppään isäni niskaan, jottei hän enää lyö Doriania uudestaan. Dorianin nenästä vuotaa runsaasti verta ja hän pitelee kasvojaan kivuliaan näköisenä.
“Sinä et vie tytärtäni mihinkään!” isä huutaa raivoissaan minä hänen selässään. Hakkaan häntä selkään niin lujaa kuin vain kykenen, enkä pysty hillitsemään itseäni lainkaan. Tunnen jotain märkää valuvan poskiani pitkin, mutten välitä siitä mitään.
“Helvetti sinun kanssasi! Jätä Dorian rauhaan, hän ei ole tehnyt mitään väärää!” itken kurkku suorana isän korvaan ja otteeni löystyy. Jalkani tuntuvat tunnottomilta, mutten onneksi lyyhisty maahan. “Minäkin rakastan sinua, mutta sinulla on outo tapa osoittaa se!”
Isä jähmettyy kuin kiveksi ja kääntyy katsomaan minua jokseenkin järkyttyneenä. En ole enää moniin vuosiin, jopa 15 vuoteen, sanonut isälleni rakastavani häntä. Suomalaiseen kulttuuriin kun ei kovinkaan paljon kuulu tunteista avautuminen. Minua ei ole kasvatettu niin, että kertoisin joka päivä rakastavani lähimmäisiäni. Mutta tiedän lähimmäisteni tietävän, että minä välitän ja rakastan heitä. Sitä ei vain sanota ääneen, niin kuin amerikkalaisissa sarjoissa.
Riennän Dorianin luo ja alan kiskoa häntä mukanani. Katseeni eksyy vielä viimeisen kerran isääni, joka on yhä liikkumattomana paikoillaan.
“Minä en kuole”, saan ähkäistyä käheästi, jonka jälkeen kiiruhdamme Dorianin kanssa kauemmas isästäni. Kauemmas perheestäni.

“Ai perhana!” Dorian kiroaa, kun olen onnistunut istuttamaan hänet linja-autopysäkillä olevalle penkille ja pyyhin verta hänen kasvoistaan terveyssiteellä. Kyllä, terveyssiteellä. Onneksi Dorian ei tiedä, mikä se on. Tosin linja-autopysäkillä on vanhempi pariskunta, jotka näyttävät ilmeidensä perusteella tietävän, millä pyyhin verta Dorianin kasvoista.
“Anna anteeksi”, soperran häveten ja kulmani kurtistuvat saaden kasvoni näyttämään lohduttomilta. “Isä ei ole koskaan aikaisemmin käyttäytynyt yhtä hyökkäävästi..”
Dorian ei sano mitään, vaan käyttää kaikki energiansa siihen, ettei ala kirota kipeää nenäänsä entisestään. Hän pitää päätään taaksepäin kallistettuna, mutta verenvuoto ei näytä lakkaavan. Otan seuraavaksi laukusta esille tamponin, jonka avaan kääreistä ja työnnän sen Dorianin nenään. Minun alkaa olla vaikea pidätellä pokkaani, mutta onnistun siinä kyllä aika taitavasti. Nyt vanhempi pariskunta puuskahtaa tyrmistyneenä ja kääntyy katsomaan muualle. He eivät selvästikään pidä soveliaana sitä, että terveyssiteitä tai tamponeita esitellään julkisesti. Onneksi Dorian ei tunnu tietävän tamponin oikeaa tarkoitusperää, enkä minä ole sitä hänelle kertomassa.
Pääsemme taas jatkamaan matkaa ja Dorianilla on tamponi nenässä. Joka kerta, kun vilkaisen häneen, olen tirskahtaa, mutta saan aina viime hetkellä pidäteltyä itseäni.
“Kyllä minä ymmärrän isääsi”, Dorian puhuu viimein, kun meillä on enää vain parin sadan metrin verran matkaa jäljellä. Siirrän katseeni häneen uteliaana. En naura, en naura… “Minunkin isäni ensin esti minua ryhtymästä Taistelijaksi, mutta lopulta hän joutui myöntämään tappionsa. Hän ei saanut puhuttua minua ympäri.”
“Tuntuiko sinustakin siltä, kun keskustelit isäsi kanssa asiasta, että sydämestäsi irtosi pala..?” kysyn hiljaa ja puren alahuultani estääkseni itseäni kyynelehtimästä. Dorian hymähtää myönteisesti.
“Mutta se kuitenkin lähensi välejämme. Haluan vanhempani turvaan tänne, jotta tiedän heidän olevan turvassa”, Dorian puhuu taas ja minä huokaisen helpottuneena kuullessani, että hänen vanhempansa ovat elossa. En kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi Dorian oli sanonut ‘turvassa’ sanan hampaitaan yhteen purren.
“Milloin viimeksi näit vanhempiasi?” kysyn saadakseni sen painavan ilman katoamaan väliltämme.
“Tänään”, Dorian vastaa nopeasti.
“Minä näin vanhempani viimeksi kaksi kuukautta sitten. Oikeastaan isääni näin viimeksi puoli vuotta sitten..”
Dorian kääntää katseensa takaisin minuun ja katsoo minua kummissaan. Minä pudistelen päätäni ja toivon sen kertovan hänelle, ettei puheenaihe ole kovinkaan mieluinen minulle.
“Vanhempani erosivat riitaisissa merkeissä… Isä muutti pois, kun olin 14-vuotias. Me emme ole nähneet kovinkaan usein, vaikka haluaisin nähdä häntä enemmän. Äiti haukkui isää aina, ja aina kun tulimme siskoni kanssa isän luota, äiti hyökkäsi kimppuumme utelemalla isän asioista. Se oli.. En pitänyt siitä yhtään. Kun muutin Maijun kanssa tänne, huokaisin helpotuksesta. Pääsin vihdoinkin kauemmas rikkimenneestä perheestäni. Tajusin kuitenkin pian sen, miten tärkeitä he minulle ovat. Mutta silti yhteydenpito on ollut vaisua..” selitän hänelle hiljaa ja yritän pitää kivuliaammat muistot kaukana mielestäni. En halua käydä sitä samaa muistoa läpi uudelleen ja uudelleen. Sitä muistoa, jossa isä kysyi minulta ‘miltä tuntuisi, jos äiti ja isä eroaisi?’ Se on hirvein muistoni ikinä ja saa minut joka kerta itkemään.
Dorian on varmasti huomannut murheellisuuden kasvoillani, sillä hän osaa olla hiljaa. Nielaisen äänekkäästi ja huokaisen syvään. Nyt olen siis kertonut Dorianille murheellisimman asiani. Tunnen itseni typeräksi. Ei minun olisi pitänyt vaivata häntä omilla murheillani, jotka olivat jo kuusi vuotta vanhoja.
“… Mutta et ole menettänyt ketään läheistä?” Dorian kysyy hetken kuluttua ja vedän syvään henkeä.
“Vain toisen isoisäni… Kuin-” en kysy kysymystäni loppuun, sillä tajuan sen silloin. Dorian on menettänyt jonkun läheisen, jonkun hänelle tärkeän ihmisen. Ei vanhempiaan, mutta jonkun muun. Jos hän haluaa kertoa siitä minulle, hän olisi jo kertonut. Hän on halunnut vain tehdä oloani paremmaksi, enkä minä halua tuoda hänelle ylimääräisiä murheenaiheita. “Olen säästynyt siltä kauheudelta..”

Saavumme viimein hylätylle tehtaalle ja menemme sen enempää miettimättä sisälle. Kerron muille, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten meidän tulee toimia. Kaikki ihmettelevät yhteen ääneen, mitä Dorianille on tapahtunut, mutta sanon sen olevan yhdentekevää. Soitan niihin numeroihin, joita olin saanut ja onnistun järjestämään meille lennot yksityiskoneella Ranskaan parin tunnin sisään. Tilaan meille tilataksin, jotta me kaikki pääsemme yhdellä kertaa Pirkkalan lentokentälle. Se rikas nainen, jolle soitin kysyäkseni passeista sun muista henkilötiedoista, lupasi hoitaa sen, että me pääsemme ongelmitta Ranskaan etsimään toista Avainta.
Kaikki sujuu kuin rasvattu ja toivon, että saisin ajatuksenikin kasaan yhtä helposti. En voi olla vilkuilematta Doriania ja miettimättä, kenet läheisen hän on menettänyt. Sen on täytynyt olla kauhea kokemus.
Ja kuolema on alkanut pelottaa minua vain entistä enemmän.

2010-11-10T12:41:00.001-08:00

Luku 6. On aika toimia

Me kaikki olemme heränneet ja odotamme Cenarien kertovan meille tämän päivän suunnitelmista. Katseeni harhailee siellä täällä, vieressäni seisovassa Marimissa ja huoneen toisella puolella seisovassa Xynelissä. Tietenkin katseeni käy tutkimassa myös Dorianin, jonka kanssa Samari näköjään yrittää puhua. Satun vilkaisemaan omia käsiäni, joiden kämmenselkiä koristaa silläkin hetkellä outo timanttikuviointi ja tajuan hetken kuluttua, etten ole päässyt ajamaan karvojani pariin päivään. Käsivarressani kasvaa nimittäin hienoinen sänki ja minä irvistän näylle. Inhoan karvojani yli kaiken ja haluan aina päästä niistä eroon. Karvat ovat mielestäni rumia ja vastenmielisiä, mutta en voi asiasta valittaakaan. En minä aio olla niin pinnallinen, että alkaisin valittaa rumasta olemuksestani kovaan ääneen ja vaatia itselleni höylää saadakseni ajaa karvani. Toivon vain, etten joudu esittelemään paljaita jalkojani julkisesti.
Vilkaisen taas Marimia, joka seisoo vieressäni ja tahtomattakin katseeni laskeutuu katsomaan hänen käsivarttaan. Huomaan hänelläkin olevan käsissä karvoja. On hienoa saada tuntea, etten ole ainoa karvakäsi! Voi kuinka oloni helpottuukaan.

“Olemme Cenarien sekä parin muun viisaan kanssa miettineet toimintasuunnitelmaa. Olemme päättäneet sen, että te viisi ja Henu etsitte ensin loputkin avaimet, jonka jälkeen palaamme Zamaan. On järkevintä, että hyökkäämme täydellä voimalla, koska se tulee luultavasti olemaan tarpeen. Emme halua enää lisää surullisia menetyksiä”, Dentrim puhuu asialliseen sävyyn ja Cenarie astuu esille hänen takaansa. Hän katsoo minua hyväntuulisesti. Aivan kuin hän olisi aina iloinen ja huoleton.
“Henu, olen tutkinut Maata yrittääkseni saada selville, mikä on nopein keino siirtyä paikasta toiseen. Onko totta, että lentäen se onnistuu nopeinten?” Cenarie kysyy minulta ja kallistaa hitusen päätään.
“… Tarkoitatko, että lentäisimme lentokoneella?” saan viimein kysyttyä, kun olen tointunut Cenarien kysymyksestä. Tuskinpa Cenarie helikopteria tarkoitti.
“Lentokone? Kyllä, kyllä se kone taisi sellainen olla..” hän mutisee mietteissään ja nyökyttää päätään. “Pääsette kaikki kuusi samalla kerralla määränpäähän. Minusta ajatus on loistava.”
Mitä odotin kyllä jotain aivan muuta kuin lentämistä lentokoneella. Ehkä minä odotin, että sormea napsauttamalla pääsisimme määränpäähämme. En tosiaankaan ollut varautunut siihen, että tässä tehtävässä tulisi kulumaan aikaa, sillä eihän minun löytämisessäni kauaa nokka tuhissut.
“Minusta on parempi, ettemme herätä juurikaan huomiota etsimisoperaatiomme aikana. En halua turhaan huolestuttaa teidän maailmanne asukkaita”, Dentrim toteaa tähän väliin ja nyt minä nyökkään ymmärtäväisesti. Tosin mielikuva siitä, että Taistelijat istuvat viivanenineen lentokoneessa Maan ihmisten kanssa, saa minut irvistämään. Jos tästä pitäisi tulla salattu operaatio, niin se tulisi kyllä epäonnistumaan.
“Ehdottaisin sitten, että peitämme heidän… Tuota… En siis halua mitenkään loukata, mutta tuo valkoinen viiva nenässänne, se…. Se herättää aika varmasti monen ihmisen huomion”, soperran posket punaisina ja toivon, ettei kukaan loukkaannu sanomisistani. Ainakin Suomessa suurin osa ihmisistä on jo hyvin ennakkoluuloisia maahanmuuttajien kanssa, joten en edes halua kuvitella millaista syrjintää Zaman asukkaisiin kohdistettaisiin. Toivon hartaasti, että Zaman pakolaisia kohdellaan ystävällisesti eikä välttelevästi. Ymmärrän tietenkin ihmisten olevan hämillään siitä, että on olemassa rinnakkaistodellisuus, mutta ihmisiä Zamankin väki on. Paitsi että heillä on se viiva nenässään. Mitä olen nyt heidän touhujaan tarkkaillut, niin he ovat aivan samanlaisia kuin kuka tahansa Maan asukas. Hei, heilläkin kasvaa karvoja! “Minulla on kotonani peiteväriä, jolla voisin peittää viivan heidän nenässään?” ehdotan nopeasti edellisen puheenvuoroni perään ja olen valmis ottamaan iskun vastaan.
“Niin… Olisi varmasti parempi, että kukaan ei kiinnitä teihin huomiota operaation aikana..” Cenarie mutisee pohtivasti ja näyttää siltä, että hän hyväksyy ehdotukseni. Cenarie katoaa paikalta ja Dentrim astuu taas lähemmäs meitä kuutta.
“Henriikka Koski, olenko jo kertonut sinulle, kuinka arvostan uhrautuvaisuuttasi?” hän kysyy minulta ja minä pudistan päätäni.
“E-ette, mutta… Pelkkä Henriikka riittää. Tai Henu. Tai miksi vain haluatte minua kutsua”, töksäytän erittäin tahdittomasti ja kuulen vieressä olevien yskäisevän huvittuneena. Dentrim katsoo minua hetken aikaa kulmat kurtussa, kunnes nyökkää hitaasti.
“Henu, kiitos siitä, että olet valmis uhrautumaan meidän maailmamme vuoksi”, hän toteaa vakavaan tyyliinsä, kun taas minä yritän pidätellä pokkaani. Okei, ehkä kenenkään vanhemman ihmisen ei pitäisi kutsua minua lempinimellä, sillä se kuulostaa ainakin minun korviini erittäin töksähtävältä ja suoraan sanoen naurettavalta. En tosin mainitse ajatuksistani sanaakaan, sillä en halua loukata Dentrimia mitenkään.
“Teen vain, mikä minusta tuntuu oikealta”, päädyn lopulta vastaamaan pitkän pohdinnan jälkeen ja toivon, että olen vastannut oikein. Dentrim hymyilee hieman ja se saa minut huokaisemaan helpotuksesta. Ehkä hän oikeasti pitää minua jonkinlaisessa arvossa.
“Teidän… Miksi heitä pitäisi nyt kutsua… Hmm, ylimmät? Niin, ylimmät ovat eripuraista väkeä. Heidän tuntuu olevan vaikea päästä yhteisymmärrykseen”, Dentrim pohtii ääneen ja hämmennyn, koska en enää uskonut joutuvani vastaamaan mihinkään. Mitä minä Maan politiikasta tiedän, kun kuuntelin puolikorvalla yhteiskuntaopin tunneilla?
“N-niin kai. Kai he vain haluavat tuoda keskusteluihin lisää näkökulmia”, yritän vastata nerokkaasti, mutta tunnen oloni todella typeräksi. Mikä minä olen arvioimaan politiikasta päättäviä ihmisiä, kun en tunne heistä ketään, enkä koskaan ole seurannut heidän istuntoaan.
“En ymmärrä sitä, mikseivät he usko sinuun. Sinustahan suorastaan huokuu se, että Kohtalo on koskettanut sinua”, Dentrim pudistelee päätään ihmeissään ja minä naurahdan.
“Meillä päin ihmiset puhuvat harvemmin kohtalosta”, totean virnuillen, kunnes tajuan, että naurahdin ja sanoin äskeiset sanani oikeasti ääneen. Minun piti pitää ne pääni sisällä, mutta jostain syystä olin laukonut ne ääneen. Puristan huuleni tiukasti yhteen ja vakavoidun, sillä Dentrim katsoo minua nyt melko paheksuvasti. “M-minä kyllä uskon Kohtaloon, ei siinä mitään..” päätyn mumisemaan häpeissäni ja voin vain toivoa, että Dentrim uskoo minua. Taisin juuri menettää hänen arvostuksensa.
“Luulin jo hukanneeni sen!” Cenarie puuskahtaa hengästyneenä ja tulee meidän luoksemme pieni lasinen pallo kädessään. Taistelijoiden keräännyttyä sen ympärille päätän minäkin liittyä piiriin. Heidän katseensa on kiinnittyneenä palloon ja minäkin lasken pian katseeni siihen.
“Samari, hakisitko neljä Suojelijaa. Lähdetään Henun maailmaan katsomaan, missä seuraavat Avaimet ovat”, Cenarie paljastaa sitten aikomuksensa ja pian pieni joukkiomme tekee matkaa kohti ovea, josta oikeasti pääsee Maahan. Huomaan yhtäkkiä jääneeni orvoksi, sillä Dorian keskustelee nyt Xynelin kanssa ja Mariam pinkoo Samarin perään tätä auttamaan sekä Dentrim puhuu Cenarielle jotain tehtävän etenemisestä.
“Kaikkia hermostuttaa, sillä pääsemme pitkästä aikaa toimimaan”, kuulen äänen takaani ja käännyn katsomaan Euraa, joka hymyilee minulle lämpimästi. “Toivon todella, että tällä kertaa meille tulee mahdollisuus edes päästä vastatusten itse Pahan kanssa.”
“Miten pitkälle te olette sitten päässeet?” kysyn epäröiden, sillä olin ajatellut Taistelijoiden päässeen melkein loppuun asti sodassa, mutta viime hetkellä he olisivatkin kokeneet tappion. Eura hymyilee nyt harmistuneemmin.
“Olemme onnistuneet tuhoamaan vain kaksi hänen kuudesta tornistaan”, hän myöntää häpeissään ja minun silmäni suurenevat. Kuudesta tornistaan?
“Mit- tai siis… Tornit?” kysyn, sillä haluan hieman tarkennusta.
“Paha on luonut niin sanottuja valtakuntiaan ympäri Zamaa. Yleensä juuri näiden tornien lähellä on suuri joukko hänen kätyreitään. Olemme tutkineet torneista lähtevää energiaa ja tajusimme, että tornit ovat syypää siihen, miksi maailmastamme on tullut pimeä ja kylmä. Uskomme, että kun saamme tornit tuhottua, Pahan kukistaminen tulee olemaan helpompaa. Ehkä aurinko alkaa niiden tuhoamisen jälkeen paistamaan”, Eura kertoo minulle rauhalliseen ja opettavaiseen sävyyn. Minä tuijotan häntä ymmärtämättömästi, vaikka olen oikeasti ymmärtänyt kaiken hänen sanomansa.
“Tuota… Pitäisikö minun tietää vielä jotain muuta Pahasta ja hänen tekemisistään?” päätän vielä lopulta kysyä, sillä haluan tietää niin tarkasti kuin suinkin, mikä minulla vielä jonain päivänä on vastassa. Euran katse muuttuu pohtivaksi ja hän on hetken aikaa hiljaa.
“Hän ei anna armoa, vaikka kuinka kerjäisit. Hänellä ei ole liittolaisia, hän toimii yksin. En ole koskaan häntä joutunut kohtaamaan ja kaikki jotka ovat, ovat kuolleet. Paitsi yksi”, Eura lopettaa salamyhkäisesti ja minä annan ajatuksieni hetken aikaa miettiä kaikessa rauhassa sitä, ketä Eura mahtaa tarkoittaa.
“… Dentrim?” kysyn epävarmasti ja Eura nyökkää. Vilkaisen Dentrimin suuntaan ja yritän katsoa häntä nyt uudella tavalla.
“Hän on ainoa, joka selvisi, kun Paha hyökkäsi Valtakaupunkiin. En tiedä miten hän sen teki, mutta hänen kauttaan me tiedämme, miltä Paha näyttää ja miten hän toimii. Oli onnea, että hän selvisi”, Eura lopettaa kertomuksensa ja hymyilee minulle sitten pienesti. “Olemme onnekkaita, kun löysimme portin maailmaanne. Ehkä meillä on viimeinkin toivoa saada maailmaamme jälleen rauha.”
Hymyilen hänelle, sillä en halua vaikuttaa epäkohteliaalta. Eura jättää minut yksin ajatuksieni kanssa ja hyvä niin. Tarvitsen aikaa ajatella. Siis täällä Zamassa on ympäri maata torneja, jotka meidän täytyisi ensiksi tuhota. Okei, se ei vielä kuulosta niin pahalta. Mutta se kuulostaa pahalta, että ainoa Pahan kanssa vastatusten hengissä säilynyt ihminen on Dentrim. Dentrim on voimakas, sen näkee hänestä jo heti. Hänellä on varmasti piileviä kykyjä, joiden avulla hän selvisi varmasta kuolemasta. Toivottavasti meillä tulee olemaan edes jonkinlainen etulyöntiasema, kun olemme löytäneet kaikki Avaimet ja olemme valmiita käymään taisteluun Pahaa vastaan. En halua, että meidät murskataan jo heti kättelyssä.
Hitto vie. Minä joudun oikeasti taisteluun Pahaa vastaan. Onko minusta oikeasti siihen?

Olemme siirtyneet Maahan oven kautta ja Samari sekä Marim pitelevät käsissään Suojelijoiden kiviä. Hylätty tehdas, jonka sisällä me kaikki olemme, näyttää päivänvalossa entistä hylätymmältä. Paikat ovat hajoamispisteessä ja ihmettelen sitä, miten se on yhä pystyssä.
Cenariella on käsissään lasinen pallo ja hän alkaa lausua ihmeellisiä sanoja. Lasipallo alkaa hehkua ja pian näen siinä kuviointia. Kumarrun lähemmäs palloa ja näen jotain tuttua.
“Sehän on maapallo”, totean yllättyneenä ja Cenarie nyökkää sen verran tyytyväisesti, että tiedän tämän olevan hänen keksintönsä.
“Samari ja Marim, tuokaahan kiviä lähemmäs”, hän pyytää ja nuoret naiset tekevät työtä käskettyä. Kun kivet ovat tarpeeksi lähellä lasista maapalloa, näen siihen ilmestyvän uusia merkintöjä. Kuulen tyytyväistä hyminää monen suunnalta. Valkoinen täplä on ilmestynyt Ranskaan, Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Egyptiin.
“Ovatko Avaimet siis… Noiden pisteiden luona?” kysyn, sillä haluan saada vastauksen epäilyihini.
“Kyllä. Juuri näin tämä kätevä keksintöni johdatti meidät myös sinun luoksesi”, Cenarie toteaa ylpeästi ja nyökäytän päätäni. Arvasinhan minä, että tämä lasipallo on Cenarien keksintö.
“Eli me menemme ensiksi… Ranskaan?” totean kysyvästi ja nostan katseeni Cenarieen, joka katsoo minua nyt kummastuneena. Päätän osoittaa sormella paikkaan, joka on lähimpänä nykyistä olinpaikkaamme eli Suomea. “Me kutsumme tuota aluetta Ranskaksi.”
“Vai Ranska? Te olette siis nimenneet jotkin alueet?” Samari kysyy minulta uteliaana. Huomaan hänen sekä Cenarien katseessa uteliaisuutta.
“Öö.. Kyllä. Tai oikeastaan kaikki alueet ovat nimettyinä. Niiden koko ja määrä vaihtelee”, vastaan ja näen Euran tulevan hieman lähemmäs minua. Onko tämä alueiden nimeäminen muka oikeasti näin kiinnostavaa heidän mielestään?
“Mielenkiintoista. Meillä kaikki on vain yhtä suurta heimoa”, Eura toteaa tähän väliin ja hymyilen hänelle hieman.
“Miten paljonkaan maailmanne mahtaa erota omastamme”, Samari pudistelee päätään yllättyneenä. “Maltan tuskin odottaa, että saan nähdä maailmastanne enemmän kuin tämän ruman rakennuksen.”
Tässä asiassa olen Samarin kanssa samaa mieltä; laitos on todella ruma.
“Varoitan teitä, näky ei ehkä ole kovin kaunis”, sanon tähän väliin, sillä en halua heidän ajattelevan, että Maa on kaunis ja hyvä paikka asua. Tai onhan se, tavallaan, mutta samaan aikaan Maa on huono paikka asua. Ainakin verrattuna Zamaan, jossa ilmasto on puhdas ja väkivaltaisuus nollassa. Kaikki katsovat minua taas kummissaan ja minä punastun tästä huomiosta. “On Maa kaunis, mutta täällä kaikki tosiaan on niin paljon erilaista kuin teidän luonanne..”
“Kaunis tai ei, meidän täytyy toimia”, Xynel, joka puhuu ensimmäistä kertaa minun kuulleni, puuskahtaa. Hän selvästikin haluaa päästä jo etenemään, eikä kukaan näytä pistävän vastaan.
“Aletaan valmistautua tehtävän aloittamiseen”, Dorian puhuu myös pitkästä aikaa ja annan itselleni luvan katsoa häntä tavallista pidempään. Hän huomaa katseeni ja vastaa siihen, mutta tällöin minä siirrän katseeni Cenarieen.
“Minun täytyy ennen lähtöämme käydä kotona hakemassa pari tärkeää juttua”, sanon Cenarielle, joka nyökkää minulle.
“Kyllähän se käy, mutta sitten Dorian tulee mukaasi. Dorianin tehtävä on tästä lähtien suojella sinua kaikin keinoin”, Cenarie paljastaa ja minun kulmani kohoavat. Jaaha, vai että tällaista peliä sitten. En voi olla miettimättä sitä, mitä kaikkea minulta vielä salataan. Dorian on siis tästä lähtien perässäni 24/7. Minulla ei kai ole sanavaltaa tähän asiaan. En tietenkään pane pahakseni, mutta… Hei, miltä se kuulostaisi, jos joku tulisi jatkossa olemaan kanssasi yötä päivää? “Emme voi ottaa sitä riskiä, että sinulle tapahtuu jotain yksin ollessasi.”
“Ymmärrän..” vastaan hiljaa ja vilkaisen Doriania arasti. Hän näyttää taas yhtä vakavalta kuin ennenkin ja tuntuu, että hän suorastaan välttelee katsettani.
“Hienoa”, Cenarie toteaa hyväntuulisesti ja suo meille jokaiselle katseen. “Käydään toimintasuunnitelmamme läpi, jotta pääsemme aloittamaan.”

Eli toimintasuunnitelma on seuraava. Minä ja Dorian käymme ensiksi luonani. Haluan nimittäin kertoa tulevasta matkasta perheelleni ja asuintoverilleni, etteivät he turhaan huolehdi minusta. Cenarie oli saanut puhelinnumeron, johon hän voisi soittaa silloin, kun tarvitsisi apua Maalta. Hauskinta tässä kuitenkin on se, ettei Cenariella tai kellään Zaman asukkaalla ole puhelinta. ’Ai mikä puhelin?’ Cenarie kysyi minulta hölmistyneenä. Zamassa on puhelimen vastikkeena kuuloke, joka asennetaan korvaan ja siihen lausutaan tavoitettavan nimi. Tekstiviestit ovat myös aivan tuntematon käsite. He mieluummin puhuvat asioista suoraan kuin epäsuoran viestinnän kautta. Eli tietenkin minun täytyy soittaa tähän Cenarielle annettuun numeroon, jotta voisin kysyä lentolupaa ja sen sellaisia asioita. Mutta puhelimeni katosi silloin, kun hirviö oli hyökätä kimppuuni, joten siksi minun täytyy myös käydä kotona lainaamassa ystäväni puhelinta.
Kävelemme metsän halki vaitonaisina, enkä uskalla avata suutani. Pelkään sanovani jotain tahditonta ja typerää, kuten aina miespuolisten seurassa. Minun kyllä tekisi mieli tutustua Dorianiin paremmin, joten minun kai täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni. Minunhan pitäisi luottaa Dorianiin koko sydämestäni, sillä juuri hän pitää huolta hengestäni.
“Hienoa, että zamalaiset saavat turvapaikan täältä”, olen päättänyt aloittaa keskustelun turvallisella puheenaiheella. Dorian hymähtää myönteisesti. Kyllä, Dentrim kertoi meille ennen minun ja Dorianin lähtöä, että Maa on suostunut ottamaan vastaan Zaman pakolaisia, mikä on minusta todella hieno asia. “Heidän ei tarvitse enää pelätä sotaa.”
“Mutta suru seuraa heitä jokaista kuolemaan asti”, Dorian toteaa vakavana ja saa minut häpeämään sanojani. Moni zamalainen on varmasti menettänyt paljon läheisiään sodassa. En voi edes kuvitella, miltä minusta tuntuisi, jos perheeni kuolisi sodassa. Onkohan Dorian menettänyt läheisiään? En kuitenkaan uskalla kysyä asiasta, sillä pelkään sen olevan liian henkilökohtaista. Mehän tapasimme vasta toissapäivänä, enkä usko sen vielä riittävän kunnon lojaalisuuteen.
“Mm..” päädyn mumisemaan hiljaa vastaukseksi ja jatkamme taas vaitonaisina matkaamme. Mietin vain mielessäni, onko Dorian menettänyt perheensä tai jonkun muun läheisen sodassa. Pakko, sillä ei hän muuten olisi maininnut surua, joka seuraa jokaista kuolemaan asti. “… Olen pahoillani…” mumisen ajattelemattomasti, sillä minun ei tosiaankaan ollut tarkoitus sanoa tuota ääneen. Luulin ajatelleeni sen pääni sisällä, mutta kappas. Mieleni teki kepposet, eikä muuten ole ensimmäisiä kertoja.
“Mistä?” Dorian kysyy ja huomaan sivusilmälläni hänen katsovan minua. Valahdan punaiseksi ja yritän keksiä keinoa paeta tästä epämukavasta tilanteesta.
“… S-siitä, että joudut kestämään minua”, saan viimein soperrettua ja henkäisen huojentuneena. Hyvä, että sain edes tuon sanottua ääneen. Dorian pysyy aivan hiljaa ja toivon, että loppumatkamme jatkuu juuri tällaisena.
“Et sinä niin kamalaa seuraa ole”, hän toteaa pitkän hiljaisuuden kuluttua ja oloni keventyy huomattavasti. En voi kuin kiittää onneani. Dorian ei inhoa minua! Minun tekee mieli hymyillä, ja niin minä teenkin, mutta pidän hymyni piilossa Dorianilta. En halua, että hän pitää minua mielenvikaisena.
Tiedän, että minun pitäisi olla vakavampi, sillä tehtäväni olla Avain ei todellakaan ole naurun asia. En kuitenkaan pysty olemaan enää haudan vakava, enkä tiedä miksi. Tai oikeastaan tiedän, mutten halua myöntää sitä. Olen ihastunut. No niin, myönsin sen. Jos joku saa tietää tästä, niin… Kukaan ei saa tietää tästä. Mitä siitäkin tulisi! Dorian saisi kuitenkin jostain kuulla ja alkaisi vältellä minua kuin ruttoa. Ja minun pitäisi antaa Dorianin käyttää minua Suojelijansa Avaimena? Hei, hänhän tappaisi minut! En voi edes haaveilla siitä, että hän vastaisi tunteisiini, koska se on aivan mahdotonta. Ai miksi? Ensinnäkin, me kaksi olemme eri maailmoista. Eikö se muka jo riitä syyksi olla antamasta tunteilleni vastakaikua. Hyvänä kakkosena tulee se, etten usko hänen olevan edes kiinnostunut minusta sillä tavalla. Tässä vaiheessa on kai hyvä paljastaa, että olen seurustellut vain kerran ja sekin suhde kesti vain pari kuukautta. Minulle paljastui, että poikaystäväni halusi minulta vain seksiä. En todellakaan ollut valmis moiseen kahden kuukauden seurustelun jälkeen. Hän asui Helsingissä, minä Tampereella. Välimatka oli pitkä ja kallis opiskelijan lompakoillemme, että näimme vain pari kertaa kuukaudessa. Enkä minä oikeastaan ollut sen suuremmin hänestä edes kiinnostunut. Halusin tietää, miltä tuntui olla suhteessa, eikä se loppujen lopuksi kovin erikoisempaa ollut. Olin imarreltu siitä, että joku oli minusta kiinnostunut. Hän se kyllä pisti meidän suhteemme poikki, mutta en kanna hänelle kaunaa. Hyvä vain, että molemmille selvisi toistemme ajatukset suhteestamme.

Saavumme viimein risteykseen, josta ei ole pitkä matka kotiini. Vilkaisen lähellä olevaa linja-autopysäkkiä, joka on muuten se sama pysäkki, jolla elämäni muuttui. Sydämeni alkaa takoa nopeammin rinnassani ja olo tuntuu epämukavalta. Kuljettajan syödyt kasvot ovat kuin painettuna mieleeni.
Valo vaihtuu vihreäksi ja lähden kävelemään suojatielle. Dorian kuitenkin kiskoo minut pian takaisin ja katsoo minua silmät suurina. Katson häntä kummissani, enkä saa sanaa suustani.
“Aiotko tapattaa itsesi?” Dorian kysyy minulta kuin hengenhädässä olevana. Kulmani kohoaa ihmetyksestä ylös.
“Ai, kuinka niin?” kysyn häneltä epävarmasti ja vilkuilen ympärilleni varmistaen, ettei lähistöllä näy mitään muuta kuin suojatien eteen pysähtyvä auto. Silloin Dorian työntää minut selkänsä taakse ja vetää miekkansa esille tupestaan. Silmäni suurenevat järkytyksestä ja suuni avautuu kuin itsestään. Mitä hän oikein aikoo? Aikooko hän hyökätä auton kimppuun?
“Mitä sinä teet, miekka pois!” puuskahdan tyrmistyneenä ja vedän hänen miekkakätensä alas. “Ei se mikään vihollinen ole! Se on auto, jolla kuljetaan paikasta toiseen”, lisään nopeasti ja astun Dorianin eteen. Nyt on hänen vuoronsa katsoa minua kuin hullua.
“Mutta se tulee päällesi”, Dorian puolustelee itseään. Minä pudistan päätäni rivakasti.
“Eikä meinannut, se olisi pysähtynyt kuten se nytkin tuossa seisoo! Täälläpäin punaisia päin ei saa ajaa eikä kävellä!” En voi sille mitään, että ääneni on kohonnut parin oktaavin verran. Vilkaisen autoon päin ja huomaan auton olevan täynnä ihmisiä. Perhe, joka on matkalla jonnekin. Jokainen autossa oleva katsoo meitä silmät suurina ja aivan varmasti yksi lapsista pudotti jotain suustaan. Irvistän hienoisesti ja kiskon Doriania mukanani suojatielle. Hänen katseensa tuntuu olevan kuin liimattu autoon. Ei se aio ajaa meidän yli, vaikka hän niin kuvitteleekin. Tuo äskeinen oli jo niin noloa, että poskiani kuumottaa vielä viiden minuutin ajan tapahtuneesta. Onneksi Dorian tajusi laittaa miekkansa takaisin tuppeen, jottemme herättäisi ylimääräistä huomiota kaduilla.
“… Zamassa ei ole mitään tuollaisia kapistuksia. Meillä on laitteet, joilla siirrytään paikasta toiseen parissa sekunnissa”, Dorian aikoo siis edelleen puolustella äskeistä typeryyttään.
“Jotenkin minä osasin jo arvata sen”, vastaan sarkastisesti ja katsahdan häntä kulmat koholla. Dorian nyrpistää nenäänsä ja hänen ilmeestään näkee sen, ettei hän pidä tavastani puhua hänelle.
“No anteeksi vain, jos haluan pitää sinut hengissä”, hän tiuskaisee, mutten osaa ottaa hänen sanojaan vakavasti, vaikka ehkä minun olisi pitänyt.
“Saat anteeksi, kunhan jatkossa varmistat minulta ensiksi sen, mikä on vaarallista”, totean pokkana, mutta se alkaa minulta pettää. Doriania alkaa selvästi hävettää hänen äskeinen käytöksensä, kun taas minua alkaa huvittaa Dorianin sen hetkinen vakavuus ja uhmakkuus. “Älä nyt mökötä siinä”, hymähdän hetken hiljaisuuden kuluttua ja tuuppaan häntä kyynärpäällä kylkeen.
“En minä mökötä”, hän vastaa hetimmiten ja minä huokaisen.
“Ei minun pitänyt sinua mitenkään loukata, mutta voisit kyllä käyttää hivenen järkeäsi. Antaisiko minä muka tapattaa itseni noin helposti?” esitän vakavan kysymyksen hänelle ja huomaan hänen kasvoillaan liikettä. “Kuule, minä olen oikeasti varsinainen sitkeä sissi. Et tule pääsemään minusta eroon vähään aikaan.”
“Selvä! Minä tajuan, mitä ajat takaa”, Dorian myöntää sitten viimein ja hymyilen hänelle vinosti. “Anteeksi, kun epäilin sinun olevan niin typerä, että heittäytyisit suin päin kuolemaan. Voit olla varma, että seuraavalla kerralla en ole sinua pelastamassa.”
“… Tuo kuulosti siltä, että aiot antaa minun kuolla”, totean irvistäen.
“Mitä sinä oikein minulta vaadit?” Dorian sähähtää hermostuneena ja minä pudistelen päätäni leveästi virnuillen.
“En mitään, usko pois. Tai no, nyt vaadin, että pidät minut elossa”, vastaan hänelle rehellisesti ja Dorian katsoo minua suoraan silmiin.
“Sen vaatimuksen minä aion pitää”, Dorian henkäisee sen verran vakavissaan, etten enää uskalla sanoa hänelle mitään vastaan. Poskiani on alkanut kuumottaa taas ja mielessäni moitin itseäni typeräksi. Dorian sanoi niin vain sen takia, koska haluaa kukistaa kanssani Pahan. Hän ei tarkoittanut sitä siinä mielessä, että pitäisi minusta sillä tavalla. Ajatuksillani on tapana pilailla kustannuksellani.
“Lupaat myös..” mumisen kuitenkin tahtomattani ääneen ja jatkamme matkaamme taas vaitonaisina.

Painan summeria kerrostalon ulko-ovien edessä ja odotan ääntä, joka päästää meidät sisälle rakennukseen. Kun ääntä ei aivan heti kuulu, alan huolestua. Eikö Maiju olekaan kotona? Miten minä muka nyt pääsen hakemaan passini ja soittamaan Cenarielta saamaan numeroon? Emme me voi ulkona kauaa seisoa, koska muuten me hukkaamme kallisarvoista aikaamme.
Sitten se tuttu ääni kuuluu ja huokaisen helpotuksesta avaten oven. Hyvä, Maiju on kotona. Pääsemme luultavasti puolen tunnin sisällä jo palaamaan takaisin muiden luokse. Kävelen Dorian vanavedessä hissille ja painan sen tulemaan alas. Dorian katselee ympärilleen hämillään. Eikö Zamassa muka ole portaita tai hissiä? En kuitenkaan kysy tätä häneltä, sillä hissi tulee alas ja ajatukseni karkaavat muualle.

Seisomme asuntoni oven edessä ja olen ehtinyt koputtaa. Kuulen askeleita ja ovi aukeaa. Tosin oven toisella puolella ei seisokaan Maiju, vaan eräs ihminen, jota en uskonut näkeväni vähään aikaan.
“Äiti?” töksäytän kysyvästi ja tuijotan häntä kummissani.
“Henu!” äiti hengähtää ja vetää minut tiukkaan halaukseen. En ole tottunut siihen, että äiti halaa minua, joten tunnen oloni kiusalliseksi. Huomaan hänen olkansa yli, että paikalla on muitakin kuin pelkästään Maiju.
“Mitä te täällä teette?”
Koko perheeni on paikalla. Pikkusiskoni Helmiina ja isäni. Vanhempani ovat eronneet, joten myös sen takia hämmennykseni on suurimmillaan. Isä harppoo luoksemme ja tuijottaa minua sellaiseen sävyyn, mikä saa jonkin muljahtamaan vatsassani.
“Me tulimme hakemaan sinut kotiin”, isä paljastaa heidän aikomuksensa ja minä en voi olla tuijottamatta heitä yhtään sen tyrmistyneemmin. “Sinä et jää tänne enää hetkeksikään.”

2010-11-10T12:33:00.000-08:00

Luku 5. Kohtalo

Aivan kuin en olisi jo tarpeeksi saanut kuulla, että elämä ei ole kuin fantasiakirjoissa ja -elokuvissa.
Joukko ihmisiä (Maan ihmisiä) on saartanut minut ja yrittää vakuuttaa minut siitä, että teen virheen suostuessani tähän ‘Avain’ -hommaan. Moni on vahvasti sitä mieltä, että minä tulen kuolemaan. Osa sanoo, että minun pitäisi jättää ‘typerä pelastusretki’ kokeneimmille ihmisille eli suoraan sanottuna sotilaille, jotka on koulutettu tällaisiin tehtäviin. Yksi jopa kehtaa sanoa, ettei minusta takuulla ole mitään apua ja että minun pitäisi palata takaisin kotiin kasvamaan.
“Tyttö”, Dentrimin ääni jylähtää saaden ihmismassan viimein hiljenemään. “Mikä on nimesi?”
“Henriikka Koski”, vastaan värisevällä äänellä ja nielaisen saadakseni kurkkuni kuivaksi. Ehkä pelkkä etunimi olisi riittänyt.
“Hyvät ystävät, Henriikka Koski on myöntänyt olevansa valmis kohtaamaan kohtalonsa. Aiotteko te estää häntä siinä tehtävässä?” Dentrim kysyy, mutta tiedän jo, mikä on vastaus.
Jälleen se sanasota alkaa. Maan asukkaat eivät tosiaankaan taida uskoa, että minun kaltaiseni nuori nainen pystyisi auttamaan Zamaa mitenkään sodassa. En voi muuta kuin pyöräyttää silmiäni ja henkäistä hiljaa. Juuri kun olen onnistunut vakuuttamaan itseni, että tämä oli oikea päätös, minun pitäisi nyt vakuuttaa siitä myös Maan ministerit.
“Henu”, Cenarie huikkaa minulle ja huomaan hänen siirtyneen Taistelijoiden lähelle. Hän viittoo minua luoksensa ja minä kävelen häntä kohti epävarmana. Jotenkin Taistelijoiden kovat ilmeet pelottavat minua, vaikka heidän lähellään minä olen turvassa. Eiväthän he halua riskeerata jäljellä olevaa Avainta missään nimessä. “Oletko varma?” Cenarie kysyy sitten, kun olen tullut tarpeeksi lähelle häntä. Tiedän jo kysymättäkin, mistä hän puhuu. Nyökkään hänelle kerran.
“Olen, mutta on kai silti oikein tuntea epävarmuutta…” mumisen hänelle ja huomaan Marimin vilkaisevan minua nopeasti.
Cenarie viittoo kädellään nyt kohti tehdasta ja hänen kasvoilleen on kohonnut helpottunut ilme.
“Mennään tapaamaan Suojelija”, hän toteaa hyväntuulisena ja saattaa minua Taistelijoiden kanssa sisälle tehtaaseen. Vilkaisen ovien luona taakseni katsoakseni, kuka on huomannut lähtemiseni, mutta kaikki ovat yhä äänekkäästi väittelemässä Zaman tilanteesta. Vai tällaista Maan politiikka hädän hetkellä on…

Minut johdatetaan ovesta sisään, joka on portti meidän maailmamme ja Zaman maailman välillä. Pian näen taas tutut vuoren seinämät edessäni ja matka jatkuu. Kävelen Taistelijoiden ympäröimänä eteenpäin ja vilkuilen heitä salaa saadakseni tietää heistä enemmän. Marim katselee minua jatkuvasti, joten uskon hänen olevan utelias siitä, mitä tunnen tällä hetkellä. Ehkä hän kaipaa seuraa, joka myöntää pelkäävänsä ja paljon. Samari kävelee aivan Dorianin takana ja hänen askeleensa ovat kevyet. Kuin hän olisi myös Cenarien kanssa helpottunut siitä, että olen suostunut Avaimeksi. Xynel ei paljoakaan vilkuile ympärilleen, vaan hänen katseensa on tiukasti edessä. Eura pitelee edelleen Marimin kädestä kiinni ja vaikuttaa kaikista rauhallisimmilta.
Näen Dorianin kasvot vain osittain, sillä hän kävelee edessäni. Hänen olkapäänsä vaikuttavat jäykiltä ja hänen askeleensa ovat raskaat. En voi olla miettimättä, onko Dorian aina ollut tuollainen vai onko hän joutunut kohtaamaan jotain sellaista, mikä on saanut hänet noin vihaiseksi. No, Zamassa riehuu sota, niin siitä voi hyvinkin olla kysymykseni vastaus. Typerä minä.
Saavumme suureen tilaan ja katossa roikkuu ihmeellisen näköisiä valopisteitä. Ei, eivät ne roikukaan, vaan ne leijuvat. Olen varmaan tullut Tylypahkaan. Tirskahdan hiljaa ja Xynel vilkaisee minua ensimmäistä kertaa. Nolostun ja painan pääni alas. Hienoa, annoin hänelle varmasti hyvän ensivaikutelman itsestäni.
“Henu”, Cenarie kutsuu minua ja huomaan hänen ehtineen jonkin matkan päähän meistä. Taistelijat ovat pysähtyneet ja katsovat minua arvioiden. Siirryn Cenarien luokse ja katseeni kiinnittyy lasikuvuissa oleviin viiteen kirkkaaseen pallomaiseen esineeseen. “Oikean puoleinen on sinua varten”, vanhempi mies toteaa ja katsoo minun reaktiotani. Onko tuossa kivessä… Suojelija?
Cenarie tekee sormillaan lasikupuun jotakin ja pian lasikupu siirtyy pois kivien päältä. Hän ottaa käsiinsä oikean puoleisen kiven ja katsahtaa Dorianiin. Dorian on hetkessä Cenarien lähellä ja ottaa kiven käsiinsä.
“Näytä Avain”, Dorian sanoo pyytävästi ja kivi alkaa hehkua. Kivestä lähtee jana, joka osuu minun sydämeeni. Tuijotan vaaleaa janaa jännittyneenä. En vieläkään voi uskoa, että olen astunut taikamaailmaan.
“Lähdetäänpä ulos”, Cenarie ehdottaa ja meidän pieni joukkiomme lähtee seuraamaan häntä. Meidän ei tarvitse kauaa kävellä, kun olemmekin jo saapuneet ulkoilmaan. Huomaan kuitenkin, että olemme yhä vuoren ympäröimänä. Vain taivas on rajana. Cenarie viittoo minua taas lähelle itseään ja nyökkää Dorianin käsissä olevaa kiveä kohti. “Ota se.”
Vilkaisen häneen epävarmana. Mitähän tapahtuu, kun otan kiven käsiini? Valtaako se minut, muutunko minä joksikin suureksi taistelukoneeksi? Sattuuko muuttuminen? Muutunko enää takaisin ihmiseksi? Vai tarvitseeko minun vain koskea kiveen ja se siitä? Tällaiset ajatukset pyörivät hulluna mielessäni ja yritän muistella, mitä Cenarie kertoi minulle Avaimista. En muista hänen maininneen muuta kuin sen, että Avaimia tarvitaan aktivoimaan Suojelija.
Nostan tärisevän käteni ja vien sen hitaasti Dorianin käsissä olevaan kiven ylle. Minua pelottaa, mutta en voi enää perääntyä. Voin vain toivoa, että kohtalolla on vielä suunnitelmia minulle.

Otan kiven käsiini ja pitelen sitä. Hetkeen ei tapahdu mitään ja ehdin jo luulla, että kivi on erehtynyt Avaimesta, mutta sitten se alkaa hehkua entistä enemmän. Joudun sulkemaan silmäni, sillä hehku on liian kirkas. Paino käsissäni katoaa ja samoin valo.
Avaan silmäni ja huomaan kiven kadonneen käsistäni. Haukon henkeäni äänekkäästi ja käännän käsiäni vain huomatakseni kuviot molemmilla kämmenpöydälläni. Pienet tähdennäköiset, tuikkivat kuviot ovat täyttäneet koko kämmenselkäni. Kosketan niitä sormenpäälläni ja tunnen niiden olevan karheat.
Sitten Dorian ottaa käteni kiinni ja asettaa omat kätensä, joissa muuten huomaan olevan samaa kuviointia kuin minun käsissäni, kuvioideni päälle. Silmissäni pimenee hetkellisesti ja pian kirkas valo on täyttänyt näkökenttäni.
“Älä rasita häntä liikaa!” kuulen Cenarien äänen, joka kuitenkin muuttuu puuroutuneeksi ja lopulta katoaa mielestäni.

Olo tuntuu uskomattomalta. Kuin olisin juuri juossut 45 minuutin pituisen lenkin. Sydämeni hakkaa ja vartaloni on täynnä virtaa. Näen tällä hetkellä vain pelkkää mustaa ja tuntuu, että leijuin jonkin kaltaisessa tyhjiössä. Pystyn liikuttamaan käsiäni ja jalkojani normaalisti. Tunnen olevani voimakkaampi kuin koskaan, eikä kukaan voi mahtaa minulle mitään.
“Avaa silmäsi”, kuulen Dorianin äänen kaikuvan päässäni kauniisti ja jään kuuntelemaan sitä hetken aikaa. Tajuan vasta nyt, että silmäni ovat kiinni. Silmäni avautuvat kuin itsestään ja näen maailman eri lailla kuin ennen. Olen kasvanut monia senttejä, sillä vuoren seinämät eivät estä minua katselemasta ympärilleni. Näkökenttäni on laajentunut ja aistini ovat äärimmillään. Tiedän, että pystyn aistimaan minkä tahansa tuoksun tai hajun hyvin pitkänkin matkan päästä sekä pystyn näkemään satoja metrejä kauemmaksi, mikä on mahdotonta tavalliselle ihmiselle.
Tiedän, että Suojelija tekee minusta tällaisen. Enkä minä pelkää yhtään.
“Dorian?” kysyn epävarmasti, sillä en tiedä kuuleeko hän minua.
“Minä kuulen sinut”, hän suorastaan vastaa mielessä pyörineeseen kysymykseeni. Hän kuulostaa iloiselta. Harmi, etten pysty näkemään häntä tällä hetkellä. Olisin halunnut nähdä, hymyileekö hän.
“Kiitos muuten siitä, kun pelastit minut. En ole saanut tilaisuutta kiittää”, henkäisen sitten rohkeasti ja odotan jännittyneenä hänen vastaustaan.
“Vastapalveluksena odotan sinun pelastavan minun kansani”, Dorian vastaa minulle ytimekkäästi, enkä minä voi olla hymähtämättä hiljaa.
“Teen parhaani.”

Dorian ja minä teimme pitkän kierroksen Zamassa. Tuntuu, että olen Dorianille kuin lelu, sillä hän yrittää jatkuvasti keksiä, mitä osaan tehdä. Testasimme aluksi, kuinka korkealta voin hypätä satuttamatta itseäni. Täytyy myöntää, että korkean vuoren huipulla seisominen jo karmitti minua kamalasti, mutta kuvitelkaa hyppäämistä sieltä alas! Mutta Avaimena ollessani minulla ei ole päätösvaltaa, vaan se kaikki on Dorianilla. Hän pisti minut hyppäämään satoja metrejä korkean tunturin reunalta ja minä kiljuin kuin syötävä. Luulin, että kuolisin, mutta kuinkas kävikään. Tömähdin pitkän pudotuksen jälkeen maahan ja tunsin polvissani vain pienen vihlaisun.
Kun Dorian yritti saada minut lentämään, nauroin hänelle katketakseni. Hän hypytti minua parin minuutin ajan tuloksetta. Minusta tuntui, että hän itse väsyi käskyttämään minua kuin minä hyppäämään. Pystyn muuten hyppäämään pirun korkealle! Veikkaisin, että korkein hyppy, jonka tein, oli lähemmäs 50 metriä.
Lentämisen sijaan liitäminen sujuu minulta kuin rasvattu. Minusta tuntuu, että Suojelijalle kasvaa jotkin liitosiivet, kun Dorian vain niin käskee, sillä tunnen jotain käsissäni, mutten näe mitään. Tässä vaiheessa sanon, että en näe itseäni mitenkään erikoisena. Näen ja koen kaiken periaatteessa ihan kuin ihmisenä, mutta tiedostan olevani jotain suurta. En osaa oikein selittää sitä. Kysyin Dorianilta, voisiko hän kuvailla minulle, miltä Suojelija näyttää. Hän kertoi sen näyttävän valkoiselta haarniskan ja robotin väliseltä risteytykseltä. Valkoisessa värissä kuulemma hehkuu hienoisesti punaista. Nyt en malta olla miettimättä sitä, onko punainen hehku peräisin minusta. Punainen kun sattuu olemaan lempivärini, joten.. Miksi ei? Jos Suojelija muuntautuu enemmän minunlaisekseni? Ainahan saan toivoa.
Testasimme myös, kuinka nopeasti voin juota paikasta A paikkaan B. Jos olisi juossut koko matkan ihmisenä, se olisi kestänyt minulla vähintään puoli tuntia. Suojelijalla matka tuntui aivan naurettavan lyhyeltä. Eihän siinä kulunut kuin pari hassua sekuntia, kun Dorian jo ilmoitti meidän saapuneen päämäärään. Mikäs tässä, jos matkan teko kerta onnistuu näin nopeasti.
Vielä kaikkien näiden jälkeen Dorian yrittää selvittää, onko Suojelijalla vielä olemassa jotain erityisiä kykyjä, mutta niiden selvittäminen tuntuu mahdottomalta. Minä vain seison paikoillani odottamassa, mitä Dorian käskee minun seuraavaksi yrittää. Hän muun muassa käskee minua tehdä tulta, tuulta, vettä… Eikä mikään tietenkään onnistu. Ymmärrän kyllä, että Dorian haluaa selvittää Suojelijan kaikki salat, jotta Pahaa vastaan taistellessa kaikki etu olisi meidän puolellamme, mutta… Kun hän käskee minua muuttamaan muotoani linnuksi, pokkani pettää ja kirjaimellisesti. Dorian puuskahtaa minulle loukkaantuneesti ja käskee minua lopettamaan nauruni. Yhtäkkiä en saakaan enää naurua suustani, mutta se ei estä minua käpertymästä kippuraan ja pidättelemästä nauruani. Onneksi Suojelija ei tee perässä, koska miltähän se mahtaisi näyttää, jos Suojelija hytkyisi paikoillaan mahaansa pidellen. Onneksi Suojelija tekee vain niin kuin Dorian tahtoo. Dorianhan Suojelijaa liikuttaa, hän on periaatteessa sen kädet ja jalat. Minä liikutan Suojelijaa myös, tietenkin, mutta tahtomattani.

Zamassa on alkanut hämärtyä ja palaamme takaisin Hyvän vuorelle. Kun olen laskeutunut tyylikkäästi maahan, silmissäni sumenee. Näen taas aluksi pelkkää mustaa, kunnes yhtäkkiä kirkastuu.
Olo tuntuu huteralta ja heikolta. Olen näköjään palannut takaisin ihmiseksi, sillä kaikki katsovat minua samalta tasolta. En tunne jalkojani, enkä kuule kenenkään ääntä, vaikka näen Cenarien ja Samarin puhuvan. Horjahdan taaksepäin ja kädet ilmestyvät kainaloideni alta pitämään minua pystyssä. Kun räpäytän kerran silmiäni, kaikki tuntuu hidastuvan. Kuin hidastetusta elokuvakohtauksesta konsanaan.
“Minähän sanoin, että älä rasita häntä liikaa..!” kuulen Cenarien sitten tiuskaisevan toruvasti ja kuulen tutuksi tulleen hymähdyksen takaani. En ole yhtään yllättynyt siitä, että Dorian on ottanut minut kiinni. Kun tarkemmin ajatellaan, hän on sen minulle kyllä velkaa. Mitäs meni juoksuttamaan minua ympäriinsä.
“Ei hän pistänyt vastaankaan”, Dorian mumisee ja nyt purskahdan ivalliseen, väsyneeseen nauruun. Dorian tietää tasan tarkkaan, etten minä voi pistää vastaan hänen käskyilleen.
Hidastuskohtaukseni jatkuu edelleen ja huomaan Samarin, Euran ja Marimin virnuilevan itsekseen minulle.
“Vie hänet nyt herranen aika lepäämään! Emme voi tuhlata hänen voimavarastojaan enää turhaan. Harjoittelut on tehty ja seuraavaksi on aika toimia”, Cenarie puuskahtaa tosissaan ja kaikkien kasvoilla olleet virneet katoavat. Dorian työntää minut pystyyn, mutta pitää silti yhä kiinni minusta. Yritän ottaa askeleita eteenpäin, mutta se on vaikeampaa kuin kuvittelin. Saan otettua vain pari lyhyttä askelta, kun jalkani meinaavat taas pettää ja päässäni alkaa pyöriä. Olenko oikeasti menettänyt kaikki voimani ja energiani? Kaipaan sitä tunnetta olla Suojelijan sisällä, kun minulla on rajattomasti voimia, koska nyt oloni tuntuu märältä rätiltä.
Marim ilmestyy viereeni ja tarkkailee minua hetken aikaa, kunnes tarttuu kainaloni alta kiinni. Olen horjahtaa vahingossa hänen päällensä, mutta silloin joku toinen tarttuu minua toisesta kädestä. Samari on myös ilmestynyt viereeni ja hymyilee minulle hieman. Miksi minä tunnen itseni liikuttuneeksi? Siksikö, että tunnen tällä hetkellä olevani osa jotain suurta perhettä?
“Minä haluan kuulla maailmastasi”, Marim henkäisee vierelläni ja käännän katseeni hänen suuntaansa. Marimin silmät ovat tummanruskeat ja hänellä on pari hassua pisamaa poskillaan. Jos hänellä ei olisi tuota valkoista viivaa nenässään, hän muistuttaisi kovasti kasvoiltaan erästä vanhaa lukioaikaista tuttuani. Jotenkin minusta tuntuu, että tulen pitämään Marimin seurasta todella paljon. Nämä ovat taas sellaisia tuntemuksia, joita en osaa sen paremmin selittää. Olen aina ‘lukenut’ ihmiset ensivaikutelman perusteella ja yleensä olen lukenut heidät hyvin. Marim vaikuttaa samanlaiselta kuin minä, joten siksi kai tunnen tulevani hänen kanssaan hyvin toimeen.
“Minä taas haluan kuulla, miltä tuntuu olla Suojelijan sisällä”, Samari toteaa toiselta puoleltani ja käännän katseeni nyt häneen. Hänellä on kauniit vihreät silmät, jotka sopivat upeasti hänen punertavanruskeiden hiuksiensa kanssa. Samari on muodokas, huomaan sen vasta nyt. Hänen rintavarustuksensa näyttää tuplasti isommalta kuin minun ja hänen vyötärönsä on todella kapea. Samari kääntäisi Maassa varmasti jokaisen vastaantulevan miespuolisen katseen itseensä.
“Jospa annetaan hänen ensiksi levätä, niin kuin Cenarie sanoi”, kuulen miehen äänen läheltäni ja huomaan Euran kävelevän vierellämme. Hän hymyilee leveästi ja nyökkää minulle. “Kun olet levännyt, voit varmaan kertoa meille hieman maailmanne historiasta.”
En voi muuta kuin vetää syvään henkeä. Näyttää siltä, että minut on otettu avosylin vastaan tässä tuntemattomassa maailmassa. Minun pitäisi kai olla huojentunut ja iloinen, kun minua ei vältellä kuin ruttoa.

En ole koskaan aikaisemmin nukahtanut niin nopeasti kuin nyt. Minun tarvitsee vain sulkea silmäni ja johan unimaailma vie minut jo mukanaan. Minä nukun pari tuntia hyvin sikeästi. Herätessäni edessäni olevalla sohvalla istuu Marim ja Samari, jotka riemastuvat huomatessaan minun heräävän. He eivät päästä minua helpolla, vaikka olen juuri herännyt. Ensiksi joudun jaarittelemaan ummet ja lammet Maan elämästä Marimille, joka kuuntelee minua tarkasti. Kerron hänelle, millaisia rakennuksia ja nähtävyyksiä Maassa on. Eritoten hän innostuu, kun kerron hänelle Kiinan muurista, joka rakennettiin suojelutarkoitusta varten. Heidän maailmassaan sellaisia ei ole, mutta heiltä löytyy kasapäin korkeita rakennuksia. Kun kerron hänelle eläintarhoista, hänen kasvoilleen syntyy hyvin järkyttynyt ilme. Hän ei voi uskoa, että me pidämme eläimiä vankeudessa. Zamassa kaikki elävä on vapaana ja kaikki elävät sopusoinnussa keskenään. Nyt minä irvistän, mutta mieleeni on kuin painettu se, että Zama on hyvin erilainen maailma kuin minun maailmani. Uskon, että täällä eläimet voivat kulkea vapaana ja rauhassa.
Samari toistaa kysymyksensä; millaista tuntuu olla Suojelijan sisällä. Yritän kuvailla sitä tunnetta hänelle mahdollisimman tarkasti, mutta se on vaikea tehtävä. Silloin Samari paljastaa, että hän on Cenarien tytär. Kappas, en ollut edes ajatellut asiaa ennen. Ei heissä ole muuta yhtäläisyyttä kuin samanväriset silmät. Samari kertoo minulle, että hänen isänsä on yksi Zaman arvostetuimmista keksijöistä. Hänen vastuullaan on Avaimien etsiminen sekä Taistelijoiden kouluttaminen.
Eura hyökkää seuraavaksi kimppuuni ja pyytää minua kertomaan maailmani historiasta. Toivon, että olisin kuunnellut paremmin lukion historian tunneilla. Kerron Euralle maailmani historiasta niin paljon kuin osaan, diktaattorihallitsijoista, sodista ja liittoutumista. Minua alkaa hävettää se, miten paljon olen unohtanut historian tunneilta. Kunpa minulla olisi historiankirja sylissäni, jota voisin selailla ja kertoa tärkeimmät tapahtumat historiasta kiinnostuneelle Euralle. Minusta nimittäin tuntuu, että olen unohtanut kertoa vaikka mistä. Täytyy vain toivoa, että nämä kertomani asiat riittävät Euralle.

Cenarie on kertonut, että huomenaamulla minä, Dorian ja Samari lähdemme etsimään toista Avainta. En voi olla miettimättä, miten se operaatio tulee onnistumaan. Oli nimittäin onnekasta sattumaa, että minun olinpaikkani oli niin lähellä ovea maailmojen välillä. Mitä jos seuraavan Avaimen sijainti onkin jossain toisella puolella maata?
No, minun käskettiin olla murehtimatta asiaa ja käydä lepäämään. Huomisesta tulisi pitkä päivä. Teen niin kuin minulle on sanottu ja käyn lepäämään vuoteelleni. Jaan huoneeni Samarin ja Marimin kanssa, jotka ovat myös jo käyneet lepäämään.
Käännyn vuoteellani ja katseeni kohtaa Marimin katseen, joka makaa oikealla vieressäni olevalla sängyllä. Hän siirtää katseensa nopeasti pois minusta ja avaa suunsa jo valmiiksi.
“Sinuakin… Pelottaa..?” Marim kysyy minulta viimein ja vilkaisee minua arkana. Nyökkään hänelle hetken kuluttua ja vedän peittoa paremmin ylleni.
“En ole koskaan pelännyt näin paljon..” vastaan hänelle hiljaa ja Marim hymyilee surullisesti.
“Minun ei kai kuuluisi pelätä, mu-mutta… En voi itselleni mitään… Kun kuulin, että Kohtalo on valinnut minut yhdeksi Taistelijaksi, halusin paeta… En tietenkään voinut paeta, vaan minun oli otettava tehtävä vastaan. Toivon joka ikinen päivä, että Paha kukistettaisiin, eikä minun tarvitsisi ryhtyä taisteluun. Tiedän sen kuitenkin olevan väistämätöntä..” Marim puhuu aivan hiljaa kuin pelkäisi jonkun toisen kuuntelevan. Osaan samaistua Marimin tuntemuksiin liiankin hyvin. Minäkin toivon, etten joutuisi kohtaamaan Pahaa tai edes sen joukkoja, mutta tiedän sen päivän vielä pian koittavan.
“Olet kuitenkin saanut jo viiden vuoden ajan harjoitusta… Minä en edes kahta päivää”, yritän piristää häntä, mutta näytän epäonnistuvan. Marimin kasvoilla on edelleen murheellinen ilme.
“Olen kaikessa huonompi kuin muut… Häviän aina miekkataisteluissa. Pelkään, etten osaa edes ohjata Suojelijaa, vaikka minua on juuri sitä varten opetettu..” hän myöntää surkeasti ja näen, kuinka hänen silmänsä kiiltävät kyyneleiden takia. “Yleensä nukun Euran vieressä, mutta nyt hän on alkanut lukea jotain ihme kirjaa… Ja minä halusin tutustua sinuun hieman paremmin..”
“Tiedätkö… Haluaisin nukkua jonkun vieressä tämän yön…” totean Marimille hiljaa ja hän niiskauttaa hiljaa nostaessaan taas katseensa minuun. Hän liikahtaa vuoteellaan ja nostan peittoani sen verran, että hän tietää minun puhuneen totta. Marim nousee sängystään ja kömpii viereeni. Kun tunnen Marimin lämmön, oloni helpottuu huomattavasti. En ole yksin. Toivottavasti hänenkin olonsa tästä helpottuu.
“Kiitos..” hän mumisee hiljaa selkä minuun päin ja hiljenee. Suljen silmäni ja yritän saada unenpäästä kiinni. Huomisesta tulee raskas päivä, minä aavistan sen.

2010-11-04T14:39:00.001-07:00

Luku 4. Maailmat kohtaavat

No niin. Luultavasti vielä tämän päivän aikana kaikki ihmiset saavat tietää Zaman olemassaolosta ja siitä, missä tilanteessa se tällä hetkellä on. Jo eilen Zaman korkein taho oli hakeutunut puhumaan maansa tilanteesta Suomen asioita hoitaville ihmisille. En tiedä yhtään, mitä he ovat tehneet todistaakseen ‘oikean’ henkilöllisyytensä, mutta sillä ei kai ole nyt mitään väliä. Pääasia on se, että heitä uskotaan. Uutisissa puhutaan ‘Toisen Maailman Ihmisistä’, vaikka minusta se on ehkä hieman loukkaavaa ilmaus. Kuin puhuisimme ufoista, vaikka he ovat aivan samanlaisia kuin me. He tosin saattavat olla meitä fiksuimpia, ken tietää. Kaikkialla maailmassa puidaan tälläkin hetkellä Zaman tilannetta ja sitä, mitä asialle kannattaisi tehdä. Kuuluisiko Maan puuttua Zaman tilanteeseen ja pitäisikö sen kansalaisille antaa turvapaikka.
Kuinka nopeasti tieto Zamasta levisikään maailmalle. Ja kuinka nopeasti ihmiset käsittivät sen, että rinnakkaistodellisuus on oikeasti olemassa. Tai ehkä sitä ei ole vielä käsitetty, ehkä kaikki vain ajattelevat tämän olevan surkeaa pilaa. Mitkä ihmeen viivanenäiset ihmiset, mikä Hyvä ja Paha? Ne käsitteethän ovat meidän maailmallemme tuntemattomia, mutta Zamalle ne ovat hyvinkin yleisiä. Zama on kuin meidän Maamme vastakohta; siellä Hyvä ja Paha on selkeästi esillä, kun taas meillä ne ovat piilossa.

Maijun suu on auennut ja hän toljottaa televisionruutua silmät suurina. Hänen ilmeestään kuitenkin selviää se, ettei hän usko korviaan. Hän jää tuijottamaan televisiota vielä uutislähetyksenkin jälkeen, mutta viimein kääntyy katsomaan minua. Selvästikin ilmeeni kertoo Maijulle, etten ole lainkaan yllättynyt tilanteesta.
“Tiesitkö sinä tästä? Mut-.. Mutta miten?” Maiju katsoo minua hivenen varuillaan, mutta ei silti lähde kauemmaksi minusta. Huokaan syvään ja sipaisen märkiä hiuksiani korvani taakse. On jotenkin huojentava tietää, että pian Maiju saa kuulla kaiken, eikä minun tarvitse pitää tätä salassa. Ajatella, jos olisi joutunut pitämään koko Zama-jutun salassa! Olisin varmasti seonnut jossakin vaiheessa. Miettikää nyt sitä salailun määrää, mitä tästä tulisi luultavasti seuraamaan. Jäisin aivan varmasti kiinni valheistani ja minut pistettäisiin kertomaan totuus. Jonka jälkeen löytäisin itseni luultavasti mielisairaalasta.
“Eilen, kun olin tulossa linja-autolla kotiin…” Alan kertoa Maijulle kaiken, mistä se lähti ja mihin se päättyi. Saa nähdä, uskooko hän minua.

On ilta ja kello tulee seitsemän. Ulkona on jo niin pimeää, että metsässä ei näkisi edes eteensä. Istun sängylläni minun ja Maijun kaksion makuuhuoneessa ja nojaan takana olevaan seinään, jota koristaa kaksi Muse-julistettani sekä yksi Lady Gagan juliste. Olen jo useampaan otteeseen toivonut, että tämä kaikki olisi vain yhtä suurta unta, mutta joudun koko ajan heräämään siihen todellisuuteen, että tämä tapahtuu. Ja että kaikki on totta.
Koko päivän televisiosta on tullut juttua ‘Toisen Maailman Ihmisistä’ ja siitä, miten he vain ilmestyivät meidän maailmaamme. Tietenkin ilmassa on ollut jännitystä ja pelkoa siitä, mitä nämä uudenlaiset ihmiset aikovat meidän maailmassa tehdä. Typerin väite, mitä satuin kuulemaan, oli se, että jotkut pelkäävät heidän valtaavan meidän maailmamme. Hei haloo, heidän maailmansa on tällä hetkellä sodassa! Kyllä, he haluavat tietenkin vallata meidän alkeellisen maailmamme, eivätkä halua pelastaa omaansa. Järki käteen, ihmiset.
Soitin tänään töihin ja sanoin eroavani. En siis mennyt tänään töihin, koska tunsin tarvitsevani vähäisenkin aikani ajattelemiseen. Jos aikoisin jotenkin toimia, minun täytyisi ensiksi päästä ajattelemaan. Sitä olenkin tehnyt koko päivän, ajatellut, ajatellut ja ajatellut hieman lisää. Olen miettinyt pääni puhki, vaikka tiedän, mitä minun tulee tehdä. Sydämeni on käskenyt minua toimimaan oikein, kun taas järkeni käskee minua tekemään niin kuin minusta tuntuu. Jos noudattaisin jälkimmäistä, minun täytyisi paeta häntä jalkojeni välissä. En aikoisi palata takaisin Cenarien tai Dorianin luo, eikä Dorian saisi minua aktivoimaan Suojelijaansa. En kuitenkaan aio noudattaa tässä tapauksessa järkeäni.
Minä aion palata Cenarien ja Dorianin luo, vielä tänään. Vaikka minua pelottaa, pelottaa muuten niin kamalan paljon, minun on pakko palata. Sen verran hyväsydäminen ihminen olen. En pystyisi, enkä haluaisi pettää kenenkään luottamusta näin tärkeässä asiassa. Tässä on kyse elämästä ja kuolemasta. Minä en syntynyt sankariksi, enkä oikeuden puolustajaksi, mutta sellaiseksi minun kohtaloni on tulla. Ilman minua Dorian ei saa aktivoitua Suojelijaansa ja ilman Suojelijaa hän ei voi taistella.
Typerä mieleni alkaa ajatella Doriania ja hänen ulkonäköään. Ei saisi ajatella moista, varsinkaan tällä hetkellä, mutta minkä minä itselleni mahdan. Miksi Dorianin täytyy olla niin luvattoman hyvännäköinen? Miksei hän voinut syntyä toisenlaiseksi, sellaiseksi, joka ei kiinnittäisi minun huomiotani sillä tavalla. Minun täytyy nyt kuitenkin olla välittämättä hänestä ja hänen komeasta ulkonäöstään. Dorian käyttää minua taistellakseen Pahan joukkoja vastaan. Täytyy myöntää, että minua hirvittää antaa itseni taisteluvälineeksi. Vaatii luottamusta antaa toisen ohjata vartaloasi ja säilyttää itsesi hengissä. En luota Dorianiin niin paljon, että voisin antaa hänen päättää elämästäni, mutta minun on pakko kuitenkin tehdä niin. Täytyy vain toivoa, ettei Dorian aio tappaa minua heti ensikättelyssä. Ehkä hän alkoi vihata minua, ei voi sietää minua Suojelijansa Avaimena. Tuskin hän minua kuitenkaan tappaa. Hän haluaa taistella, suojella oman maailmansa asukkaita.
Silti ajatus kuolemisesta saa minut vuodattamaan pari kyyneltä. Vaikka olen joskus yön pimeinä hetkinä toivonut elämäni päättyvän, en kuitenkaan halua sen päättyvän tällä tavoin. Halun kuolla normaalisti, vanhuuteen tai johonkin sairauteen. En haluaisi kuolla niin, että joku tappaa minut.
Soitin tänään kotiinkin. Minun täytyi kertoa heillekin tilanteesta, johon olen joutunut. Aloin itkeä hysteerisesti puhelimessa, kun äitini kysyi minulta pitkän hiljaisuuden jälkeen: “Onko se vaarallista?” Tietenkin se on vaarallista, joudun keskelle raivoavaa sotaa, jossa joko selviän tai kuolen. Minä en ole sellainen, joka pystyy pidättelemään tunteitaan. En pysty vähättelemään tilanteen vakavuutta, kuten jotkut pystyvät. Minulla on ehkä tapana suurennella asioita, mutta… Minkä minä itselleni mahdan.
Äiti sanoi lähtevänsä heti ajamaan Tampereelle päin, mutta kielsin häntä tulemasta. En halua, että hän onnistuu kääntämään ajatukseni toisaalle. Sanoin soittavani takaisin heti, kun vain siihen kykenen. Tai oikeastaan täytyisi sanoa, että soitan takaisin, jos olen vielä silloin elossa.
Kun tänään avasin kannettavani ja kirjaudun sisälle Facebookiin tajusin, miten mitätön se loppujen lopuksi onkaan. Näen vain uusia tilapäivityksiä, joissa kaikki ihmettelevät ‘Toisen Maailman Ihmisiä’. Raivostuin, kun luin jonkun tilapäivityksen siitä, miten typerännäköiset viivat heidän nenässään ovat. Ei tässä ole kyse heidän nenistään, vaan heidän selviytymisestään! Tuntuu, ettei kukaan ole käsittänyt sitä, missä tilanteessa heidän maailmansa on. Aivan kuin ihmiset eivät uskoisi yliluonnollisuuteen ja siihen, että Zamassa se oli hyvinkin todellista.
Mitä tapahtuisikaan, jos Paha keksisi keinon päästä Maahan? Järkeilyni mukaan meidän Jumalamme on yhtä kuin Zamalle Hyvä ja Helvetti taas on Zamalle Paha. Meidän maailmamme uskonnot romahtaisivat kertaheitolla, jos Paha pääsisi tänne!
Mutta mikä minä olen ajattelemaan Jumalaa ja Helvettiä tai Hyvää ja Pahaa. Kaksi jälkimmäistä on kuitenkin todistettu olevan olemassa, Zamassa. Voisivatko Hyvä ja Paha olla meidänkin maailmamme Hyvä ja Paha? Siis että Hyvä olisi oikeasti meidän maailmamme Jumala ja Paha olisi meidän maailmamme Helvetti? Mutta se siis tarkoittaisi sitä, että… Että meidän Jumalalle olisi kukistettu ja Helvetti tekisi tulojaan?
Tässä vaiheessa aivoni ylikuormittuivat ja minä päätin olla ajattelematta asiaa enempää. Tuskin meitä ihmisiä olisi tuomittu täysin tuhoon. Hyvä oli jättänyt meille keinon selviytyä ja ne keinot olivat Suojelijat. Sitä minun täytyisi nyt vain ajatella.

“Henu”, Maiju pysäyttää minut, kun olen juuri laittamassa punaisia tennareita jalkaani. Käännyn Maijun suuntaan ja hän katsoo minua kauempaa epävarmana. Sitten hän jo rientää luokseni ja halaa minua tiukasti. Me molemmat purskahdamme hillittömään itkuun ja rutistamme toisiamme tiukasti. Tiedän, mitä Maiju haluaa minulle sanoa ja tiedän, että hän tietää minun tietävän sen. En halua kuolla, en halua kuolla, en halua kuolla. Sitä minä ajattelen tällä hetkellä. Haluan vielä elää elämääni, johon kuuluvat ystäväni ja perheeni.
“Minun pi-pitää nyt mennä..” saan ähkäistyä ääni väristen ja erkanen Maijusta. Niiskautan ja pyyhkäisen nenästä valuneen nesteen käteeni. Yritän loihtia huulilleni hymyä, jotta Maiju tietää hieman rauhoittua. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt Maijua sellaisena kuin nyt; suuresti kyynelehtivänä ja niin heikkona. Näytän hänen silmissään varmasti samanlaiselta.
“… Nähdään.”

Kun saavun hylätylle tehtaalle, jonne Dorian oli minut pelastettuaan vienyt, huomaan valoa pimeässä, kirjaimellisesti. Metsässä on muuten pilkkopimeää, mutta hylätyn tehtaan luona näkyy valoa. Saapuessani valopaikalle huomaan tehtaan olevan ympäröity kaikenmaailman valoa tuovilla lampuilla. Paikalla on myös joukko ihmisiä. Jotkut heistä huomaavat tuloni ja kääntyvät katsomaan minua. En tunnista ketään nimeltä, mutta olen aivan varma, että jotkin heistä olen nähnyt televisioissa ja lehdissä. Ovatkohan he jotain ministereitä? Myönnän suoraan, että en ole kovin perillä Suomen politiikasta ja tässä vaiheessa häpeän itseäni. Pitäisihän minun nyt Suomen tärkeimmät henkilöt tuntea!
Nyt en voi muuta ihmetellä kuin sitä, että miksi ihmeessä ovi, joka on meidän maailman ja Zaman maailman välillä, on Suomessa ja jossain hylätyssä tehtaassa. Ajatus kuulostaa sen verran absurdilta, että minua alkaa jostain kumman syystä naurattaa. Suomi todellakin pääsi uutisiin, kun uutisoitiin siitä, mistä ‘Toisen Maailman Ihmiset’ ilmaantuivat. Tosin paikkaa, josta he ‘ilmestyivät’ ei ole mainittu. Zamalaiset ovat varmaankin kertoneet joillekin luottamilleen henkilöille tämän paikan. Tai en minä tiedä, minä vain arvailen, koska minua pelottaa. Miksi kaikki tuijottavat minua?
“Ei tänne saa tulla”, eräs lähellä oleva mies suorastaan tiuskaisee minulle ja minä valahdan punaiseksi. Ei minulle tullut mieleenkään, että joutuisin selittämään tuloni syyn joillekin! Hei, hänhän oli juuri puhunut ruotsia ja minä olin ymmärtänyt sitä aivan helposti?
“Hän on Avain”, kuulen tutun äänen sanovan ja katseet kääntyvät minusta Cenarieen, joka kävelee lähemmäs minua. Saan taas ihmisten katseet niskaani ja näen joidenkin katsovan minua järkyttyneenä. Ilmeisesti heille on kerrottu Suojelija ja Avain -jutusta.
“Hän ei ole edes…” kuulen jonkun naisen aloittavan, mutta hänen äänensä katoaa. Monet muutkin supisevat siihen malliin, etteivät he odottaneet Avaimen olevan nuori nainen. Hei, minä en edes odottanut sen olevan minä!
“Meidän nuorin Taistelijamme on 18-vuotias”, joku tuntematon ääni jylähtää sillä tuntemattomalla kielellä, jota minä kuitenkin ymmärrän ohimossani olevan laatan avulla ja katseet kiinnittyvät vuorostaan häneen. Mies on vanha, veikkaan lähelle 70-vuotias. Hän on ehtinyt harmaantua ja hänellä on parta peittämässä leukaansa. Yllään miehellä on jonkinlainen sininen kaapu, joka saa vanhuksen näyttämään pidemmältä kuin hän todellisuudessa on. Miehen katse kertoo, että hän on nähnyt ja kokenut paljon. “Mekin pidämme huolta lapsistamme, mutta emme voi puuttua kohtalon suunnitelmiin”, hän jatkaa, eikä kukaan uskalla puhua. Tässä vaiheessa kiinnitän huomioni paikalla olevien ihmisten ohimoihin ja huomaan jokaisella pienen hopeisen laatan vasemmalla ohimolla.
Sen vielä totean, että suomalaiset eivät ole tottuneet puhumaan kohtalosta puheissaan. Osaan kuvitella, että monet paikalla olevista pitävät yhä Hyvää ja Pahaa vain pelkkänä myyttinä, ja että Zamassa riehuu vain tavallinen ihmisten välinen sota.
“Hän on ainoa elossa olevan Vanhin”, Cenarie kuiskaa minulle ja vilkaisen häntä syrjäsilmällä. “Dentrim kuului Pyhään Seitsemään, joista kuusi kuoli Pahan hyökkäyksen aikana. Pyhä Seitsemän on meille sama kuin teille se merkitsee… Presidenttiä?” No ei aivan, mutta melkein. Presidentti vain edustaa Suomea, mutta Eduskunta se asioista päättää. Cenarie on näköjään opiskellut läksynsä.
En kyllä tule ikinä tottumaan heidän outoihin nimiinsä. Tosin eivät hekään varmaan tule tottumaan meidän suomalaisten outoihin nimiin.
“Haluan esitellä teille Taistelijamme, jotka kohtalo on valinnut meille suojellaksemme maatamme”, Dentrim puhui taas ja edelleen oli aivan hiljaista. Minä tuskin hengitän, sillä jännitykseni on melkein lamaannuttanut minut. Muistan Cenarien kertoneen, että Taistelijoita on enää viisi jäljellä. Määrä kuulostaa vähäiseltä, jos ajattelee sitä, että heidän viiden täytyisi kukistaa Paha, joka on melkein ehtinyt vallata koko Zaman. Muistutan taas, että Zama on samanlainen kuin Maa. Myös pinta-alaltaan. Tehtävä kuulostaa mahdottomalta. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole sitä.

Hylätystä tehtaasta tulee esiin viisi eri ikäistä ihmistä, joilla kaikilla on se valkoinen viiva nenässään, joka erottaa heidän meidän maailmamme ihmisistä. Tunnistan oikealta Dorianin, jolla on yllään musta pitkäkauluksinen paita, jossa ei kuitenkaan ole hihoja. Kiinnitän huomioni hänen käsiinsä, jotka näyttävät uskomattoman vahvoilta. Dorianin on täytynyt treenata paljon, sillä tuollaiset käsivarret, ne… No, sanotaanko niin, ettei tuollaisia käsivarsia aivan jokaisella vastaantulevalla miehellä näe. Jaloissa olevat housut näyttävät silmiini tummilta farkuilta, mutta tuskinpa Zamassa on farkkuja. Tai voihan siellä olla, en minä kuitenkaan mikään Zama-tietäjä ole.
Dorianin ja minun katseet kohtaavat, joten siirrän silmäni nopeasti pois hänestä. Sydämeni alkaa takoa kovempaa rinnassani, vaikka olen aivan kunnossa.
Tunnistan myös nuoren naisen, joka seisoo hänen vierellään. Melkein törmäsin häneen silloin, kun olin pakoretkellä, mutta onnistuin vahingossa menemään ovesta Zamaan. Hänellä on punertavanruskeat hiukset, jotka hän on sitonut tiukalle ponihännälle ja hän on melkein Dorianin mittainen. Jos kerran Dorian on minua reilusti päätä pidempi, Dorian on luultavasti jotain 180 senttimetrin paremmalla puolella. Naisen täytyy siis olla lähemmäs 180 senttimetriä. Pohdinpa minä taas järkeviä asioita. Nainen näyttää vahvalta, sillä hänellä on myös pitkäkauluksinen musta paita, jossa ei ole hihoja, joten hänenkin käsivarsiinsa kiinnittää pakostakin huomion. Vaikka minä olen melko urheilullinen, en tosiaankaan vedä vertoja hänelle.
Naisen vieressä, rivin keskellä, seisoo nuorempi, lyhyempi nainen, joka tuskin on täyttänyt vielä 20 vuotta. Hänellä on vaaleat hiukset, jotka on leikattu niin lyhyiksi, etteivät ne vahingossakaan heilahda silmien eteen. Vaaleaverikön katseessa on jotain, mikä saa minut värähtämään. Hänen katseensa on liian vahva ollakseen totta. Ehkä hänkin pelkää sitä, mitä tuleman pitää. Voi, toivottavasti en tosiaan ole ainoa, joka pelkää kuollakseen…
Tässä vaiheessa sanon, että kaikki Taistelijoista ovat pukeutuneet samalla lailla, niin säästyn ylimääräiseltä kuvailulta. Heillä kaikilla on mustat, pitkäkauluksiset, hihattomat paidat ja tummat, farkkukangasta muistuttavat housut. Tämän lisäksi heillä kaikilla roikkuu asevyön edessä viisi pientä tikaria ja takana heillä luultavasti on jonkinlainen isompi miekka. En näe kuin miekan tupen, joten en voi kertoa sen koosta enempää.
Aivan vasemmalla seisoo pitkä mies, joka on varmasti vanhin Taistelijoista. Hän on aivan varmasti ollut Zaman taisteluissa mukana kauan, sillä… Minusta vain tuntuu siltä. Ei sillä, että olen nähnyt sodissa olevia sotilaita muuta kuin elokuvissa. Hänen kasvoillaan on nimittäin pari pahan näköistä arpea ja miehen katse on niin pelottava, jonka takia uskon yhä hänen olevan kokenut sotilas. Hänellä on todella lyhyt, tummanruskea tukka.
Viimeisenä katseeni tutkii hänen vieressään olevaa nuorta miestä, joka on luultavasti samaa ikäluokkaa kuin minä. Hänellä on vaaleanruskeat hiukset, jotka ovat sen verran pitkät, että hän on sitonut ne kiinni. Miehen katse näyttää lempeämmältä kuin kenenkään muun rivissä olevan ja seuraavaksi kiinnitän huomioni siihen, että hän pitelee vieressä seisovan vaaleahiuksisen Taistelijatytön kädestä kiinni. En voi olla miettimättä, ovatko he kaksi rakastuneita.
“Xynel on Taistelijoista vanhin, 40-vuotias. Eura on 23-vuotiasi, Marim täyttää 18 vuotta aivan lähipäivinä, Samari on 24-vuotias ja Dorian on 25-vuotias. Muistutan, ettemme ole valinneet ketään heistä tähän tehtävään. Heidät valittiin, iästään ja luonteestaan huolimatta. Minä luotan heihin, aivan niin kuin kohtalo on luottanut heihin heidät valitessaan. Pyydän teitä, Maan ihmiset. Auttakaa meitä meidän sodassamme kukistamaan Paha, joka ei lopeta, ennen kuin se on kokonaan tuhot-”
“Voisitteko kertoa meille, mikä se Paha on?” eräs mies keskeyttää ja kaikki kääntyvät katsomaan häntä. Hänen ilmeestään päätellen hän on saanut tarpeekseen näistä kiertoilmaisuista. “Onko ‘Paha’ joukko vihaisia kansalaisianne, jotka ovat päättäneet kapinoida vai mikä? Vaadin tarkempaa vastausta, ennen kuin voimme lähettää nuoria tyttöjä sotimaan!”
En ole nuori tyttö. Itse olet vanha ukko.
Dentrim lyö kätensä yhteen ja siitä lähtevä ääni on kova, jotta se kiinnittää jokaisen paikalla olevan huomion. Hänen käsiinsä on ilmestynyt musta, hehkuva pallo, joka kasvaa kasvamistaan. Pian se on ympäröinyt meidät kaikki ja tuntuu, että olen kuin eri maailmassa. Näen ensiksi pieniä, kirkkaita palloja, jotka pyörivät ympäriinsä mustassa sumussa. Yhtäkkiä näky muuttuu, enkä pidä näkemästäni yhtään. Näen suuren joukon Hirviöitä, jotka parhaillaan riehuvat ympäriinsä ja tuhoavan kaiken, mitä niiden tielle tulee. Kun näen muutaman ihmisen juoksevan karkuun tiedän, että nyt on hyvä aika sulkea silmäni. Kuulen lähellä olevien ihmisten yökkivän ja pidättelevän oksennustaan. He ovat varmasti nähneet, miten Hirviöt tappavat ihmisiä. Avaan silmäni ja näen, kuinka uusi Hirviö syntyy äsken ihmisen tappaneesta Hirviöstä. Näky on sen verran ällöttävä ja kamala, että pidättelen itsekin tässä vaiheessa oksennuksen tuloa.
Mutta sitten näen jotain erilaista. Se ei ole samanlainen kuin Hirviö, eikä samanlainen kuin ihminen. Se muistuttaa minusta enemmänkin ulkoavaruudesta tullutta muukalaiselta. Sumu on sen verran sankka, että yksityiskohtia on vaikea erottaa. Erotan kaiken sen sumun keskeltä sen, että olion pää on kapea ja korkea, mutta sillä näyttäisi olevan ihmisen kasvot. Värähdän, kun katseemme tuntuu kohtaavan. Olion silmät hehkuvat punaista, verenpunaista. Ne ovat niin vihamieliset ja murhaavat, että minun tekee mieli sulkea silmäni ja käpertyä pieneksi maahan. Minut on vallannut pelko, kauhu ja ahdistus.
Nyt tiedän, miltä Paha näyttää. Enkä pitänyt näkemästäni yhtään.
“Hyvä Jumala!” kuulen amerikkalaisen ulvaisevan ja moni muukin alkaa kiljahdella kauhusta. Sitten kaikki on kuin ennen; olemme hylätyn tehtaan pihalla lamppujen loisteessa, eikä missään ole verta tai ihmisten ruumiita. Vilkaisen Taistelijoita ja näen heidän silmistään, että he haluavat tehdä tästä raa’asta sodasta lopun. Dorian on puristanut kätensä nyrkkiin ja puree hammastaan. Samari, Dorianin vieressä seisova nainen, on kurtistanut kulmiaan ja näyttää hivenen epätoivoiselta. Eura puristaa yhä vain tiukemmin Marimin kädestä ja Marim näyttää siltä kuin ei haluaisi olla paikalla. Xynel taas näyttää yhtä kovalta kuin aikaisemminkin. Näky ei näytä herättäneen hänessä minkäänlaisia tunteita. Uskon kuitenkin, että sisimmässään hän kiehuu samalla lailla kuin muut viisikosta.
“Hyvät ystävät… Siinä oli vihollisemme”, Dentrim toteaa vakaalla äänellä ja on tosiaan onnistunut teoillaan saamaan tästä kaikesta kokemattomat Maan asukkaat kauhusta kankeiksi. “Toivottavasti nyt ymmärrätte tilanteemme vakavuuden.”
“Pysyyhän tuo… Tuo… Tuo teidän maailmassanne!” joku suomalaismies ulvahtaa selvästi järkyttyneenä näkemästään. Nyt ainakin kaikki tajuavat sen, ettei Zaman väki puhu millään kiertoilmaisuilla, niin kuin lehdistö väittää. “Jos tuo tulee tänne, niin…”
“Sen me pyrimme välttämään kaikin keinoin”, Cenarie toteaa tähän väliin ja suoristelee ihmeellisen näköisen kaapunsa kaulusta. “Paha ei kuulu teidän maailmaanne. Jos se pääsisi tänne raivoamaan, te ette mahtaisi sille mitään. Teidän maailmanne on niin paljon erilaisempi kuin meidän. En voi edes kuvitella, millaista tuhoa Paha saisi täällä aikaan, jos meidän maailmamme tuhot ovat jo tuota luokkaa.”
Näin minäkin olin ajatellut. Jos Paha pääsisi meidän maailmaamme, tuhot tulisivat olemaan suurempaa luokkaa kuin Zamassa. Yliluonnollisuus ei kuulu Maahan, se kuuluu vain Zamaan.
Alkaa väittely. Kommunikaatio on helpompaa, kun kaikki ymmärtävät toisiaan. Maan asukkaat tuntuvat menneen totaalisesti sekaisin saadessaan tietää, että Zamassa riehuu parhaillaan oikeasti Paha. Ihmiset eivät halua uhrata ‘taistelukyvyttömiä’ asukkaitaan, vaan haluavat lähettää kunnon sotajoukkonsa Zamaan. Tästä kuitenkin ollaan eri mieltä, nimittäin jotkut ovat vahvasti sitä mieltä, että Zaman yliluonnollinen sota kuuluu Zamalle, ei Maalle. Dentrim ja Cenarie sanovat yhteen ääneen, etteivät Maan sotajoukot voi mitään Pahalle, koska zamalaiset eivät sodi samalla tavalla kuin me. Kun joku ottaa jälleen puheeksi sen, ettei Maa voi noin vain lähettää viattomia ihmisiä toiseen maailmaan sotaan, minä en kykene enää hillitsemään itseäni.
“Minä haluan auttaa”, sanon ensiksi tavallisella äänellä, mutta vain minua lähellä olevat ihmiset kuulevat sanani ja kääntyvät katsomaan minua kuin pimahtanutta. “Minä suostun Avaimeksi!”
Saan kaikki hiljenemään ja kääntämään katseensa taas vaihteeksi minuun. Poskipäitäni kuumottaa, mutta en anna sen häiritä.
“Jos Pahan kukistaminen on minusta kiinni, minä suostun”, lisään hengästyneesti, vaikken ole tehnyt mitään raskasta. Haluan kaikkien tietävän, sekä Cenarien että Dorianin, että olen miettinyt asiaa perinpohjin ja tullut lopulta siihen päätökseen, että tämä on oikein. Olen tehnyt oikean päätöksen ja aion pysyä sen takana. Ainakin toistaiseksi.
Katseeni harhautuu vaihteeksi Dorianiin ja huomaan hänen katseessaan tyytyväisyyden.

2010-11-03T14:18:00.000-07:00

Luku 3. Pako ja todellisuus

“Meidän täytyy päästä aktivoimaan Suojelijani!”
“Dorian, ota rauhallisesti. Etkö ymmärrä, että tämä on ollut aivan liikaa hänelle? Olisi pitänyt aloittaa rauhallisesti, jotta hän olisi ehtinyt sulatella kaikkea kertoma-”
“Etkö sinä vanha kääpä jo tajua, ihmisiä kuolee! Meitä on muutenkin jo niin vähän, ettei meistä ole mitään vastusta niiden joukoille! Minun avaimeni se vain makaa tuossa nukkumassa, vaikka voisin parhaillaan olla auttamassa ihmisiä!”
“Dorian, hän ei ole Zaman asukas. Et voi vaatia häntä taistelemaan maan puolesta, jossa hän ei edes asu. Ensiksi hänen on annettava suostumuksensa. Emme voi pakottaa häntä mihinkään.”
“Minä vaikka pakotan hänet, hänellä ei ole mitään sanavaltaa tähän. Minä haluan taistella, kun minulla on siihen tilaisuus!”
“Rauhoitu nyt! Hän on ihminen, eikä mikään esine!”

Olin herännyt pari sekuntia sitten, kun olin pyörtynyt Cenarien kertoman jälkeen vain saadakseni kuulla tämän keskustelun. Pelkään taas. En tiedä, kuka tämä Dorian on, mutta minä olen luultavasti hänen Suojelijansa Avain. Dorian haluaa päästä taistelemaan, eikä näköjään anna minulle vaihtoehtoja.
En usko, mitä minulle kerrottiin, ennen kuin pyörryin. En ole valmis sulattamaan tietoa rinnakkaistodellisuudesta. En ole valmis olemaan jokin avain, jolla Suojelijan saa aktivoitua. En ole valmis taistelemaan kenenkään takia. Olen vain ihminen, en taisteluun tarkoitettu väline.

Joten minä olen päättänyt paeta. Avaan silmäni katsoakseni, kenen kanssa Cenarie väittelee kiivaaseen tahtiin. Tajuan, että Dorian on pelastajani, joka pelasti minut siltä hirveän ihmisen kaltaisen pedon kynsistä. Olin ehtinyt kuvitella pelastajaani jaloksi, hyväsydämiseksi, lempeäksi ja kiltiksi ihmiseksi, mutta viimeistään tässä vaiheessa haaveeni murskataan. Dorian tuntuu olevan kaikkea muuta kuin hyväsydäminen. Hän ei ole lainkaan prinssiainesta. Hän ei pidä minua missään arvossa. Olen hänelle vain pelkkä taisteluväline.
Juuri tuon tiedostamisen jälkeen olen vain entistä enemmän sitä mieltä, että minun täytyy paeta. Vaikka Dorian on komea ja minun pitäisi jo olla syvästi ihastunut häneen, en ole ihastunut häneen. Minä pelkään häntä. Pelko on tällä hetkellä voimakkain tunteeni. Nuo viivanenäiset ihmiset pelottavat minua. Haluan pois täältä.

Onnistun nousemaan sohvalta niin, etten aiheuta minkäänlaisia ääniä. Tarkkailen Cenarieta ja Doriania koko ajan, sillä en halua heidän huomaavan minua. Sydämeni takoo äänekkäästi rinnassa ja pelkään sen kovan äänen paljastavan pakoni heille. Olen huomannut lähellä olevan oven, joten olen päättänyt hiipiä sitä kohti. Haluan pois täältä, haluan pois näiden epärealististen ihmisten luota, jotka selvästi kuvittelevat minusta liikoja. En tiedä, missä kännykkäni on, joten sen on täytynyt jäädä linja-autopysäkille, missä meinasin saada surmani. Se oli melkein 300 euron puhelin, mutta nyt se summa tuntuu mitättömältä. En voi ajatella muuta kuin sitä, että haluan pois.
Tartun ovenkahvaan ja käännyn katsomaan yhä kovaäänisesti väitteleviä miehiä. He eivät ole vieläkään huomanneen minua. Voiko pakeneminen oikeasti olla näin helppoa? En ole ennen livistänyt mistään tilanteesta, mutta vaikuttaa siltä, että minä pääsen livahtamaan pakoon ilman, että he huomaavat minun lähteneen.
Käännän kahvaa alaspäin niin paljon, että se aukeaa. Katseeni on koko ajan miehissä, kun avaan ovea koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi. Pelkään koko ajan, että he huomaavat minut ja lähtevät perääni vihaisina. Astun oven raosta heti, kun mahdun ja suljen sen perässäni pitäen kuitenkin katseeni kiinnittyneenä Cenarieen ja Dorianiin. Päästän värisevän henkäyksen huuliltani.
Olen turvassa. Onnistuin oikeasti pakenemaan.

Saan koottua itseni ja käännyn ympäri lähteäkseni suunnistamaan kohti jotain tuttua, mutta se jää vain yritykseksi. Parin metrin päässä minusta seisoo joku tuntematon, jolla on valkoinen viiva nenässään. Ja kyseinen henkilö tuijottaa minua melko yllättyneen näköisenä. Hänellä on punertavanruskeat hiukset ja ulkonäkönsä perusteella ikäiseni nainen.
Alan katsella ympärilleni ja tajuan kauhukseni, ettei minulla ole aavistustakaan sen hetkisestä olinpaikastani. Kuin olisin jonkun vuoren sisässä, mikä tosin on mahdotonta. Eihän Tampereella tällaisia asutettuja vuoria ollut. Eikä niissä todellakaan asunut näitä viivanenäisiä ihmisiä, jotka tuntuivat nyt vainoavan minua.
Kuulen ääniä takaani ja vilkaisen ovea, josta juuri pakenin. Näen, kuinka kahva vääntyy alaspäin. Se saa minut toimimaan. Lähden peloissani juoksemaan ensimmäiseen suuntaan, johon vain pääsen. Juoksen pitkin lyhdyillä valaistua reittiä vuoren sisällä, joka varmasti olisi pilkkopimeä ilman lyhtyjä. Hengitän raskaasti ja äänekkäästi sekä yritän juosta niin kovaa kuin vain pystyn. Sisuksiini sattuu ja haluaisin pysähtyä, mutta en voi tehdä sitä. En voi antaa heidän saada minua kiinni. Haluan vain kotiin, tuttujen ihmisten luokse. Haluan takaisin vanhaan tuttuun elämääni, johon ei kuulu niitä kauheita ihmisen näköisiä hirviöitä syömään ihmisten kasvoja!

Pysähdyn kuin seinään, kun näen edessäni jotain sellaista, mihin en ollut varautunut lainkaan. Seison parhaillaan vuoren ulkopuolella, olen päässyt pois. Näen edessäni vain tuhoa. Tuhoa. En mitään muuta. Alue on musta ja täysin maan tasalla. Näen savuavia alueita ja jossakin palaa silläkin hetkellä.
Kiinnitän seuraavaksi huomion ääniin, jotka kuuluvat lähistöltä. Vuorelle päin tulee ihmisjoukko, joilla on mukanaan haavoittuneita ihmisiä. He näkevät minut ja katsovat minua ihmeissään, mutta jatkavat silti matkaa vuoren sisälle. Kuulen itkua ja tuskan huutoja, jotka joku kuitenkin vaimentaa. Ihmisten vaatteet ovat vain pelkkiä riepuja ja verta on melkein jokaisessa. Eräs haavoittuneista päästää tukahtuneen äännähdyksen, jonka jälkeen hän ei enää liiku.
Hän on kuollut.
Hengitykseni on salpaantunut ja vartaloni ei liikahdakaan. Olen tullut keskelle sotaa, joka Zamassa parhaillaan riehuu. Olen juuri nähnyt tuhon, jota sota on aiheuttanut. Olen juuri saanut nähdä, kuinka haavoittuneita ihmisiä tuodaan turvaan ja kuinka joku kuolee silmieni edessä.
Minä olen väärässä paikassa. Minä en ole tottunut tällaiseen. Minä haluan vain pois täältä, haluan takaisin todellisuuteen, johon ei kuulu sotaa eikä silmieni edessä kuolemista. Vasta nyt tajuan, miten paljon vanha, tylsä elämäni tuntuu turvalliselta tähän verrattuna.
Joku tarttuu minusta kiinni juuri oikealla hetkellä, enkä lyyhisty turtana maahan. Kuulen Cenarien tutuksi tulleen äänen ja pian hän ilmestyykin näkökenttääni. Kyyneleet noruvat hervottomina poskilleni, enkä saa niitä loppumaan. Olen niin järkyttynyt kaikesta näkemästäni ja kuulemastani, että nyt ne purkautuvat itkuna ulos. Kun minut nostetaan kevyesti käsivarsille, näen pelastajani Dorianin kasvot. Hän katsoo minua kulmat kurtussa, mutta hänen silmistään ei paista viha tai raivo. Kuin ne olisivat pahoittelevat ja surumieliset.
Dorian kantaa minut takaisin vuoren sisälle ja peittää silmäni aina, kun kuulen ihmisten ääniä läheltäni. Hän ei selvästikään halua minun näkevän jotain ja olen siitä kiitollinen hänelle. Tuskin kestäisin enää yhtään ylimääräistä järkytystä suuren järkytykseni lisäksi. Menemme kohti ovea, josta muistan tulleeni tänne tuntemattomaan maailmaan. Hän avaa oven ja pian tuttu teollisuuslaitos näkyy ympärilläni. Cenarie puhuu jollekulle, yrittää ilmeisesti kieltää häntä tulemasta perään. Dorian laskee minut sohvalle ja hän jää kyykistyneenä eteeni katsoen minua niillä merensinisillä silmillään. Niiskautan täristen ja olen saanut jotenkuten kyyneleeni loppumaan. Alan kai toipua järkytyksestä, sillä pystyn taas liikuttamaan raajojani. Olo kuitenkin tuntuu hyvin heikolta ja hataralta.
“No niin”, Cenarie toteaa turvalliseen sävyyn ja ojentaa minulle mukin. Otan mukin täriseviin käsiini ja helpotun, kun tutun kahvintuoksu tulvahtaa nenääni. Miten paljon kahvintuoksu saakaan minut rauhoittumaan. “Rauhoitutaanpas ja aloitetaan alusta..”

---

“Missä helvetissä olet ollut?!”
Maiju, jonka kanssa jaan asunnon, saapuu huutaen eteiseen kuultuaan, että joku on tullut sisälle. Hän on ilmeisesti arvannut tulijan oikein. No, eihän kenelläkään muulla kuin meillä kahdella ole avainta asuntoomme. Talonmiestä tuskin tarvitsee tähän laskea. Hän näyttää vihaiselta nähdessään minut, mutta nopeasti hänen kasvonsa muuttuvat huolestuneimmaksi. “Mitä sinulle on tapahtunut?” hän ähkäisee hiljaa, kun on nähnyt ulkonäköni. Pistin merkille hississä, että housuni ovat yltä päältä lian peitossa ja peilistä huomasin ripsivärieni rapistuneen poskille asti. Ulkonäköni sillä hetkellä on siis kaikkea muuta kuin hemaiseva.
“Käyn ensiksi.. Suihkussa..” saan vastattua uupuneena ja riisun kenkiäni jaloistani. Heitän takin lattialle ja painun suoraan pieneen kylpyhuoneeseemme.

Yleensä lämpimässä suihkussa olo muuttuu turvalliseksi ja huojentuneeksi. Kun on lämmintä vettä, tietää kaiken olevan hyvin. Ei ole ongelmia laskujen maksamisten kanssa, eikä missään riehu sota, joka estäisi lämpimän veden saamisen. Nyt en kuitenkaan pysty tuntemaan oloani turvalliseksi, enkä huojentuneeksi. Yhtäkkiä kaunis maailma on muuttunut rumaksi maailmaksi. Mikään ei ole niin kuin ennen. Kaikki muuttui niin nopeassa ajassa, etten ole vieläkään saanut todellisuutta kiinni.
Zama on Maan rinnakkaistodellisuus. Zaman ja Maan välillä on ainoastaan yksi ovi, joka yhdistää maailmamme. Tänään minä menin sen oven läpi ja sain nähdä Zaman sen hetkisen tilan. Näky oli sen verran karmea, että tiedän näkeväni siitä ensi yönä painajaista.
Miten on kuitenkin mahdollista, että tällainen rinnakkaistodellisuus on? Miksei kukaan ole aikaisemmin tiennyt moisesta? Luulisi nyt, että jotkin tiedemiehet sun muut profeetat olisivat hehkuttaneet ihmisille ‘toisesta maailmasta’, mutta en muista lukeneeni tällaisesta mitään. Onko muka mahdollista, että Zama on ollut koko tämän meidän ajanlaskumme ajan piilossa, vaikka se periaatteessa on koko ajan ollut läsnä?
Myönnän olevani todella sekaisin. Käännän suihkua vain entistä kuumemmalle ja tuijotan yhä eteeni poissaolevasti. En jaksaisi edes ajatella mitään, mutta ajatukseni käyvät silti kuumina päässäni. Haluan olla hetken aikaa ajattelematta, haluan pääni tyhjäksi. Se ei tosin tunnu olevan tällä hetkellä mahdollista. Pääni haluaa selvittää kaiken heti, eikä myöhemmin.
Ohimossani on yhä laatanpalanen, jonka avulla pystyn ymmärtämään Zaman asukkaita. Cenarien mukaan laatat kehiteltiin Zamassa jo satoja vuosia sitten, kun eri kieltä puhuvat zamalaiset kohtasivat. Laattojen avulla kaikki pystyivät ymmärtämään vieraalta maalta tulevia ihmisiä, eikä kieliä tarvinnut opiskella. Täytyy myöntää, että nerokas keksintö. Kuten Cenarie oli sanonut, teknologia oli kehittynyttä. Sen uskoisi vasta sitten, kun sen näkisi omin silmin. Jotenkin minusta tuntuu, että Maan teknologia Zamaan verrattuna on todella surkeaa.
Istuudun kaakelilattialle ja teen jotain tavallista kuten aina ennenkin; otan Venus-höyläni esille ja alan ajaa sillä jalkoihini kasvaneita karvoja pois. Tuntuu, että nyt tarvitsen jotain tavallista pysyäkseni järjissäni.
Voin vain kuvitella, miten maailmamme asukkaat järkyttyvät, kun Zaman ihmiset tulevat anomaan turvapaikkaa. Näin Cenarie oli minulle kertonut. Oli totta, etteivät elossa olevat ihmiset voisi jäädä Zamaan, joka oli muuttunut kuoleman loukuksi sen asukkaille. Suhtautuvatko ihmiset näihin viivanenäisiin ihmisiin ystävällisesti, siitä minulla ei ole ajatustakaan. Voin vain toivoa, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi. Ehkä Zaman asukkaat voivat opettaa meidän ihmiskunnallemme sellaisia asioita, jotka takaavat meille luonnonvarojen säästymisen ja pidemmän elämän? Niin, ehkä kaikki tulisi kääntymään hyväksi.
Ainakin sitä pystyn toivomaan.

Sammutan suihkun ja kiedon kuivan pyyhkeen märän vartaloni suojaksi. Puristan hiuksistani ylimääräiset vedet ja kävelen lavuaarin luo pestäkseni kasvoilleni jäädyt meikit pois. Minun täytyy kertoa tästä Maijulle, koska en yksinkertaisesti pysty pitämään kaikkea kuulemaani omana tietonani. Minä suorastaan tahdon päästä kertomaan tästä jollekulle, että joku pystyy lohduttamaan ja ymmärtämään minua. En kykene selviämään tästä yksin, tarvitsen lähelleni nyt jonkun, joka on samassa tilanteessa kanssani.
Tosin Maiju ei koskaan pysty ymmärtämään minua täysin. Hänhän ei ole Avain.
Cenarie antoi minulle luvan lähteä hylätystä tehdaslaitoksesta. Hän jopa neuvoi minulle tien, kuinka pääsen takaisin sinne, josta Dorian minut löysi. Cenarie sanoi, että minun täytyisi miettiä asioita kaikessa rauhassa ja palata sitten takaisin, kun tunnen olevani valmis moiseen. Hän antoi minulle vielä luvan kieltäytyäkin koko Avain-jutusta, jos minusta ei tunnu oikealta. Oli helpottavaa saada kuulla, että minulla oli mahdollisuus kieltäytyä, mutta… Minä kyllä tiedän, etten pysty kieltäytymään, vaikka haluaisinkin. Jos minä kieltäytyisin olemasta Avain, se jäisi vainoamaan minua lopun ikääni. Jos en täytä minulle luotua kohtaloa, niin en voisi koskaan enää olla mitään. Minua kuitenkin pelottaa niin paljon, etten pysty vielä sanomaan yhtään mitään. Minun täytyy ensiksi kasata ja saada itseni takaisin järkiini. Vasta sitten voin antaa Zaman väelle vastaukseni.
Voi hyvänen aika sentään. Sitä voi vain miettiä, kuinka nopeasti kaikki muuttuikaan. Ja tulee yhä muuttumaan.

Maiju odottaa minua olohuoneessa. Olen vaihtanut ylleni puhtaat vaatteet ja olen täysin meikittä. Vaikka pesin itseni puhtaaksi, tunnen itseni yhä likaiseksi. Se vain johtuu siitä, että olen saanut nähdä sellaisia asioita, joita en koskaan uskonut näkeväni.
“No?” Maiju kysyy katsoessaan minua vakavana. Hän istuu sohvalla ja odottaa minun istuutuvan viereensä. Minä teen niin; istun hänen viereensä, mutta en avaa vielä suutani. Tartun kaukosäätimeen avatakseni television. “Henu hei?”
“Aivan minä hetkenä hyvänsä… Sitten saat kysyä minulta mitä tahansa,”, vastaan hänelle päättäväisellä äänellä ja television ruutuun ilmestyy jokin lastenohjelma. Tänään on lauantai, kello tulee vasta kymmenen. Minun pitäisi lähteä parin tunnin päästä töihin. Kaikki on nyt niin kuin ennen, mutta pian kaikki on toisin. Minua pelottaa taas, en pidä suurista muutoksista, mutta asioille en mahda mitään. En voi puuttua maailman asioihin, jos en edes tiedä kaikkia maailman salaisuuksia. Olen vain yksi ihminen muiden joukossa. Paitsi että minä olen yksi viidestä Avaimesta, jonka avulla Zaman väki voi yrittää kukistaa Pahan.

Kun kello tulee kymmenen, ruutuun ponnahtaakin ylimääräinen uutislähetys ja vilkaisen Maijua varmistaakseni, että hän varmasti katsoo televisiota. Hän katsahtaa minuun kummastuneesti, mutta keskittyy sitten televisioon. Vedän polveni koukkuun ja kiedon käteni niiden ympärille odottaen, mitä uutisankkurilla on ihmisille kerrottavaa. Nähtävästi seuraava uutinen on hänellekin sen verran iso pala, sillä hänen kasvonsa näyttävät erittäin vakavilta.
“Hyvää huomenta, tämä on ylimääräinen uutislähetys. Juuri saamamme tiedon mukaan..”

2010-11-03T14:17:00.000-07:00

Luku 2. Zama

En ymmärrä sanaakaan, mistä he puhuvat.
Heräsin hetki sitten siihen, että kuulin puhetta läheltäni. En kuitenkaan ole uskaltanut avata silmiäni, sillä pelkään liikaa. Kuuloni toimii taas, mutta pelkään, että olen saanut aivotärähdyksen, jonka takia en ymmärrä näiden kahden ihmisen puheesta yhtään mitään. He puhuvat aivan minulle tuntematonta kieltä. Pystyn kuitenkin äänistä erottamaan, että toinen ääni kuuluu nuorelle miehelle ja toinen ääni taas vanhemmalle miehelle. Äänenpainojensa perusteella nuorempi mies on vihainen, kun taas vanhempi mies yrittää rauhoitella tätä nuorempaa miestä.
Makaan jollakin pehmeällä, luultavasti sohvalla. En tunne kipua missään, joten olen kai aivan kunnossa aivotärähdystä lukuun ottamatta, mikä minulla aivan varmasti on. Haluaisin avata silmäni, mutta pelkään sitä, mitä näen. Nimittäin jotenkin minusta tuntuu, että silmäni avattuani kauhistun vain entisestään. En ole sairaalassa, koska tunnistaisin sairaalan kaamean hajun. Olen jossain aivan muualla. Minut on ehkä siepattu ja minua pidetään jossain vankina. En tosin tunne minkään pitävän käsiäni tai jalkojani sidottuna.
Minun täytyy kyllä avata silmäni, ennemmin tai myöhemmin. Näky ei ole ehkä kaunis, mutta ei se ehkä ole niin pelottavakaan. Ehkä minä olen turvassa, vaikka toisin ajattelenkin.

Minä avaan silmäni ja alan heti hahmotella ympäristöä ympärilläni. Olen jossakin sisällä, seinien materiaalin perusteella jossain hylätyssä tehtaassa. Näen aukon katossa, joten se saa minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että paikka on hylätty. Tai oli hylätty. Nyt nämä tuntematonta kieltä puhuvat ihmiset olivat sen vallanneet.
Käännän päätäni sivulle nähdäkseni puhujat, jotka jatkavat puhumista. He eivät ole huomanneet minun heränneen. Näen kaksi ihmistä, mustahiuksisen miehen, joka on selkä minuun päin sekä toisen ruskeahiuksisen miehen, joka on jo hyvää vauhtia harmaantumassa. Vanhempi mies on kääntyneenä minuun päin, joten näen hänen kasvonsa. Hänellä on harmaa sänki ja nokkamainen nenä. Hänellä on valkoinen viiva nenässään, jollaisen muistin nähneeni pelastajallani. Keitä nämä viivanenäiset ihmiset oikein olivat?
Enempää en ehdi ajatella, sillä vanhempi mies huomaa minun heränneen. Hän hymyilee minulle rauhoittavaan sävyyn ja luultavasti puhuttelee minua, sillä hän katsoo minua silmiin. Mustahiuksinen mies kääntyy nopeasti ympäri ja tajuan hänen olevan se, joka pelasti minut siltä epämääräiseltä ihmisen näköiseltä hirviöltä. Hän on komeampi kuin muistinkaan. Hänen merensiniset silmänsä porautuvat minuun ja tunnen punastuvani. Hänellä on mustat, paksut ripset, mitkä saavat hänen silmänsä näyttämään entistä lumoavimmilta. Hänen tummat kulmakarvansa ovat kurtistuneet, mutta ne eivät tee hänestä lainkaan pahannäköistä. Hänestä suorastaan huokuu voima. Sekä raivo.
Mustahiuksinen mies alkaa jälleen raivota vanhemmalle miehelle, joka taas asettaa kätensä nuoremman miehen olalle luultavasti rauhoitellakseen tätä. Nuorukainen kuitenkin ravistaa käden pois ja perääntyy parin askeleen verran vanhemmasta miehestä. Mies vilkaisee minua vielä nopeasti, ennen kuin poistuu painavin askelin tilasta.

Kömmin istumaan ja huomaan tosiaankin maanneeni sohvalla. Vanhempi mies tulee lähemmäs ja puhuu minulle kuin hyvänpäivän tutulleen. Tosin minä en vain ymmärrä sanaakaan siitä, mistä hän minulle puhuu. Ehkä nyt olisi korkea aika avata suu ja paljastaa, etten minä tosiaankaan puhu heidän kieltään.
“Öhmm… Missä olen?” saan aikaiseksi kysyttyä ja nielaisen saadakseni kurkkua kosteaksi. Vanhempi mies vain hymyilee ja puhelee taas. Hän luultavasti puhelee itsekseen, sillä hän alkaa etsiä jotain. Hän avaa hopeisen salkkunsa, mutta en näe sen sisältöä. Pian vanhempi mies lähestyy minua taas, mutta nyt hänellä on kädessään jotain. Hän tajuaa pysähtyä hivenen kauemmaksi minusta, sillä en oikein tunne oloani turvalliseksi tuntemattoman miehen seurassa, vaikka hän on varmasti oikein mukava. Katson miestä kulmat hivenen kurtussa ja huomioni kiinnittyy sitten hänen nyrkkiinsä, jonka hän avaa. Hänen kädessään on kaksi aivan pienen pientä laattaa, joista hän ottaa toisen kahden sormensa varaan. Hän heiluttaa sormien välissä olevaa laattaa kuin viestiäkseen minulle, että minun tulisi nyt katsoa tarkkaan. Nyökkään hatarasti, sillä en ole täysin varma, halusiko tuo vanhus minun katsovan tarkkaan, mitä hän tulisi nyt seuraavaksi tekemään.
Mies hymyilee taas ja asettaa sormiensa välissä olevan laatan vasemmalle ohimolleen. Laatta pysyy hänen ohimollaan kuin liimattu. Yritän tarkentaa katsettani miehen ohimolle, jota harmaa laatta nyt koristaa. Kaipa siinä sitten on jonkinlainen liimapinta, kun se noin helposti pysyy ohimolle.
Seuraavaksi mies ojentaa minulle pienen laatan. Otan laatan epäröiden käteeni ja katson sitä epäilevästi. Minunkin täytyisi kai pistää se ohimolleni. Ajatus kuitenkin pelottaa minua, mutta tuskin laatanpalanen mitään minulle tekee. Eihän se tehnyt mitään tuolle vanhuksellekaan.
Asetan laatan ohimolleni ja tunnen pienen nipistyksen. Mitään muuta en tunne. Siinäkö se oli? Kokeilen laattaa sormenpäälläni, eikä se liikahda siitä minnekään. Nyt mieleeni juolahtaa kysymys, että miksi minun täytyi pistää laatanpala ohimolleni? Ei kai se sentään ollut mikään paikannin?

“Nyt varmasti ymmärrät vähän enemmän puheestani.”
Se tuli niin yllättäen, että päästän epämääräisen älähdyksen suustani. Katson vanhusta silmät pyöreinä, joka oli juuri puhunut sitä tuntematonta kieltä, mutta minä olin sitä kuitenkin ymmärtänyt. Mistä on kyse? Miten minä ymmärrän häntä, vaikka hän puhuukin jotain aivan ihmeellistä kieltä?
Mies napauttaa sormellaan kevyesti ohimoaan, jota laatanpala nyt koristaa. “Eikö olekin uskomatonta, mitä tällainen pieni laite saa aikaan. Näin me ymmärrämme toisiamme paremmin”, mies totesi ylpeästi ja istuutui vierelleni sohvalle.
“E-en ole ihan varma, että ymmärrän…” soperran tälle tuntemattomalle, viivanenäiselle miehelle, joka jaksoi yhä hymyillä. Kuin hän olisi aavistellut, etten pysyisi mukana.
“Mikä on nimesi?” mies esittää sitten tavallisen kysymyksen, joka sai minut hämmentymään. Jotenkin kaikki tavallinen kuulosti korviini nyt niin epätavalliselta.
“Henu. Tai siis olen Henriikka, mutta minua kutsutaan Henuksi”, vastaan rehellisesti ja toivon, että pian olen tietoinen kaikesta tästä, jota en ymmärrä.
“Henu? Minä olen Cenarie. Kuten jo varmaan tajusit, en ole tästä maailmasta. Sinulla ei taida olla aavistustakaan siitä, mitä merkitset maalleni”, Cenarieksi esittäytynyt mies puhuu ja saa minut entistä sekavammaksi. Minulle ei edes tullut mieleen se, että Cenarie ei olisi tästä maailmasta. Ja vähiten minulle tuli mieleen se, että merkitsisin hänen maalleen jotain. Mistä Cenarie oli sitten muka kotoisin? Avaruudestako? Ja kuka se mustahiuksinen nuorukainen oli, mikä osa hänellä oli tässä suuressa tuntemattomassa?
“Tässä ei taida olla mitään oikotietä… Minun täytyy siis yrittää kertoa sinulle kaikki oleellinen mahdollisimman selkeästi. Äh, mistä edes aloittaisin! Kerrottavaa on niin paljon”, Cenarie huokaisee ja heilauttaa kättään epätoivoiseen malliin. Minun ei varmaankaan tarvitse kuvailla sen hetkistä olotilaani, sillä se on yhä samanlainen kuin on ollut jo viimeisten minuuttien ajan.
Cenarie nojautuu risaista sohvaa vasten ja asettaa kätensä puuskaan. Hänen kasvoilleen ilmestyy ensiksi miettivä ilme, hän on kurtistanut kulmansa ja suu on painunut hieman mutruun. Hetken kuluttua hänen ilmeensä kuitenkin kirkastuu ja hän ottaa minuun jälleen katsekontaktin.
“Oletko koskaan ajatellut sitä mahdollisuutta, että sinun planeetallasi olisi toinenkin puoli? Rinnakkaistodellisuus?” niiden sanojen jälkeen olen kuin halolla lyöty. “Sieltä minä olen. Sinä asut maailmassa nimeltä Maa. Minä tulen samasta maailmasta, mutta maailmamme nimi on Zama.”

En osaa sanoa, kuinka kauan Cenarie ja minä keskustelimme. Tiedän kuitenkin sen, että siinä meni aikaa ja kuulemani jälkeen en enää ole entiselläni. Kaikki, mitä olen oppinut elämästä ja omasta maailmastani, tuntuu olevan nyt aivan turhaa. Mikään ei pidä paikkansa. Meille on opetettu vain oman maailmamme asioita. Kukaan ei ole ollut tietoinen siitä, että olisi olemassa toinen maailma oman maailmamme päällä.
Zama on Cenarien kertoman mukaan samanlainen maailma kuin Maa. Heillä on samat joet, järvet, kalliot, maat ja metsät kuin meillä, mutta he ovat antaneet niille tietenkin omat nimensä. Heillä on aivan omanlainen asutuksensa Zamassa, jossa Cenarien mukaan kaikki olisi ollut paremmin kuin meillä Maassa. Zama oli vielä viisi vuotta sitten ollut maailma, jossa sota ja köyhyys olivat tuntemattomia käsityksiä. Ihmiset eivät edes tienneet sanasta ‘ilmastonmuutos’, kuten meillä päin se on hyvinkin yleinen sana. Zamassa oli myös satoja valtioita, tietenkin. Zama oli kuin Maa, mutta se erosi Maasta elämäntyyliltään. Teknologia oli kuulemma omaa luokkaansa, Cenarie sanoi minulle, että minun tulisi nähdä kaikki omin silmin, jos haluaisin uskoa hänen sanojaan, joihin minun oli tosiaan hieman vaikea uskoa.
On kuitenkin vielä yksi pienen pieni asia, joka erotti Maan ja Zaman toisistaan. Zamassa on olemassa yliluonnollisuutta. Zamalla on olemassa Hyvä ja Paha, joista tietenkin Hyvä oli ollut etulyöntiasemassa jo monien vuosisatojen ajan. Kukaan ei koskaan ollut omin silmin nähnyt Hyvää eikä Pahaa. Ne olivat olemassa, mutta samalla ne olivat näkymättömiä. Hyvä ylläpiti Zamassa rauhaa ja onnellisuutta. Paha oli vangittuna vuoren sisään, joka muuten meillä päin tunnettaan Mt. Everestinä. Paha piti olla olemassa, koska muuten maailman tasapaino järkkyisi. Näinhän se oli meilläkin päin. Jos oli hyvää, niin oli myös pahaa. Jos jompaakumpaa ei olisi, tasapainoa ei olisi. Zama oli päättänyt pitää pienen osan Pahasta elossa ja se oltiin suljettu vuoren uumeniin, jottei se häiritsisi maailman rauhaa.
Kuitenkin jotain meni pieleen.
Viisi vuotta sitten joukko ihmisiä, jotka olivat palvoneet Pahaa salaa jo monia vuosia, olivat päättäneet mennä vapauttamaan vuosisatoja vangittuna olevan Pahan. He olivat rakentaneet salassa välineet, joilla he pääsisivät käsiksi Pahaan vuoreen sisässä. Totta puhuen nämä ihmiset olivat olleet alun perin hyviä, samanlaisia kuin muut Zaman ihmiset, mutta heikkona hetkenä Paha oli vallannut heidän mielensä. Kun ihminen vajosi tietylle tasolle murheissaan, Pahalla oli mahdollisuus tarttua hetkeen ja tartuttaa pahuuttaan heikkoihin ihmisiin. Tästä ei tiedetty, kaikki elivät vain siinä uskossa, että kaikki tulisi aina olemaan hyvin. Ne, joihin Paha oli istuttanut siemenensä, tekivät hyvää työtä näyttelijöinä. Kukaan ei epäillytkään, että Pahalla oli sormensa pelissä.
He saivat vapautettua Pahan ja heistä tuli Pahan ensimmäiset joukot. Pahan joukot alkoivat hiljalleen vallata maailmaa. Heitä tuli lisää sitä mukaan, miten paljon he tappoivat. He söivät ihmisten kasvot, jolloin kuolleen ihmisen kasvot siirtyivät syntyvälle pahalle. Tämän kuullessani tajusin täriseväni taas. Ajatus siitä, että joku söi jonkun ihmisen kasvot oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Eli linja-autopysäkin luona oli ollut myös toinen olio, joka oli syönyt kuljettajan kasvot, jolloin ne olivat siirtyneet uudelle pahalle, joka oli syntynyt kasvot syöneestä pahasta. Näin minä ymmärsin Cenarien kertomuksesta.
Kuinka ällöttävältä se ajatus kuulostikaan. Ja kuinka se sai minut pelkäämään vain entistä enemmän.
Cenarien mukaan Zaman asukkaista vain pari miljoonaa on elossa. Aluksi en tajunnut sitä. Ajattelin, että ihmisiä on vielä paljon elossa. En ajatellut lainkaan sitä, kuinka moni oli jo saanut surmansa. Cenarie muistuttaa minua sitten, että Zama oli täsmälleen samanlainen kuin Maa. Myös ihmismäärältään Silloin mieleni täyttää uusi ajatus, jota en aluksi usko. Oliko Zamassa myös ollut yli kuusi miljardia asukasta? Oliko nämä kuusi miljardia asukasta saanut… Surmansa?
Cenarie nyökkää surullisesti ja minä hieraisen silmiäni. En voi millään uskoa, että kuusi miljardia ihmistä on jo saanut surmansa. Jos tällainen menetys kohtaisi Maata, me… Me emme selviäisi.
“Mikä se… Olio oli, joka melkein hyökkäsi kimppuuni? Ja miten se oli päässyt tänne?” kysyn hiljaa, kun mieleeni on ilmestynyt joukko samanlaisia hirviöitä tappamassa viattomia ihmisiä ja syömässä heidän kasvojaan.
“Me kutsumme heitä Hirviöiksi ja aiheesta”, Cenarie vastaa vakavana ja huomaan hänen ilmeestään, että hän itsekin pelkää niitä kummajaisia. “Yksi Hirviöistä oli luultavasti eksynyt laumastaan ja harhaili Hyvän asuinpaikan lähellä. Se hyökkäsi joukkomme kimppuun ja ihmiset olivat epätoivoisia. Ennen kuin ehdimme ajatella hyökkäysstrategiaa, joku meistä avasi oven ja hääti Hirviön teidän maailmaanne. Tietenkin Dorian lähti perään ensimmäisenä, sillä on ehdottoman tärkeää, ettei meistä saada tietää. Zama on oma todellisuutensa, samoin kuin teidän omanne. En voi edes kuvitella, millainen kaaos siitä syntyisikään, jos meistä saataisiin tietää teidän maailmassanne.”

Tuskin saan edes hengittää, kun Cenarie jo jatkaa juttuaan.
Paha sai ylivoiman ja kävi silloin Hyvän kimppuun. Hyvän voima heikkeni melkein kokonaan, mutta ennen kuolemaansa Hyvä ehti luoda kymmenen suojelijaa, jotka auttaisivat Zaman ihmiskuntaa selviämään. Ihmiset ehtivät saada kaikki kymmenen Suojelijaa turvaan. Hyvä oli ehtinyt piilottamaan Suojelijoiden aktivointikeinot, ennen kuin Paha ehti kukistaa Hyvän. Hyvä oli kuitenkin ehtinyt kertoa luottamilleen ihmisille, miten he löytäisivät aktivointikeinot.
“Mikä Suojelija on?” keskeytän tässä välissä, sillä ajatus Suojelijoista jäi heti vaivaamaan. Cenarie huokaisee ja näyttää miettivän, miten kertoisi asian minulle.
“Sanotaanko niin, että Suojelija on sellainen, joka pystyy kukistamaan Pahan ja tuomaan rauhan takaisin maamme päälle”, Cenarie vastaa salaperäisesti. Kurtistan kulmiani siihen malliin, että tahdon kuulla asiasta enemmän. “Suojelija on eräänlainen kone, jonka Hyvä loi auttaakseen ihmisiä selviämään. Mutta se ei ole mikä tahansa kone; se on ihminen. Sitä ohjaa ihminen, joka on luotu sitä varten.”
“En ymmärrä mitä tarkoitat. Sanoit, että Suojelija on jonkinlainen robotti, jota ohjaa ihminen. Kuinka se voi olla vielä ihminenkin?” kysyn ihmeissäni, jolloin Cenarie katsoo minuun merkitsevästi.
“Silloin te astutte mukaan kuvioon”, mies toteaa ja odottaa reaktiotani. Suuni vain aukeaa ja minä vain odotan, milloin hän kertoo asiasta enemmän. “Zamassa oli viisi vuotta sitten kymmenen Taistelijaa, jotka Hyvä oli valinnut ohjaamaan Suojelijoita. Lisäksi Zamassa oli olemassa Avaimia, jotka kykenivät aktivoimaan Suojelivat. Avaimet olivat tavallisia ihmisiä, jotka eivät osanneet odottaa kohtaloaan. Me löysimme Avaimet Suojelijoiden avulla, sillä avaimet olivat eräällä lailla yhteydessä Suojelijaan ja Taistelijaan. Mutta valitettavasti Paha sai tietää Avaimista ja… Ehti tappaa heistä kaksi, ennen kuin ehdimme auttaa heitä. Menetimme samalla kaksi Suojelijaamme, sillä Avaimen kuoltua myös sille tarkoitettu Suojelija kuolee. Kaksi Taistelijaamme, joiden kuului olla näiden kahden menetetyn Suojelijan ohjaksissa, joutuivat tehtävän ulkopuolelle.
Löysimme Zamasta vain kolme Avainta. Onni ei… Kuitenkaan ollut meille myötäinen.
Meillä oli vain kolme Suojelijaa, jotka olimme saaneet aktivoitua. Emme millään löytäneet viittä muuta Avainta. Kuin Avaimet eivät olisi edes Zamassa. Menetimme yhden Suojelijan melkein heti taistelun alettua. Meille selvisi nyt, että kun Suojelija kuolee, kuolee myös sen Avain. Se oli meille kova paikka, sillä kaiken pelon ja sekasorron keskellä meistä, jotka halusimme taistella Pahaa vastaan, oli tullut kuin yksi suuri perhe.
Jatkoimme Avainten etsimistä, mutta toivo alkoi hiipua. Menetimme toisen Suojelijamme ja Avaimen. Ryhmämme alkoi olla epätoivoinen. Meillä oli kuusi Taistelijaa, joista vain yksi Taistelija kykeni ohjaamaan Suojelijaa Avaimen avulla. Niihin aikoihin päätimme, että käytämme Suojelijaa vain ääritilanteissa. Aloimme harjoitella aseiden käyttöä yhä vain ankarammin, sillä aavistimme, että vielä jonain päivänä joutuisimme vastatusten Pahan joukkojen kanssa. Kaikki halusivat saada opetusta, jotta voisivat suojella itseään ja muita. Meillä oli Hyvän vuoresta valmistetut miekat, joiden huomasimme tehoavan Pahan joukkoihin. Muut aseemme olivat täysin höydyttömiä. Hyvän vuoresta tuli meidän piilopaikkamme, sillä arvelimme, että kun Paha oli sinne ensimmäiseksi hyökännyt, se ei enää toiste sinne tulisi. Vaikka me harjoittelimme rankasti, meistä ei siltikään ollut vastusta Pahalle ja sen joukoille.
Mutta eräänä päivänä löysimme Hyvän asuinpaikalta suuren oven, joka oli ollut piilossa suuren verhon takana. Luulimme ovea aluksi vain koristeeksi, mutta sen takaa kuului välillä epämääräisiä ääniä. Aloin tutkia ovea tarkemmin, koska aavistin se olevan jotain muutakin kuin pelkkä ovi epämääräisine äänineen. Eilen, kun olimme menettäneet ainoan aktivoidun Suojelijamme, Avaimen ja Taistelijamme, aloin puhua ovelle. Pyysin sitä auttamaan meitä, jotka olimme yhä elossa. Silloin tapahtui ihme. Ovi aukesi ja yhtäkkiä olin aivan toisessa maailmassa. Olin tullut teidän maailmaanne! Nopeasti sain selville viiden jäljellä olevan Suojelijan avulla, että tässä maailmassa olisi ne loput viisi Avainta, jotka kykenisivät aktivoimaan Suojelijamme. Henu, sinä olet avain, joka kykenee aktivoimaan Suojelijan! Olet yksi niistä viidestä Avaimesta, jotka kykenevät meitä auttamaan!”

Ei kai ollut ihme, että kaiken tuon kuuleman jälkeen menetän tajuntani? Jep, sitähän minäkin.

2010-11-01T10:58:00.000-07:00

Luku 1. Painajainen

“Henu.”
Oikea nimeni on Henriikka, mutta ystäväni ja tuttuni käyttävät minusta tuota nimeä. Olen tottunut nimeen, koska olen saanut kuulla tuota samaa nimitystä jo monet vuodet, joten käännyn minua kutsuneen ihmisen puoleen utelias ilme kasvoillani. Olen juuri kassalla ja rahastan parhaillaan yhtä vanhaa herraa.
“Pystytkö tekemään huomenna vuoroni?” Matilda, eräs työkavereistani, kysyy minulta. Hän on noin 30-vuotias nainen, jolla on mustat hiukset, jotka hän on tänään letittänyt kahdelle saparolle. Hän on minun pituinen ja mukava työkaveri. Ainakin meillä riittää juttua hiljaisina hetkinä.
“14,65 euroa takaisin, näin olkaa hyvä. Kiitos. Joo, enköhän minä voi”, vastaan Matildalle ja ojennan rahat takaisin vanhukselle, jonka jälkeen tervehdin uutta asiakasta, joka on tällä kertaa joku 14-vuotias tyttö.
“Okei, hyvä juttu. Minä voin sitten joskus tehdä jonkun vuorosi,” Matilda vielä sanoo, jonka jälkeen poistuu omalle kassalleen.
Huomenna on lauantai, enkä ole sopinut mitään menoa, joten pelastin Matildan pulasta. Hänelle nimittäin tuli jotain äkillistä menoa ja tarvitsi jonkun tekemään vuoronsa. Joten minä kilttinä ihmisenä pelastin hänet pulasta. Raha kun on aina mukava asia ja sitä ei ole koskaan liian vähän. Onneksi ensi viikolla on palkkapäivä. Tosin siitä täytyisi heti maksaa pari sataa euroa vuokraan, sähköön ja sen sellaisiin. Onneksi palkasta jää käteen vielä jotain 500 euroa. Ai niin, sitten tulee tietenkin opintotuki ja asumistuki. Eli hätä ei ole tämän näköinen. Rahojen ei siis pitäisi loppua kesken.

Kello on puoli yhdeksän, kun lähden työpaikaltani kohti asuntoani. Kuulokkeista soi Musea, mitäs muutakaan. Inhoan loppusyksyä, koska on pimeää ja kylmää. Nytkin näen eteeni katulamppujen ansiosta. Lisäksi olen täynnä niitä pariskuntia, jotka käyvät kassallani. Olen niin kateellinen! Minäkin haluan käydä kaupassa yhdessä poikaystäväni kanssa, jakaa ostokset ja lähteä kauppakassien kanssa kaupasta kotiin päin tekemään yhdessä ruokaa. Haaveilen yksinkertaisista asioista.
Tällä hetkellä en ole ihastunut kehenkään. Työpaikallani on pari nuorta miestä, joiden kanssa olin vaihtanut kuulumisia ja näin, mutta kumpikaan heistä ei ole sillä tavalla saanut henkeäni salpaantumaan. He ovat kyllä aivan kivoja ihmisiä, mutta… Olen nirso. En halua tyytyä vähään. Haluan, että joku saa minun sydämeni oikeasti läähättämään ihastuksesta! Haluan leijua pilvilinnoissa ja haaveilla siitä, milloin saisin taas nähdä ihastukseni. Haluan kokea taas sitä samanlaista tunnetta, jota tunsin viimeksi lukion ensimmäisellä ollessani ihastuneena erääseen kolmannen vuosiluokan poikaan. Haluan katsella häntä kauempaa ja kuvitella mielessäni kaikkea iha-
Yhtäkkiä musiikki lakkaa ja alkaa soida kännykkäni soittoääni. Soittaja on äitini, jonka puheluun minun on kai pakko vastata. Äiti ei aluksi halunnut, että muutan ystäväni kanssa Tampereelle. Hän oli ajatusta vastaan, mutta joutui alistumaan, kun muuttopäivä koitti. Sen jälkeen hän soittaa harva se päivä ja kyselee kuulumisia.
“Moi”, vastaan äidilleni heti, kun saan puhelimen korvaani ja kuulokkeet pois korvistani. Äitini alkaa heti kysellä päivästäni ja utelee ensi kuun suunnitelmista. Hän muun muassa kysyy, tulenko jouluksi kotiin. Tietenkin tulen jouluksi kotiin, äiti höpisee taas aivan ihmeellisiä.
Puhelumme kestää kymmenisen minuuttia. Äiti on kertonut, että olohuoneen remontti on saatu valmiiksi. Äiti oli todella hermona remontin alkuaikoina. Hän ei saanut unta, kun pelkäsi valinneensa huonot tapetit. Nyt hän kuitenkin on todella tyytyväinen lopputulokseen ja haluaa minun tulevan käymään kotona. Lupasin äidille, että tulen ensi viikonloppuna kotiin, sillä kyseinen viikonloppu on minulla vapaana. Mielelläni minä kotiin menen. Saan nähdä siskoani, joka on minua viisi vuotta nuorempi ja kissaamme, joka täyttää ensi kesänä seitsemän vuotta. Kun muutin Tampereelle, olen käynyt kotona kerran parissa kuukaudessa. Aluksi, kun en opiskellut missään, minä kävin kotona harvemmin, sillä junaliput maksoivat paljon, sillä jouduin maksamaan aikuisen hinnan. Mutta nyt, kun olen taas opiskelija, pääsen puoleen hintaan matkustamaan. Se on oikeasti huima etu, päästä matkustamaan puoleen hintaan.

Nousen linja-autoon, joka saapuu ajallaan pysäkille. Kävelen melko perälle ja istuudun lopulta aloilleni. Menen kännykälläni facebookkiin ja selailen tuttujeni tilapäivityksiä. Matka kestäisi 20 minuuttia, joten minulla ei olisi tässä muuta kuin aikaa kuunnella Musea ja lukea facebookkia.
Linja-auto pysähtyy ja ajattelen sen pysähtyvän valoihin. En nosta katsettani puhelimeni ruudusta, vaan selaan ruutua facebookin ruutua alemmaksi lukeakseni lisää tuttujeni tilapäivityksiä. Kuulen, kuinka linja-auton ovi avautuu ja sisään astuu joku asiakas. Tungen kuulokkeita yhä vain syvemmälle korvaani, koska haluan olla vain kaikessa rauhassa. Taustamelua en sillä hetkellä kaipaile ollenkaan. On välillä mukava rentoutua musiikin maailmassa.
Linja-auto on harvinaisen pitkään paikallaan, joten vilkaisen kuskia päin saadakseni selville syyn paikoillaan olemiselle. En näe tilanteessa mitään outoa, mutta en näe kenenkään nousseen linja-autoon. Kuski on paikoillaan ja auto yhä käynnissä.
Henkäisen hiljaa ja pian huulieni välistä karkaa haukotus. Olisi kiva olla kotona viimeistään yhdeksältä, koska silloin alkaa perjantai-illan elokuva, jonka ajattelin katsoa. Jos emme pian ole liikkumassa, menen kysymään, mikä on ongelmana. Tosin en usko, että minulla on pokkaa moiseen. Olen loppujen lopuksi melko ujo ihminen, joka vain odottaa tapauksien ratkeavan ajan kanssa.
Olemme vielä viiden minuutinkin kuluttua aloillamme, jolloin minulla ei ole enää kärsivällisyyttä odotella. Nousen penkiltä ja lähden harppomaan kohti kuskin paikkaa. Ostin eilen pitkävartiset kengät, joissa on kuuden sentin korko, joten kenkäni kopisevat mielestäni häiritsevän kovaa tyhjässä bussissa, kun kävelen eteenpäin.
“Miksi emme liiku?” kysyn, kun olen parin metrin päässä kuskista. Kuski ei vastaa eikä liikahda. Kurtistan kulmiani ja kävelen edemmäs vain nähdäkseni, kuinka kuskin kasvot ovat syöty.

Olen alkanut kiljua. Tärisen kauttaaltani ja suhahdan nopeasti ulos bussin avonaisesta ovesta. Oksennus karkaa huuliltani ja otan tukea läheisestä katulampusta pysyäkseni pystyssä. En halua uskoa sitä, mitä äsken näin. Tämä on varmasti unta, vaikka yleensä osaan tunnistaa unet todellisuudesta. Tämä on painajainen! Linja-autokuljettajan kasvot ne… Kuin jokin olisi syönyt ne! Jäljellä ei ollut silmiä, suuta, nenää, ei edes kulmakarvoja! Aukko, kuskin kasvojen tilalla oli aukko! Verta, sitä oli ollut aivan liikaa. Sekä jotain epämääräistä, mitä en halua edes kuvitella.
Ajattelen näkemääni uudestaan ja jatkan oksentamista. Vatsaani sattuu ja olo tuntuu hyvin heikolta. En enää edes näe kunnolla, vaan kaikki on muuttunut jokseenkin sumeaksi. Tajuan lopulta, että asiat eivät voi jäädä näin. Minun täytyy soittaa apua.
Saan itseni viimein kasaan, ainakin jotenkuten ja alan kaivaa taskuuni tungettua kännykkääni esille. Onnistun kuitenkin pudottamaan puhelimeni asfaltille, mutta onneksi se ei hajoa. Käteni tärisevät hervottomasti, kun otan puhelimeni takaisin käsiini. En voi olla miettimättä sitä, mitä kuljettajalle oli tapahtunut. Mistään sairaudesta tuo ei voinut johtua, sillä astuessani linja-autoon viitisen minuuttia sitten kuljettajan kasvot olivat olleet aivan kunnossa. Seuraavaksi mieleeni tulee, että voisiko kuljettajan kasvoille olla lentänyt pommi. En tosin muista kuulleeni minkäänlaista räjähdystä. Olisiko mahdollista, että pommi olisi ollut äänetön? Tosiasia on kuitenkin se, että tälle oli löydyttävä jokin järkevä selitys!
Kun viimein onnistun näppäilemään kännykkääni hätänumeron numeron, kuulen epämääräisiä askelluksia läheltäni. Käännyn säikähdyksissä katsomaan ja toivon, että saisin jonkun toisen soittamaan hätänumeroon.
Se joku, joka minua sillä hetkellä lähestyi, ei kuitenkaan ollut ihmistä nähnyt.

Jalkani pettävät tässä vaiheessa ja lyyhistyn maahan henkeä äänekkäästi haukkoen. En tiedä tarkalleen, mikä minua lähestyy, mutta sen tiedän, ettei se ole mikään eläin. Se on aivan tuntematon. Se on täysin musta, kävelee neljällä jalalla, jotka muistuttavat ihmisen jalkoja. Sen pää näyttää ihmisen päältä ja sillä on täysin valkoiset silmät. Ei lainkaan pupillia. Se on alasti, mutten näe sillä mitään sukupuolielimiä tai mitään sellaista, mistä sen voisi päätellä mieheksi tai naiseksi. Vasta nyt huomaan tuossa oliossa jotain sellaista, mikä saa minut taas kiljumaan kauhusta.
Otuksella on kuljettajan kasvot. Mieleeni muistui, miltä kuljettaja näytti silloin, kun linja-autoon astuin. Hänellä oli harmaat hiukset, pyöreät kasvot ja terävä leuka. Tuo… Tuo otus, sen… Sen kasvot ovat aivan kuin linja-autokuljettajalla!

En voi ajatella mitään, sillä pelko on kangistanut minut. Katson silmät suurina oliota, joka lähestyy minua. Sen suusta valuu jotain punaista ja haluan ajatella, ettei se ole sitä mitä kuvittelen sen olevan. Aavistan, että olio ei ole hyvämielinen. Tämä olio on varmasti tappanut kuljettajan. Nyt se haluaa luultavasti tappaa minutkin. Ei se säästä minua. Miksi säästäisi, jos se on tappanut linja-autokuljettajankin! Olio ei varmaankaan huomannut minun istuvan linja-autossa, vaan oli varmasti jo tekemässä lähtöä, kunnes minä aloin kiljua kuljettajan kasvottomuuden takia. Kuljettaja oli varmasti nähnyt jonkun seisoskelevan hämärällä pysäkillä ja pysähtynyt ottamaan ‘asiakkaan’ kyytiin. Kuljettaja parka, kun sai kokea noin järkyttävän kuoleman. Minä luultavasti joudun kokemaan samanlaisen tuomion.
Sormeni kuitenkin toimivat ja onnistun soittamaan hätänumeroon.
“Hätäkeskus. Haloo? Haloo?”
Korviini kantautuu naisääni, joka kuuluu kännykästäni. Tajuan nostaa kännykkäni korvalleni ja hengitän siihen aluksi epämääräisesti, että nainen toisessa päässä luulee varmaan minun olevan se, joka kärsii kovistakin kivuista.
“A-a-a-apua, se on aivan p-p-p-p-parin metrin p-päässä”, änkytän ääni väristen puhelimeen ja parahdan peloissani. Enempää minusta ei saa irti. Olen liian peloissani ajattelemaan kadun nimeä tai aluetta, jossa nyt olen. Pudotan puhelimen taas tärisevistä käsistäni ja nyt se menee mykäksi. En enää kuule hätänumerosta vastanneen naisen ääntä. Olen yksin tuon hirviön kanssa, joka on vain parin vaivaisen metrin päässä minusta. Olio on minua kaksin verroin isompi vartaloltaan ja sen pää näyttää pieneltä suureen kroppaan verrattuna. Se päästää ihmeellisen kiljahduksen ja avaa suutaan entisestään. Näen sen mustat, terävät ja pitkät hampaat.

En voi muuta miettiä kuin sitä, että minä kuolen. Minä tulen kuolemaan, luultavasti parin sekunnin päästä. En ole saanut elämässäni aikaiseksi mitään, mistä olisin ylpeä. Olin vasta oman elämäni alussa ja se päättyy, ennen kuin se on vasta kunnolla alkanutkaan. Linja-autonkuljettaja oli varmasti ehtinyt nähdä elämää, mutta minä en edes puoliakaan. Olen vasta 20 vuotta ja minut tappaa jokin olio, joka ei ole ihminen, eikä eläin.
En voi toivoa muuta kuin sitä, että tämä olio löydetään kuolemani jälkeen ja se tapetaan, ennen kuin se ehtii tappaa lisää viattomia ihmisiä. Lasken itseni viattomaksi ihmiseksi, sillä en ole koskaan tehnyt mitään pahaa lyhyen elämäni aikana. En ole edes koskaan varastanut mitään! En ole koskaan koskenut tupakkaan. Juon harvoin jopa alkoholia, koska en halua tuhlata rahojani päättömään juomiseen. En ole koskaan loukannut ketään tietoisesti tai ole ollut osallisena kenenkään kiusaamisessa. Olen aina ollut se ihminen, joka kuuntelee tarpeen tullen ja joka pyytelee tekemätöntä anteeksi, jos se edesauttaa ystävyyssuhteen säilymistä. Yritän olla jokaiselle mukava, koska toivon, että muut ovat mukavia minua kohtaan. Ainoa asia, josta minua voitaisiin ehkä rankaista, on se, etten pidä niin usein yhteyttä ihmisiin. Tai siis pidän minä yhteyttä tiettyihin ihmisiin, mutta jotkut ovat saattaneet jäädä toisia enemmän taka-alalle. Jos sen takia minua rankaistaan, niin… Minun ei kai kannata väittää vastaan. Olisin voinut olla sosiaalisempi ystävieni suhteen.

Olio on enää vain metrin päässä, kunnes havahdun hereille ajatuksistani. Tuijotan hirviötä kauhusta yhä kankeana, kun se vain lähestyy lähestymistään. Enkä minä pysty yhä liikkumaan. Olen ehtinyt jo hyväksyä sen tosiasian, että kuolen pian. Vaikka lähtisinkin juoksemaan, tuo hirviö saisi minut varmasti kiinni alta aikayksikön. Olisi siis typerää lähteä karkuun varmaa kuolemaan. En voi muuta toivoa kuin sitä, että hirviö tappaa minut nopeasti. En halua kuolla hitaasti ja tuskallisesti. Vaikka jotenkin uskon, että juuri niin minä tulen kuolemaan.
Olion kasvot ovat yhtäkkiä melkein kiinni omissa kasvoissani ja suljen silmäni odottaen kuolemaa sydän rinnassa kovaäänisesti elämöiden. Odotan sitä suurta kipua, jota minä tulen varmasti aivan minä hetkenä hyvänsä tuntemaan.

Kuulen huutoa. Huuto ei tule minusta, sen minä pystyn yhä tiedostamaan. Ääni on tullut jostakusta miespuolisesta. Huuto kuulosti raivoisalta, ehkä taisteluhuudolta. Sitten kuulen oudon sivalluksen ja tömähdyksen. Silmäni suorastaan revähtävät auki ja yritän nähdä, missä surmaajani on. Hahmotan mustan olion maassa ja tarkemmin sitä katsoessani huomaan, että se on sivallettu puoliksi. Puoliksi. Tosiaan puoliksi. Sen sisälmykset ovat tursuneet ulos ja mustaa epämääräistä ainetta leviää ympäriinsä. Fiksuna tyttönä tajuan, että tuo on varmasti jotain veren kaltaista ainetta. Se saa minut entistä enemmän pois tolaltani.

Ennen kuin silmäni sulkeutuvat, näen jonkun lähestyvän minua. Hänen, luultavasti pelastajani kasvot, ilmestyvät näkökenttääni. Hänen suunsa liikkuu, mutten kuule mitään. Katselen hänen kasvojaan typertyneenä, hänen mustia lyhyeksi kynittyjä hiuksiaan, hänen merensinisiä, huolestuneita ja raivosta täyttyneitä silmiään, valkoista pystyviivaa hänen nenässään, joka lähtee silmien välistä ja loppuu nenänpäähän. Nenässä oleva viiva kiinnittää huomioni pidemmäksi aikaa. Lopputulokseni on kuitenkin se, että pelastajani näyttää hyvin komealta.
Kunnes en enää näe hänen kasvojaan. Näen vain pelkkää mustaa ja tietoisuuteni katoaa täysin.

National Novel Writing Month

2010-11-01T10:29:00.000-07:00

Prologi

Tunnen itseni säälittäväksi. Jälleen kerran.
Minä voisin nyt parhaillaan olla ulkona, tutustumassa uusiin ihmisiin. Voisin olla nyt joidenkin ystävieni kanssa esimerkiksi elokuvissa ja pitää hauskaa heidän kanssaan. Voisin vaikkapa tällä hetkellä tavata jonkun uskomattoman ihanan nuoren miehen!
Mutta ei. Ette arvaakaan, mitä tällä hetkellä teen. Tai oikeastaan mitä teen melkeinpä joka päivä.

Olen kotonani, huoneessani. Kannettavani äärellä. Minä dataan. Sekä kuuntelen lempibändiäni Musea. Jippii! Tätä olen harrastanut nyt viimeiset pari kuukautta. Elämäni on merkityksetöntä. Kun löydän itseni kuolaamasta Matthew Bellamyn, Musen laulajan perään, suljen netti-ikkunat ja lopulta päädyn sulkemaan kannettavani läpän.
Tiedän, että monen muunkin elämä on tällä hetkellä samanlaista kuin minun; elämme toisessa todellisuudessa. Kuvittelemme, että vielä jonain päivänä maailma kääntyy ylösalaisin ja kaikki muuttuu paremmaksi. Esimerkiksi minä toivon löytäväni elämäni rakkauden, jonka kanssa elän koko elämäni onnellisena kuolemaani saakka. Joku ehkä toivoo, että voisi jonain päivänä poistaa maailmasta köyhyyden. Joku ehkä saattaa toivoa pystyvänsä keksimään syöpään lääkkeen.
Minä vain toivon rakkautta. Kuvittelen pienessä mielessäni, että kun löydän rakkauden, elämääni tulee valoa, eikä se koskaan sammu. Rakkaus muuttaisi kaiken elämässäni; minulla olisi viimein joku, jonka viereen käpertyä illan pimeinä hetkinä, minulla olisi joku, jonka korvaan kuiskailisin rakkaudentunnustuksia päivästä toiseen. Minulla olisi joku, joka sanoisi rakastavansa minua. Vain minua.
Sitä minä toivon. Että joku, jota minä rakastan, sanoo rakastavansa minua. Miten ihanaa elämä silloin olisikaan!

Katson kelloa ja tajuan, että minun täytyy lähteä töihin Citymarketin kassalle. Olen ollut siellä töissä nyt pari kuukautta. Teen siellä iltavuoroja enimmäkseen, sillä aamupäivisin olen koulussa. Opiskelen parhaillaan ammattikoulussa, vastaanottovirkailijaksi hotelliin. Olen 20-vuotias. Kyllä, minulla on takanani lukio, jossa en tosin menestynyt kovin hyvin. Lähdin lukioon vain siksi, että saisin mietintäaikaa. Enhän minä, 15-vuotias tyttö, silloin yläasteella tiennyt, mitä haluan tehdä elääkseni. Vaikka opinto-ohjaajamme on jatkuvasti meille toitottanut, että tulemme vaihtamaan ammattia vielä monta kertaa elämämme aikana, en usko siihen. En minä jaksa opiskella tämän jälkeen toiseen ammattiin. Haluan olla jotain samaa aina!
En kuitenkaan tiedä, mitä elämällä on minua varten. Saattaa olla, että vuosien päästä kyllästyn sen hetkiseen ammattiin ja alan opiskella joksikin muuksi. Nyt en kyllä ajattele sitä, vaan ajattelen sitä, että lähden töihin ja se siitä. En jaksa ajatella samoja asioita moneen kertaan, koska en ikinä keksi niihin vastausta.

Istun melko täydessä bussissa erään vanhemman rouvan vieressä. Olen sitonut ruskeanpunertavat hiukset sekaiselle nutturalle ja ne sojottavat kukin omaan suuntaansa. Hiukseni ylettyvät suorana rinnuksilleni. Olen jotain 165 senttimetriä pitkä ja painan jotain 55 kiloa. Olen tyytyväinen kehooni, ainakin suurimmaksi osaksi. En ole liian laiha, enkä liian lihava. Olen sopiva.
On minussa vikaakin. Esimerkiksi toinen rintani on pienempi kuin toinen ja reiteni ovat paksut urheilutaustani takia. En kuitenkaan anna näiden vikojeni haitata. Olen syntynyt tällaiseksi, enkä mahda asialle mitään. Eikö se olekin hyvä, että on löytänyt sopusoinnun itsensä kanssa?
Silmäni ovat siniset ja niitä reunustavat lyhyet mustat ripset, joihin olen pistänyt ripsiväriä. Olen piirtänyt mustalla kajaalillani ohuen viivan ripsieni juureen korostaakseni niitä. Joudun käyttämään meikkivoidetta huonon ihoni takia. Ihoni rasvoittuu nopeasti ja välillä pari rumaa finniä koristavat kasvojani. Meikkivoiteella saan peitettyä ihoni epämiellyttävät kohdat sekä peitettyä tummat silmänaluseni.
Siihen meikkaamiseni melkeinpä jääkin. Ai niin, unohdin mainita poskipunan. Yritän kuitenkin pysyä mahdollisimman luonnollisen näköisenä, sillä en voi itse sietää näitä suuresti meikkaavia tyttöjä ja naisia. Aina kun näin ylimeikatun ihmisen, minun tekee mieli hakea jostain puhdistusliina ja puhdistaa kyseisen henkilön kasvot sillä.

Saavun oikealle pysäkille ja kiiruhdan kohti työpaikkaani. Edessäni on kuuden tunnin työvuoro, johon sisältyy kaksi 12 minuuttista taukoa kahden tunnin välein. Kello on nyt vähän yli kolme ja pääsen vasta yhdeksän jälkeen töistä. Töissä siis menee koko päivä.
Tarvitsen kuitenkin rahaa, joten astun päättäväisenä sisälle kauppaan ja suuntaan kohti työntekijöille tarkoitettua ovea. Asun tällä hetkellä kaksiossa parhaan ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut vauvaiästä lähtien. Päätimme vuosi sitten itsenäistyä, joten pakkasimme tavaramme ja muutimme Tampereelle. Löysimme melko nopeasti asunnon ja työtä, joten ongelmia meille ei tullut matkaan juurikaan. Keväällä hain taas kouluihin ja onnistuinkin pääsemään ammattikouluun. Ammattikorkeakouluihin on vaikea päästä, ainakin minunlaiseni ihmisen, joka ei valmistunut lukiosta kovinkaan hyvin paperein. Joten ajattelin, että ammattikoulun käytyäni haen uudestaan ammattikouluun. Ehkä silloin minulla olisi paremmat mahdollisuudet päästä sisään.

Minun päiväni ovat siis melko lailla juuri tällaista; herään aamulla seitsemältä, meikkaan, syön aamupalaa, lähden bussipysäkille, saavun kouluun, lähden koulusta, käyn kotona syömässä ja tarkistan kannettavaltani kaikki tärkeät nettisivut, lähden bussipysäkille, menen töihin, tulen töistä, tulen kotiin ja menen koneeni äärelle. Lopulta joskus yhdentoista jälkeen painun nukkumaan.
Ja seuraavana päivänä samanlainen rumba. Joskus ehdin nähdä ystäviäni, sekin tapahtuu yleensä viikonloppuisin.

Täytyy vielä kertoa yksi juttu minusta; olen kova unelmoimaan. Minulla on vilkas mielikuvitus, kiitos fantasiakirjojen ja -elokuvien, jotka ovat pistäneet pääni pyörälle. Miten kovasti unelmoinkaan siitä, että on olemassa toinen maailma, joka ei olisi lainkaan samanlainen kuin tämä maailma. Miten jossain toisessa maailmassa kohtaisin juuri sen elämäni rakkauden ja lopulta minä jäisinkin hänen kanssaan sinne toiseen maailmaan. Pois tästä omasta kauheasta maailmastani, joka ei pysty tarjoamaan minulle sitä, mitä haluan.
Tiedän, ettei niin tule kuitenkaan koskaan tapahtumaan. Minulla on sen verran todellisuudentajua, etten alan haaveilemaan mistään turhasta ja mahdottomasta. Tiedän, että joudun elämään tässä maailmassa aina, vaikka toisin toivoisinkin. Se on raaka tosiasia, joka saa minut välillä vuodattamaan pari kyyneltä suihkussa ollessani.

Kuten jo totesin, säälittävää. Olen säälittävä henkilö, joka elää omassa säälittävässä maailmassaan. Minulla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan siitä, mitä minulle tulisi vielä tapahtumaan. Minä vain elin harmaassa, valottomassa maailmassa, johon en koskaan kuvitellut kuuluvan mitään yliluonnollista. Kuinka väärässä olinkaan. Kuinka väärässä halusinkaan olla.

Osaan hyperventiloida

2010-09-26T10:37:00.000-07:00

Jep, se tuli todistetuksi, kun poistuttiin aamuyöstä Ilon Talosta. Jippii, olin aivan riemuissani ja onnessani. Itkin kuin hullu, eikä henki kulkenut. Anteeksi niille, jotka joutuivat kyseistä hetkeä todistamaan. Ei ollut tarkoitus reagoida asioihin sillä tavalla, mutta iloliemellä oli vaikutusta asiaan, enkä aio sitä kiistää.

Ketkä on oikeesti ystäviä. No ne, jotka oikeesti tukee sua tollasella hetkellä. Voisin alkaa itkeä tässä vain sen takia, että mulla on oikeesti olemassa ystäviä, jotka ei jätä mua hädän hetkellä pulaan. Kiitos teille, ilman teitä mä olisin varmaan edelleen säpäleinä epäonnistuneiden synttäreiden takia. Ihan näin btw, pistin Pilvin kanssa kunnon valitusviestin Ilon Talon viihtyvyydestä vastaavalle ihmisille. Meitähän ei kohdella sillä tavalla, miten meitä eilen Ilon Talossa kohdeltiin. Jumalauta. Enempää en sano.

Opetus; kun aiotte juhlistaa syntymäpäiviänne jossakin Ilon Talon kaltaisessa paikassa, niin unohtakaa koko homma. Te saatte kuitenkin pahan mielen siitä, kun ne ei täytä teidän odotuksia.

MUSETTAAKO - NO KYLLÄ !

2010-07-20T11:12:00.000-07:00

Ja nyt sitä jo katsellaan itku silmässä keikalta otettuja kuvia ja videoita :,)
Että mä rakastan keikkailua.

Mä heräsin maanantaina 04.22 ja menin heti sitten meikkamaa. Lähdettiin kymmenen yli viisi ajamaan kohti juna-asemaa. Sitte junalla körötettiin kohti Helsinkiä ja päästiin jonottaa 06.40
Se jono ei ollut jono, vaan ihmisten sekamelska. Me mentii Niinan kaa vaa randomisti istuu siihen tien varrelle ja ihmeteltii. Sitte varmaa tunnin pari päästä ihmiset alkaa nousee paikoiltaan ja änkee edemmäs. Siinä vaiheessa tuli se kauhee etuilu kehiin, varsinkin silloin kun ensimmäinen portti aukaistiin. Kiva, me jäätiin sinne monien ihmisten taakse, ku kaikki tyylii juoksee eteenpäin.
Tutustuttii siinä sitten kahteen tyttöön, joiden kanssa tuli vietettyä loppu osa ajasta. Kiitos näille ihanille ihmisille <3333

Että se Aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja kuumaa! Me tosiaan käytiin Marjaanan kanssa ostaa meille hatut ja ostin sitten Tiimarista 45 sentin lippikset meille neljälle XDD Hahaha, ne oli niin kauniit. Ja sitte ku tultiin takas jonottaa, nii kauhee valitus lippiksistä :,D Sitten keksittiin, että käydää ostaa joku valkonen tussi ja kirjotetaa näihin lippiksiin 'MUSE'. Eli Marjaana ja Inka meni ostaa meille jotain kynää. Mä jäin vaa ottaa Aurinkoa ja tutustui sitte kahteen lahtelaistyttöön, jotka oli siin meijän vieressä :,D Mähän oon sosiaalinen.

Sitte Inka ja Marjaana palas ja ne oli ostanu sellasen jonku maalausjutunn ja Inka sitte alko väsää meille hienoja 'MUSE' hattuja :,DD Käytii sitte ostaa meille kans fanipaidat, ku se koju aukesi :) Ja sitten joku nainen kysy sitten, saako se ottaa meistä neljästä kuvan : DDD AHAHAHA, en tiiä päädytäänkö me sitten jonnekin lehteen XD Sitte se pyysi meitä olemaan sillee 'rennosti', että ei sillee huomattais muka kameraa. No, mä sitte muka join vettä ja muista en kyllä tiedä mitä ne teki :,D Me vaa naurettii sen jälkeen ihan kamalasti XD

JEEE! Kello tulee kolme ja ihmiset alkaa jonottaa porttien avausta varten. Kiva kun lähdin käymää vessassa, niin tajusin kuinka pitkä se jono oikeesti on. Varmaa jotain 400 metrii pitkä jono! (ehkä pidempi, nyt en kyllä osaa arvioida matkoja yhtään XD) Mutta jos kerran 21 000 ihmistä oli ostanu keikalle lipun, niin suurin osa oli silloin kolmen jälkeen sinne tullut.

Neljältä ovet sitte avattiin ja me päästiin sisään keikka-alueelle. Kuuluu vaan "Ei saa juosta!", kun järkkärit huutaa innokkaimmille faneille. Me päästiin Inkan ja Marjaanan kanssa suurinpiirtein seitsemännelle riville :)
Minä ja Inka sitte istuttii vuorotellen siellä maassa, koska siellä oli aika ahdasta tehä mitään kunnon istumarinkiä.

Jepp, lämppäreinä oli Manna ja White Lies. Manna oli aika huono omasta mielestä, joten en halunnu ottaa siit kuvia :,D Mutta White Liesistä nappasin yhden kuvan :)

Tuolla keikka-alueella se aika meni niin TURHAUTTAVAN HITAASTI! Ei oikeesti ollut tottakaan. Mä vaa koko ajan katoin Marjaanan rannekelloa ja Inka aina läimäytti mua selkään >: Jonottaminen oli sitä ennen mennyt niin nopeasti, mutta tuolla keikka-alueella tuntu se kostautuvan XD
White Liesin jälkeen odottamista oli se 40 minuuttia. Ja koko sen ajan mä olin ihan seko XD Mä vaa hypin ja pompin ja katoin kelloa. Haha. KOHTA ON MUSEN AIKA!

Ja sitten ne olikin yhtäkkiä lavalla? Ei ne ees pitänyt mitään kunnon esiintuloesitystä :,D

Matt vaihto jokaisen biisin jälkee kitaraa, sitten jossain vaiheessa se alko soittaa pianoakin ja taas sitten kitaraa. Ahhh, mulla oli niin hyvä fiilis koko sen keikan ajan! Mutta lopussa mua jäi harmittaa se, ettei ne sen kummemmin ottanu yleisöön kontaktia :/ Ois ollu kiva just kuulla jotain vitsinheittoja yms. Ja ois ne voinu meitä faneja enemmänkin huudattaa kuin Time is running outin aikana.

MUTTA SITTEN ENCOREN VIKA BIISI OLI KNIGHTS OF CYDONIA <3 Silloin mä sekosin.

Otin enemmän videoita kuin kuvia. Melkein jokaisesta kappaleesta sain otettua sen 30 sekuntia :) Ahh, nyt vaan kattelen noita videoita <3

KIITOS MAHTAVASTA KEIKASTA MUSE! KIITOS MAHTAVILLE IHMISILLE <3

2010-07-11T12:12:00.001-07:00

Mä oon itkenyt melkein joka päivä viime perjantaista asti.
Jotkut tietää syyn, toiset ei. Tää on yksi sellaine asia, mikä koskettaa mua ihan vietävästi. Mun ei oo helppoa puhua tästä. Mä en oo ehkä kaikille antanu tästä tarpeeks sellasta kuvaa, että tää satuttaa mua. Jotkut luulee, että tää on sellanen yks juttu muiden joukossa.
Mutta kun ei ole. Ei ainakaan mun osalta.

Mä yritin kirjottaa tätä jo viime viikolla, mutta siitä ei tullut mitään sen takia, kun aloin itkee hervottomasti. No okei, mä itken nytkin, mutta nyt on mun jotenkin helpompi kirjottaa tätä, kun oon käsitelly tätä asiaa mielessäni. Mä en... Tai siis, mä en ehkä haluis jakaa mun tunteita ja ajatuksia näin, mutta... Mä tiedän, ettei tätä lue kovinkaan moni, niin tätä on helpompi kirjottaa. Mun on vaan pakko päästävä jonnekin kirjoittamaan, mun on vaan pakko tuoda tää asia joillekin ihmisille julki. Mä en yksinkertaisesti pysty pitää tätä yksin mun sisällä.

Senhän takia blogeja kirjotetaan, eikö niin? Sen takia, että voidaan jakaa omia tunteita ja ajatuksia muille? Jotkut voi pitää tällaistä angstaamista sellasena, että toinen haluaa vaan huomiota. Mä myönnän, että mä haluan huomiota. Mä haluan, että ihmiset oikeesti tajuaa sen, että musta tuntuu vitun pahalta. Sen takia mä kirjotan tänne. Sen takia mä kerron teille miltä musta on viime aikoina tuntunut.

Mä en jaksais angstata tai mitään samanlaista, mutta tälle ei voi mitään. Jokin pienikin juttu vaan laukasee ssen itkuparkukohtauksen, jolloin on pakko piiloutua vessaan itkemään. Sitten on seuraavana päivänä silmäluomet turvoksissa.
Mä haluaisin oikeesti olla ajattelematta tätä, mä haluaisin vain hymyillä ja nauraa.. Mä oon saanu hymyillä ja nauraa täs viime viikon aikana, mutta samalla mä oon saanu kans itkee. Se ilo on ollut hetkellistä, mutta kuitenkin ihanaa.

Mitä mä teen? Mitä mä voin tehdä tän asian eteen, että mulle tulis parempi olo? Pitääkö mun taas pyydellä anteeks, vaikka syy ei ookaan kokonaan mun? Mä voisin yhtä hyvin vaan sanoa: "Tää on sun syys, koska ite sä erosit äidistä ja samalla sa erosit meistä. Sun tehtävä ois kuulunu pitää yhteyttä, koska sä tän aiheutit."
Mä voisin sanoo noin, mutta mä en voi.

Tässä vaiheessa jotkut ehkä tajuaa, mistä on kyse. Sen selvemmin mä en tuu tätä selventää täällä.
Mä en tykkää siitä- ei, ei tykkääminen oo oikee sana. Mä en voi sietää sitä, että mulle huudetaan ja että mua syyllistetään. Mä alan heti itkeä. Mä en pysty kuuntelemaan kritiikkiä ja haukkumista ilman, että mä alkaisin itkeä. Nää asiat on mun heikkouksia ja niiden kanssa on vaan elettävä. Tietenkin mä haluisin olla vähän vahvempi, etten alkais jokaisen pienen asian takia vollottaa, mutta mä en vaa voi muuttua tässä asiassa.
Totuus vaan on, että mun saa todella helposti itkemään. Yksikin ilkeä sana, niin mut löytää pian kylpyhuoneen lattialta itkemästä. Tai saunasta.

Mä oon viime aikoina kirjoittanut aika paljon itkemisestä ja surusta. Mä en haluis kirjoittaa näitä enää. Mutta en mä voi mitään sille, että elämä keksii samoihin aikoihin löylyttää mua tällasillä jutuilla.
Ai niin, kerroinko jo etten päässy minnekään opiskelee?
Ja sitten viimeisen kuukauden aikana oon nähnyt monia kertoja unia siitä, että oon yrittänyt olla taas parin tyypin ystäviä... Ne on oikeesti ollut ahdistavia unia. Välillä mun on annettu olla taas ystävä ja välillä... No, välillä nää entiset ystävät on vaan alkanu nauraa mulle päin naamaan ja... Ja haukkunu mua kaikilla maailman rumimmilla sanoilla...

Toivottavasti tää alkais tästä parantua. Mä en enää jaksais itkee ja tuntee oloni syylliseksi. Mä en haluu olla tämmöinen. Mä haluan vaan hymyillä ja olla... Onnellinen.
Jos sitä paskaa tulee vielä niskaan, niin tulis nyt eikö myöhemmin.

"Älä ihastu siihen."

2010-06-27T09:52:00.000-07:00

"Se ei oo sun arvonen."
"Se on vaan naistenmies."
"Sillä on monia huonoja piirteitä, esim....."

Hmm. Mitähän näistäkin pitäisi ajatella? Olen nyt parin päivän sisällä kysellyt parilta ihmiseltä, mitä mieltä he olisivat jostakin tyypistä, jonka tiedän/tunnen. Ja sain tuollaisia vastauksia. Tietenkään nuo eivät koske niitä molempia, pistin ne vain hienosti yhteen, jotta kukaan ei tietäisi ketä tarkoitan : ) Olen pahis.

Kuka sitten on mun arvonen? Ja pitäiskö mun heti lyödä hanskat tiskiin jätkän kanssa? "Sori, mut mun kamu sano, etten saa kiinnostuu susta."
Eikö ihmiset voikaan muuttua toisen ihmisen seurassa? Onko jätkät aina muka samanlaisia kaikkien tyttöjen kanssa? Eli mä en saa antaa tilaisuuttakaan niille jätkille, jotta ne ei kohtelis mua kuin jotain turhaa.
Mä epäilen, mutta samalla epäröin. Noi voi olla totta tai sitten ei. Mutta mistä mun kaverit tietää sen, että se jätkä on vaan 'tollanen'? Munko kaverit tietää, että se ei voi muuttua ja että sen kanssa ei kannata alkaa tutustuu enempää?
Niin. Mä en vaan tiedä.

Oon sekä hämmentynyt että murheissani. Kyllä mä haluaisin uskoa mun kavereita, mutta ei ne voi aina olla oikeessa. Kyllä ihmiset voi muuttua! ... Vai voiko sittenkään?

Ja tästä päästäänkin hienosti seuraavaan aiheeseen kuin 'Olenko sittenkään ihastunut kyseiseen jätkään?'
Haistakaa kukkanen. EN MÄ TIEDÄ. Kaikki on vaan niin hemmetin vaikeeta. Ei mulla oo ikinä aikasemmin ollu tällaisiä ongelmia. Mä kun ihastun yleensä heti siltä samalta istumalta, enkä sillee vasta myöhemmin.
Huoh. Miten tää onkin niin vaikeeta. Mä oon kans alkanu miettii yhtä toista jätkää, kehen en kyllä ole ollut ihastunut, mutta olen miettinyt, että voisin kyllä ihastua. Se on eri asia kuin ihastua oikeesti!

Tekisi mieli vain piiloutua maan alle ja asuu siellä loppuelämä. Mä haluan oikeesti kuunnella mun kavereita, mutta sitten mä haluan samalla antaa jätkille tilaisuuden. Siis antaa sellasille jätkille tilaisuuden, jotka vähänki mua kiinnostaa. En mä sellasille tilaisuutta anna, joihin mun mielenkiinto ei ollenkaan riitä. Ja miten mun huomion saa kiinnitettyä - no idea. Että onnea vain yritykselle, jätkät! Anteeks jo etukäteen, jos ette onnistu saamaan mun mielenkiintoa. En mä sitä tarkoituksellani tee.

Mikähän tän mun kirjoituksen tarkoitus oli. Ai niin, se, että ihmiset voi muuttua. Mun kaverit voi olla väärässä, ne on vaan kuullut jätkistä negatiivisia juttuja, eikä ne osaa nähä niissä mitään positiivista. Ennakkoluulot, oih, miten me kaikki niitä rakastammekaan!

Mähän pohdin mun blogissa aina mielenkiintoisia asioita, enkö vain :))) Tosi syvällisiä ja sillee. Mä tiedän pari ihmistä, jotka alkais dissaa mua tälläisten kirjoitusten takia...
Sori, mutta mä oon yksinkertainen ja helppo ihminen. Mä en ajattele mitään sellaisia, jotka saa olon tuntumaa masentuneelta ja filosofiselta. Mä olen tyttö, joka pohtii ihastumista. Got it? Good.

Annetaan mahdollisuus. Niin, se kuulostaa hyvältä. Jos jätkä paljastuukin pinnan alta sellaiseksi kuin kaverit on sanonut, niin sen voi sitten heittää syrjään. Mutta jos jätkä paljastuukin aivan erilaiseksi kuin kavereiden sanomisten perusteella, niin.. No, silloin nauretaan kavereille : D

Minä sydän itkeminen

2010-06-22T08:10:00.000-07:00

Mun lempibändit on mulle tosi tärkeitä. Mä tekisin mitä vaan sen eteen, että pääsisin eturiviin ja ikuistamaan ne videolle. Niin mä pääsinkin ikuistamaan, Disco Ensembleä, kun ne oli Levykauppa Äx:ässä julkaisemassa uuden levynsä. Ne soitti pari kappaletta akustisesti ja tietenkin mä kuvasin ne molemmat kappaleet. Se oli niin upeen kuulosta, kun Miikka laulaa ilman mikkiä.

Ja nyt mä sitten tajusin, ettei niitä videoita ookkaan mulla koneella, ja että ne on ehditty jo kamerasta poistamaan. Voin sanoa, että siinä ei ollut sitten mitään tehtävissä. No tietenkin mä purskahdin hillittömään itkuun, sehän oli jo selvä juttu!

Mä muistan, kun olin varaamassa Paramoren Suomen keikalle lippuja. En saanutkaan niitä, koska tiketti meni tukkoon ja liput myyntiin 10 minuutissa loppuun. Mun teki silloin mieli purskahtaa itkuun, mutta olin silloin koulussa, joten pitihän se pidätellä. Onneksi sitten voitin Voicelta keikalle liput, niin sekin oli pelastettu. Tosin me jouduttiin lähtemään sieltä keikalta kesken, koska meijän vika juna meni. Ja joo, junamatkalla purin vimmatusti huulta, etten purskahtais itkuun. Itkin sitten autonmatkan kotiin.

Oikeesti, mun itkettämiseen ei kyllä paljoa vaadita. Miten lempibändeillä tai idoleilla voikaan olla näin suuri vaikutus muhun. Mä oon ihan niiden armoilla, oon valmis jopa jonottamaan monia tunteja, jos mulla on vaa mahdollisuus päästä näkemään ne. Moi dix Moisiakin tuli jonotettua 12 tuntia, että kyllä musta löytyy todellinen fanittaja. Ja joo, sitten keikan jälkeen mä olin ihan onnesta soikeena, että aloin silloinkin vollottaa.
Nyt tulevan Musen keikkaankin oon valmistautunut henkisesti, aion mennä jo heti aamusta (ehkä seitsemän aikaan) jonottamaan, vaikka portit aukeekin vasta klo 16.00. Mä haluan nähdä lempibändini niin läheltä kuin mahdollista. Varmasti jokainen tuntee samoin.

En sit tiiä, mikä mut ajo tän blogin kirjottamiseen. Kaipa mä vaan halusin näin purkaa tätä pahaa oloa tosta Disco Ensemblen videoille tapahtuneesta jutusta. Mun silmät vaa punottaa ja niiskutan täällä. Ottaa vieläkin päähän.

Ehkä mä katon tänää Titanicin ja puhdistan koko mieleni, kun saan itkeä siinä lopussa hervottomasti. Titanic on oikeesti mahtava leffa sen takia, kun lopussa saa itkeä silmänsä punasiks ilman, että täytyy selitellä itkemiselle syytä. Silloin saa itkeä myös muiden huonosti menneiden asioiden takia. Mä tosin oon jo itkeny kaiken mahdollisen itkettävän takia, mutta voisin kuitenkin itkeä vähän lisää. Ihan varmuuden vuoksi. Sitten mulla on taas puhdas ja helpottunut olo.

Itkeminen on oikeesti yksi niistä keinoista, joiden jälkeen olo tuntuu kevyemmältä ja helpottavammalta. Onneksi oon oppinut itkemään, koska ilman itkemistä mä olisin varmaan aika mielenkiintoinen henkilö. Ja oon oppinut itkemään ihmisten edessäkin. Se jos mikä on oikeesti aika vaativaa. Puhelimessakin itkeminen on aika vaikeaa, mutta sitäkin harrastetaan, jos on oikein paha olo ja on päästävä jollekin puhumaan.

Eli itkekää. Itkekää jos on oikeesti paha olla. Sitten kaikki helpottaa. Ehkä. Ainakin vähän. Kyllä muakin vielä harmittaa.

Lontoo 21.-23.5.2010

2010-05-23T12:02:00.000-07:00

KLIKATKAA KUVIA SUUREMMAKSI!

Tässä tulee Riikan matkakertomus Lontoon reissusta! :)

Eli, perjantaiaamuna heräsin siinä vartin yli kahdeksan, jotta ehdin pestä hiukset ja meikata yms. Sitä perusjuttua. Laukku oli jo pakattu edellisenä iltana (tosin eipä laukussa ollut kuin kaksi lompakkoa, passi, kirja jonka välissä oli tärkeitä lappuja ja alushousut. Plus kaverin laukku). Yhdeksän jälkeen lähdettiin sitten Pilvin äidin miesystävän kyyditseminä linja-autoasemalle.
Linja-auto lähti Tampereelle päin siinä klo 10.15. Matka meni sillai tavallisesti. Me oltii vallattu jokainen oma penkkirivi, koska ihmisiä ei ollut paljoa bussissa.

Jepp. Sitten me päästiin Tampereelle siinä kahdentoista jälkeen. Päätettiin mennä Mäkkiin ensiks syömään. Hahaha. Kun oltiin siinä sitten syömässä, yks muija tulee kysymään haluttaisko me osallistua sellaseen ns. testiin, jossa pääsis maistelee karkkeja ja sais viiden euron lahjakorin siihen mäkkii. No me tietenkin suostuttiin ja heti syötyämme mentii sellasen pöydän luokse, jossa me saatii sellane yli kymmenen sivun nivaska kätee. Siinä me sitä täyteltiin, mut sitten mä tajusin, että meijän linkku lähtee 10 minuutin päästä :D Piti jättää homma kesken. Vähän sitä ukkoo siinä otti päähän, sen näki niin ilmeestä ! Sori XDD Mut kukaan ei kertonu meille, että toi juttu vie aikaa yli puol tuntia!

Sitte me mentii linkulla Pirkkalan lentokentälle. Siellä mentii sitte suoraa jonottaa, jotta ne tarkistais laukkujen painot yms. Mun laukku paino sille jtn 2.7kg (ja 10kg saa olla käsimatkatavaralaukun paino). Ja taas odottelemista.

Meijän lento Lontoon Stanstediin lähti sitten siinä klo 15.40 Oli tosi jännittävää olla ekaa kertaa lentokoneessa! Että mä rakastuin siihen nousuun XD Se tuntu ihanalta vatsanpohjassa :,D Jynssäsin siinä sitten vaa purkkaa. That's it. Lentäminen on aika mukavaa. Ostin sitten yhet pringlesit siitä ittelleni, kun se lento kesti sen 2h 30min.

Sitten, kello oli melkein klo 16.30 Englannin ajan mukaan, meijän lentokone saapu Stanstediin. Me mentii sitte passintarkastukseen ja siitä suoraan EasyBus nimiselle kojulle, josta me varattais meijän bussit. No, kävi ilmi, että se kello 17 bussi oli jo täynnä, joten se sitte pisti meijät 17.20 bussiin. Okei, ei siinä sitten mitään. Sitten se sunnuntaiaamu. Ainoa bussi, johon mahtu sunnuntaiaamuna, oli klo 3.30 bussi. No pakko meijän oli se sitten ottaa, koska meijän oli kuitenkin pakko päästävä sunnuntaina takasin Stanstediin :D Tajuttiin vaan, että meijän pitäis olla perhanan aikasin liikenteessä.

Sitten mentii vaa odottelee ulos sitä 17.20 bussia. Joo, meillä oli vähän omaa kivaa :D

Noniin. Siitä sitten seurasi 1h 15min bussimatka kohti Baker Streetiä ! Ensiks näkymä oli vaa kaikkii peltoi ja viljelyksii yms, mutta sitten päästiin pikkuhiljaa asutusten luo :)

Siellä oli siinä kuuden aikoihin melkoinen ruuhka, kun ihmiset päässy just töistä. Sen takia meijän bussi oli kymmenisen minuuttia hieman myöhässä. Mutta sitten lopulta päästiin Tiian luo, joka oli jo käyny meijän puolesta siellä Suomalaisella kirkolla hakemassa meille avaimet, jotta päästäis illemmalla sinne huoneisiin :)
Me suunnattiin ensimmäiseksi Pizza Hut:tiin, koska meillä oli nälkä !

Se alkuannos (ylin) oli jo sen verran täyttävä, ettei ois melkee jaksanu enää edes pizzaan koskea XD

Kun me oltiin syöty, me mentii vähän tutkailee Baker Streetiä. Ainakin näin mä muistelisin. En kyllä oo ihan varma, mentiikö me ensiks kattoo sitä Baker Streetiä vai mentiiks me eka syömää, mut sillä ei kai oo mitään väliä :D

Ei siellä tossa illemmasta kauheesti porukkaa onneks ollu, joten päästiin ihan rauhassa kulkemaan :)

Me sitten käytiin kävelemässä Oxford Streetillä kattelemassa näyteikkunoita !

Rakastuttiin Pilvin kanssa tohon Disney kauppaan ! Ostin sieltä ittelleni sellasen valkosen Minni Hiiri paidan, josta pistän pian kuvan :) Sitten siinä lähellä oli kanssa sitte Englannin suurin (?) lelukauppa. Joka tosin oli just menossa kiinni, että ehdittiin nopeasti kävästä siinä sisällä kattelemassa ympärille. Iron Man <3

Ja kävely jatkui siitä sitten Piccadilly Circukselle :) Siinä on tollasia suuria mainostauluja, joku patsas jonka ympärille oli kertyny ihmisiä, sekä Ripley's believe or not museo ;) Siellä me ei tosin käyty, mutta oli pakko napata kuva ! :D

Noniin. Siitä me sitten mentiin tubella kohti Canada Wateria, jonka suunnalla se meijän majoituspaikka sijaitsi.

Ilmeellä mennään :DDD

Mitähän se kello oli, kun me sinne Suomalaiselle kirkolle päästiin... Kaipa se oli jotain puoli yksitoista. Koska me mentiin aikasin nukkuu (mutta muistaakseni mun kännykkä näytti klo 01.00, koska se oli edelleen Suomen ajassa!) Me mentiin siis aikasin nukkuu, että jaksettais se lauantaipäivä sitte kävellä :)

Nappasin kuvan huoneesta sitten aamulla, kun me herättiin :D

Ihan kuin laivan hytti. Yhtä kylmä ja yhtä kolea ilmasto XD Meillä oli aamulla nenät tukossa. Noh, siinä me sitten laitettiin itseämme kuntoon (me muuten herättiin puol seitsemän KAIKKI samaan aikaan :DD Ja puoli yhdeksältä alkais vasta aamiaisen tarjoilu) ja odoteltiin aamiaista.
Aahhhh<3 Vaaleeta leipää ja pekonia ja munakokkelia ! Ihanaa, ihanaa ihanaa! Paahdoin sen vaalean leivän ja mussutin sitä ihan innoissani. Maito tosin oli aika pahaa.. >: Me syötiin kaikki oikein kunnolla, jotta jaksettais tosiaan kävellä. Ulkona oli ollu sillo seitsemän aikaa vielä pilvistä ja kylmää, mutta yhtäkkiä siellä paistoki aurinko kirkkaalta taivaalta ja oli TODELLA lämmin! Ihana päivä oli siis tiedossa :)

Vähän näkymää kirkon läheltä

Siinä me sitten matkattiin kohti Madame Tussaudsia, koska me ajateltiin käyvämme siellä ensimmäisenä. Tubella matkattiin ja Niina päätti sitten siellä Baker Streetille päästessä napata kuvan kaakeleista :,D

Ja nyt se mun Minni Hiiri paita, josta Niina nappas kuvan tubesta!

Ton näkösenä mä tosiaan olin sillo lauantaipäivän :)

Me päästiin jopa siihen Sherlock Holmes patsaan luo (josta mulla on kuva tossa ylempänä) ja silloin me huomattiin se tosi pitkä jono sinne Madame Tussaudsii. Oltii sillee, että ei oo totta. Tiia meni sitten juttelemaan yhden naisen kanssa, joka myi lippuja just näihin tälläsiin nähtävyyksiin yhdessä kojussa. Se nainen oli tosi rento ja selitti meille just kaikkee, miten meijän kannattais toimia. Se neuvo meitä ensiks menemään London Eyehin ja ostettiin siltä siinä sitten liput siihen. Oli kyllä hyvä, kun se arvas meijän eka olevan Ruotsista :DD Sitte se myös yllätty, ku sanottii olevamme Niinan kaa kaksosia "No!" Hahah :,D

Eli suunnitelma muuttui; matkasimme kohti London Eyeta. Se matka me päätettiin tehdä... Tan tan taa ! Kaksikerroksisella, punaisella bussilla !

Noniin! Eli nyt on vuorossa London Eye, oikea turistirysä !

Siellä ulkona oli kaiken maailman katutaiteilijoita! Ihan sika hienoja!

Me mentii ensiks ihan pokkana jonottaa tohon jonoon, mikä johti sinne London Eyehin. Sitte se tarkastajamuija vaa sanoo, että joo teijän täytyy käydä vaihtaa noi oikeiks lipuiks. Eiku sisälle turistirysään. Siellä me jouduttiin odottaa ihan sika kauan ! Varmaa se 45 minuuttia ainakin. Samalla me sitten ostettiin siitä ne liput sinne Madame Tussaudsiin. Mulla alko pikku hiljaa olee sellanen paniikki, ettei me ehittäiskää sinne Madame Tussaudsiin.
Mutta me tosiaan saatii vaihettua ne meijän kuitit oikeisiin London Eye lippuihin, johon sitten kuulu 4 minuutin 4D elokuva. Me käytii se eka kattoo ennen London Eyehin menoa. Se oli ihan siisti :) Kuplia tuli ja kaikkee XD

Hahahahahahaha. Kun me oltiin oltu siellä sisällä, jono London Eyehin oli vaan kasvanu! Onneks me ei jonotettu ku se... 45 minuuttiako, että päästiin sitten sisälle sellasee koppii? Meijän tuurilla sinne tuli just sellane partioporukka, jossa oli jtn 10-vuotiaita poikia suurimmaks osaks. Ne vaa huus XD Tosi kiva joo, mut niiden brittiaksentti <3

Noniin, se oli siinä ! London Eye! Oli kyllä ihan mahtavaa. Käveltiin sitten sellasen ison sillan yli :)

Mutta nyt on pakko myöntää, että seuraavaa kohdetta mä odotin kaikista eniten. Nimittäin nyt vuorossa sitten on... MADAME TUSSAUDS ! <3

Jooh. Toi vahakabinetti oli kyllä tosi iso paikka! En tosiaan jaksa kaikkia kuvia tänne laittaa :DD
Mut parhaimmista hetkistä oli tosiaan se, kun me haluttiin mennä jonottaa sellasee BB-päiväkirjahuoneeseen XD Me jonotettii siinä ja sitte siinä ovella oli sellanen mies, jolta sai sitte kysyä vähän kaikkea neuvoja. No, se mies oli ihan hullu XD Vaa tanssi siinä ja itkeskeli mukamas ja heitti läppää ja sillee. Hahaha. Jamie tais olla sen nimi :,D Tosiaan, siinä huoneen ulkopuolella oli sitten televisio, mistä pysty näkee sisällä olevan ryhmän touhuja.
Me sitten päästiin sinne sisälle ja se BB alko puhua. Se oli tosi rento ja kyseli kaikkee mistä me ollaan ja mitä me tehdään siellä ja mitä me harrastetaan. Sitten se piti meijät tekee sellasia tehtäviä. Mut se pisti punnertaa, Pilvin ja Tiian se pisti taistelee slow motion tekniikalla ja Niina laulo sitten Suomen maamme laulun :DDDDDDDD
Sitte ku tultii sieltä ulos, siinä oli kauhee jono sinne BB-huoneesee ja kaikki virnuili meille XDDD Hhahahaha, vähän kyllä nauratti sen jälkeen :,)

Me jatkettiin sitten matkaa siellä vahakabinetissa ja me tultii sellaselle Scream alueelle.
...
Ei hemmetti, OIKEESTI! Me vaa kiljuttii Pilvin ja Tiian kaa ihan vietävästi, kun sielä hyökkäs niitä ihmisiä kimppuun. Vikan kohdalla mä menin sillee kyykkyyn ja se pelottava ukko jäi häärää siihen mun päälle ;;______;; Yhyy. Elämäni yks pelottavimmista kokemuksista.

---> Jatkuu joskus XD

Hyvästi unelma, oli kiva ajatella

2010-04-10T10:31:00.000-07:00

Mulla on hyvä itsetunto. Mä oon tyytyväinen mun elämään. Vaikka mulla ei olekaan ollut vielä koskaan poikaystävää, mä en ole surullinen. Mä oon toipunut vanhempien erosta. Mä kävin lukion vain siksi, että saisin lisäaikaa miettiä, mitä mä haluan vanhempana tehdä. En käynyt lukiota siksi, että pänttäisin ne kolme vuotta ahkerasti ja tähtäisin hyviin yo-tuloksiin. Mä en oo koskaan tehnyt mitään ilkeetä tai pahaa kenellekään.

Joten miks Floridan matka peruuntui?

Istuin äsken puolisentoista tuntia kylmässä ja pimeässä saunassa istumassa ja itkemässä. Se oli oikein mielenkiintoinen kokemus. Kävin läpi juuri noita äsken mainitsemiani asioita yrittäessäni selvittää, mikä oikein meni vikaa. Ainoa, mikä olisi voinut olla syynä, ovat epäonnistuneet yo-kirjoitukset. Muuta syytä en vain keksi millään.
Onko se oikeasti yo-tuloksistani nyt kiinni, etten pääsekään Floridaan? Disneylandiin, jonne oli unelmoinut pääseväni monta vitun pitkää vuotta. Yo-tulosten takiako mä en pääse sinne, mikä on ollut mun unelma?

Mulla on pakko olla jokin selitys sille, miks mä en pääse Floridaan. Ei, mä en syytä tästä ketään. Mä syytän itseäni. Se on aika erikoista, omastastakin mielestäni. Jostain mun tekemästä jutusta tää matka nyt peruuntu. Ei tää voi johtuu vain siitä, että jotkut ihmiset vain päättivät asian olevan näin. Tän täytyy olla joku rangaistus, mutta mä en vaa tiedä, että mihin.

Voin sanoa, että mun olo ei todellakaan ole kovin hyvä. Mä oon itkenyt silmäni ihan punaisks ja turvonneiks. Joidenkin mielestä tää on ihan typerä syy itkeä, mutta antakaas kun mä selitän; Tää reissu oli mun unelma. Mun ainoa unelma. Miltä susta tuntuis, jos sun unelma yhtäkkiä murskattais? Mulla ei oo enää mitään, mitä mä voisin tulevalta vuodelta odottaa. Kaikki muut tuntuu niin turhilta ja vähäpätöisiltä tähän verrattuna. Mun ainoa unelma ei tulekaan toteutumaan. Se sattuu ihan vitun paljon, tiesittekö.

Mä niin tiedän, että osa tulee tälle nauramaan. "Kattokaa nyt, kun se itkee pelkän matkan takia!"
Tää matka olis ollu mulle enemmän kuin pelkkä matka. Tää ois ollut kokemus kavereiden kanssa. Tää ois ollu ainutlaatuinen kokemus, jota en ois koskaan unohtanut. Tää matka ois ollut mun elämäni parhain juttu ikinä. Ja nyt se otettiin multa pois.

Naurakaa pois. Mutta musta tuntuu silti ihan vitun pahalta.

Ostin mekon. Haluan lisää

2010-04-06T08:00:00.001-07:00

Jee, vihdoinkin uusi mekko! Tämä mekko on peräisin Seppälästä, vain 20 euroa maksoi. Mielestäni siis suhteellisen halpa, vaikka kangas tuntuukin sellaiselta, että hinta olisi yhtä hyvin voinut olla 10 euroa kalliimpi. Mekko tuntuu yllä mukavalta ja se on helposti muokattavissa lyhyemmäksi, jos tarve vaatii. Ja kuten toisesta kuvasta pystyy näkemään, mekkoon on helppo yhdistää uusia asusteita. Mmm, olen siis tyytyväinen ostokseeni.

Ja nyt haluan lisää. Haluan lisää mekkoja. Yesstyle-nimisellä sivulla on aivan ihania mekkoa, joita kuollakseni haluaisin! Plus ihania kenkiä ja koruja. Aaaaa, ostaisin ne kaikki, jos minulla olisi varaa! Täytyy kuitenkin aika ajoin itseäni muistuttaa, että rahaa täytyy pitää säästössä matkailua varten. En tahdo sentään ihan köyhä olla, jos kerran Lontooseen pitäisi ensi kuussa mennä :-D

Mutta kattokaa nyt, miten ihania mekkoja !

Ostaisin nuo kaikki kolme, jos olisi pokkaa! Mutta tällä hetkellä keskimmäinen on lähdössä luokseni. Ylppärimekoksi tietenkin! Täytyisi hommata tuohon mekkoon valkoiset kengät, valkoiset helmet ja valkoinen päällystakki. Uuuu, taas sitä rahaa menisi.

Miksi on olemassa niin ihania ja nättejä vaatteita. Ne kiduttavat meitä aivan tahallaan, ne tahtovat meidän ostavan vaatteita plus muita asusteita. Se on niin väärin, kun minunlaisellani ei ole varaa ostella mielin määrin! Tahtoisin uusia vaatekaappini, mutta lompakkoni ei anna myöten ): Haluaisin uusia kenkiä, uusia koruja, uudet hiuksetkin... No, hiusväri täytyisi hommata. Ajattelin sellaista pehmeää ruskeaa, jotta olisi vivahteena heleän vaaleanpunaista. En osaa väriä tarkemmin selittää, sillä siitä on niin kauan kun näin sellaisen värin erään naisen päässä Sokoksella DX

Joo, no nyt on päivitetty siis vaatekaappia. Joo, teille kaikille piti se ilmoittaa :-)

Asioita, joita en ymmärrä

2010-04-03T07:55:00.000-07:00

On olemassa paljon sellaisia asioita, joita mä en alkuunkaan ymmärrä.

Ensimmäisenä voisin nyt sitten pohtia tätä tapausta, joka sattui hetki sitten. Jälleen ihanassa Irc-Galleriassa tämäkin tapahtui. No, joku tuntematon poika taas kommentoi mulle 'Moips :)'. En vastannut, koska kun menin katsomaan sen jätkän käyttäjää, huomasin jonkun toisen tytön sanoneen myös 'No moi'. Kyseinen jätkä oli pistänyt tällekin tytölle tervehdyksen. Luultavasti he eivät toisiaan tunteneet. Eikä tässä vielä mitään, sillä pian jo seuraava tyttö kommentoi pojalle 'Moiks'.

Eli kyseinen jätkä oli siis kirjoittanut useammallekin tytölle 'Moip :)'.

Tässä ei voi olla kysessä 'voisitko olla tyttöystäväni' -tapaus, vaan 'antaisitko mulle seksiä' -tapaus. Koska ei kukaan ihminen, joka haluaa etsiä itselleen kumppania, kommentoi samaan aikaan usealle muulle tytölle. Eihän? Vai kommentoiko?
Eihön tässä tosiaan sen ihmeellisempää ollut. Mä vain hieman häkellyin moisesta. Jotenkin se, että etsitään netin kautta kumppania, on mulle vielä aika outo ja tuntematon juttu. Mutta että kirjoitetaan usealle tytölle samoihin aikoihin jotain, niin sepä se vasta toivoton juttu on. Kaikki tytöt nimittäin, jolle kyseinen jätkä oli kommentoinut, olivat nättejä.

Toinen asia, mitä mä en ymmärrä, on myös tällaisiä omakohtaisia kokemuksia. Oon tällä hetkellä Vimpulaparkissa töissä ja siellä mä siis Pilvin ja Niinan kanssa vahditaan 3-5-vuotiaita lapsia. Yleensä lapset on ollu siellä tosi kilttejä ja kuuntelevaisia. Mutta nämä kaksi tapausta, jotka torstaina saapuivat, ovat olleet jotain aivan muuta. Yleensä, kun lapsi joutuu tuntemattomaan paikkaan, lapsi on varovainen ja kuuntelee hiljaisesti, jos hänelle ohjeita annetaan. Ainakin mun oletuksen mukaan, ei mua kukaan oo koskaan ennen vastustanut, kun oon puhunut. Mutta nämä kaksi... Voihan helvetti, jos saan suoraan sanoa. Ne jätkät ei kuuntele yhtään niille annettuja ohjeita, eikä ne suostu pyytämään anteeks, jos ne on jotain väärin tehnyt. Esimerkiksi, kun yksi pojista löi yhtä tyttöä, poika keksi syyttää tyttöä riidan aloittamisesta "mut kun se sanoi, ettei sitä satu mikään". Mikä ihmeen syy se on siihen, että toista saa lyödä??? Mitä mä en niinku tajua tässä jutussa. Sitten sama poika raapaisi toista poikaa, kun tämä ei siirtynyt pois tieltä. "Miksi et voinut pyytää häntä siirtymään?" minä kysyin. "Noku se oli tiellä" ???? Mitä ihmettä, ihan oikeesti. Ja juttu jatkuu. "Nyt ne kivet pois käsistä" huusin, kun oltiin tulossa ulkoa sisälle ja olin huomannut pojilla olevan kiviä käsissä. "Ei mulla oo mitään" "Nyt ne kivet pois." "Ei mulla oo mitään kiviä" ÄÄÄÄRHRHRHRHRHHR.
Olen jutellut poikien vanhempien kanssa, ja he sanoivat puhuvansa poikien kanssa. Mitään muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut. Jä tässä vielä ärsyttää eniten se, että juuri nähden kahden pojan takia muiden lasten vanhemmat alkaa pian kyseenalaistaa meijän ohjaajien taitoa käsitellä lapsia. "*pojan nimi* tahtoo velliä! *pojan nimi* tahtoo velliä!" vähänkö se isä järkytty, kun kuuli tän. Mun oli pakko puhutella tätä isää sitten myöhemmin ja kerroin sille näistä ongelmatapauksista. Onneks se ymmärsi. Mutta auta armias, jos mun täytyy yksitellen puhutella muiden lasten vanhempia ja pahoitella näistä kahdesta!

Sitten on vielä yksi juttu. Tällä hetkellä mä en välitä ollenkaan siitä, lukeeko kyseinen ihminen tämän joskus. Mutta se, että viesteihin ei voida vastata. Jos minä saan joltakulta viestin, minä vastaan viestiin mahdollisimman nopeasti, jottei se vain sattuisi unohtumaan. Ja jos en pysty vastaamaan viestiin, niin keksin jonkin muun keinon välittää tieto sille henkilölle, joka minulle viestin lähetti. Olen lähetellyt eräälle ihmisille viestejä, mutta olen harvoin saanut niihin vastausta. Viestini ovat olleet sellaisia, joihin kaipaan vastausta. Kun vastausta ei parin päivän sisällä ala kuulua, otan kaveriin yhteyden jollakin muulla tapaa. Se, että viestiin on unohtanut vastata, on hyvin ontuva vastaus. Mä olen ollut tämän asian kanssa hyvin kärsivällinen, vaikka näin on käynyt jo muutamaan otteeseen. Mulla ei ole tapana suuttua pienistä asioista, vaikka tää asia ei loppujen lopuksi ole niin pieni.
Jos viestiin ei voi vastata jostakin henkilökohtaisesta syystä, mä haluan vastauksen kuitenkin kuulla. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä, että viestiin ei yksinkertaisest vain voida vastata. Onko se ystvällistä ja reilua? No ei ole! Mä oon hyvin loukkaantunut, enkä mä mielestäni ole ansainnut tällaistä kohtelua. Kyseistä ihmistä oon kuitenkin monet kerrat auttanut sun muuta, ja tässäkö sitten tulos! Viestit, joihin kyseinen ihminen ei vain voi vastata. Että kiitos vain siitä pitkäaikaisesta ystävyydestä niin. Facebookiin voidaan kyllä kirjoitella, muttei jakseta mulle viestiä pistää. Edes Facebookiin.

Ehkä mä sain nyt kirjoitettua ne asiat ylös, jotka mua vituttaa. Olkaa hyvä vain.

Lukio ohi - Uusi elämä

2010-03-29T05:57:00.000-07:00

Näin on näreet. Lukio loppui. Ei ole enää mitään, minne voisi arkipäivänä mennä. Okei, pääsiäiseksi saatii siskon ja Pilvin kanssa töistä Pajiksesta. Mistäs muustakaan :-D On kiva tienata rahaa, mutta harmi, että toikin keikka kestää vaa viisi päivää. Tosin tuplapalkka <3

Äiti jaksaa jauhaa sitä, kuinka pitäisi töitä hakea. Kyllä mä töitä olen hakenut, mutta vielä ei ole keneltäkään vastausta kuulunut. Pahalta näyttää, jos suoraan sanotaan. Ainakin oon yrittänyt hakea töitä, joten äidillä ei pitäisi olla valittamista. Mä en halua sinne keittiöön enää töihin, mä en vaan halua ! Vaikka se onkin työtä, mutta se on niin raskasta. Mä oon ollu sairaalan keittiöllä ennenkin töissä ja sanonkon suoraan, mistä se oikein oli peräisin. Huono palkka, huono työympäristö ja aika kamalia työkavereita osa. Mä olin siellä yleensä hiljaa, koska en mä osannu liittyä yli 50-vuotiaiden ihmisten keskusteluun mukaan. Ohhoih. Mutta kaipa se on pakko sinne keittiölle mennä, jos ei muutakaan työtä saa. Onneks tosin en joudu enää sairaalan keittiölle, vaan terveyskeskuksen keittiölle. Se sentää on vähän pienempi ja siellä on vähemmän ihmisiä ympärillä hääräämässä.

Vastuu. Sitä äiti odottaa multa, jos meen sinne terveyskeskukseen töihin. Vastuu pelottaa mua vähän, koska mä oon sitten vastuussa ihmisten ruuista. Mitä jos mokaan, mitä jos joku allergikko saakin väärän ruuan. Sellanen mua pelottaa tossa vastuussa, jota mä saisin tuolla.

No joo, ehkä kirjottelisin vaihteeksi vähän iloisemmista asioista kuin töistä. Oon jotenkuten saanut tehtyä ennakkotehtävät! :--) Enää pitäis käydä ostaa kirjekuori, johon ne sitten tuikkaan ja lähetän eteenpäin. Pitäis alkaa haeskella ammattikorkeisiin. Varmaan tällä viikolla haen. Aika selvät suunnitelmat mulla, minne oikein haen. Eka on metropolian käsikirjotuslinja, sitten kulttuurituottaja (tosin en vielä tiedä, minne päin Suomea laitan hakemuksen :--D), kolmas on sitten hotelli- ja matkailuala ja neljäntenä sitten ohjaustoiminta Hämeenlinnassa. Jees, näillä mennään!

Ja iloiset uutiset jatkuu. Nimittäin LONDON IS CALLING <3 Jeppp, Minä, Pilvi ja Niina lähdetään Lontoosee 21.5! Tosin meillä on siellä vaa yks kokonainen päivä, mutta ei haittaa :--D Jos kerran lennot on vaan 45e menopaluu per henkilö, niin totta hemmetissä me sinne lähdetään! Jännää, kun en oo koskaan ollu lentokoneessa. Apua! Mennää moikkaa Tiiaa, jota tulee ikävä, kun se lähtee nyt lauantaina Lontoosee työssäoppii kahdeks kuukaudeks >:
Me mennää ainaki Madame Tussaudsin vahakabinettiin, London eyehin, London Dungeonsiin ja Sea Lifeen. Ehkä mennää tsekkaa vielä pari museooki ja sitte shoppaillaan! Uuu jeah <3 Me yövytään suomalaisessa kirkossa :--D Mun budjetti ois tota matkaa varten sen 400 euroo, mutta saa nyt kattoo, miten sitä noudatetaan :-D

Oiskohan mulla vielä jotain iloisia uutisia. No, mä siivosin tänään. Lajittelin kaikki monisteet ja pistin koulukirjat erillisee pinoo. Ne pitäis sitten viedä jonnekin myyntiin :-) Toivottavasti niistä saa ees vähän rahaa.

Ai niin, The Baseballsin keikka! Oliko muuten siistiä ! <33 Näytän vähän kuvia, mitä siltä reissulta tuli :)

Tämän näköisenä mä sinne lähdin:

Sitten vähän kuvaa reissusta Ninnin isovanhemmilla avainta hakemaan, jotta saatais auto parkkiin Ninnin papan työpaikalle :--)

Sitten päästiin Tavastialle odottelemaan The Baseballsia ;--)

Mun tytöt <3

SITTEN NE TULI JA ME OLTII IHAN <3

Digger <3

Sam<3

Basti<3

Tuli tosi paljon kuvia ja videoita! Jotkut kuvat ja videot ovat Pilvin ja jotkut taas mun :,D Kaikki on Pilvin kameralla otettu <3

Tähän loppuun vielä The Baseballsin keikalta video ;--) Digger ja Sam katto kameraan <3 Ja Basti pyyhkäisi kädellään kameraa -___-'

Oli siistiä, jos pitäisi siis tiivistää :---D

Kevät tulee - hormonit ilmassa

2010-03-09T13:02:00.000-08:00

Mä jo kuvittelin, että pääsin näistä eroon. Näillä mä tarkotan vastakkaista sukupuolta, jotka tulevat ahdistelemaan minua kommenteillaan 'Oot kaunis' ja niin edelleen. Mä ajattelin, että se oli vaa viime vuoden juttu, mutta kappas. Kahden päivän sisällä olen saanut jälleen olla näiden miespuolisten kohteena.

Miksi ne hyökkää samaan aikaan? Ja jos mulla galleriassa lukee 'Ihastunut', niin eikö ne tajua, että mä oon jo kiinnostunu jostakusta?
Jännää muuten oli se, kun oli rekisteröityny galleriaan uudestaan tossa sunnuntaina, nii ehdin olla siellä pari minuuttia kirjautuneena, kun sain jo ensimmäisen kommentin. 'Moi" "Mitä kuuluu?" "Oot muuten nätti :)" Ja kyseessä oli jätkä, jota en ole koskaan tavannut. Sitten hän vielä kysyi, missäkö asun. Haha, se oli sen tutustumisen loppu.

Ja tänään sain taas uutta kommenttia joltain turkkilaiselta... Eikä tässä vielä mitään, jopa Deviantartissakin joku yritti lähestyä! Pyysi meseä tai skypeä. No hei haloo, en oo todellakaan antamassa meseosoitetta jollekulle, jota ei tunne ollenkaan. Varsinkaa kenellekää turkkilaisella oo meseäni antamassa.

Mulle sanotaan, että 'Oo ilonen, ku susta ollaan kiinnostuneita'. Okei, en valita. Tai okei, valitanpas. En mä tahdo mun kimppuun jätkiä, joista en vois ikimaailmassa kiinnostua. Nytkin mä oon kiinnostunut yhdestä, jota en voi koskaan saada. Haha haha haa. Eipä ole uusi juttu niin. Mä en tahdo, että mulle osotetaan kiinnostua 'Oot kaunis' -tyylisellä kommentilla. Eiköhän se jo kerro aika paljon vastakkaisesta sukupuolesta. Mun mielestä sopiva keskustelu pitäis alottaa esim. mun tapauksessa kehumalla mun penkkari tai cosplay asuja. Se on mulle paljon turvallisempi kuin 'Oot kaunis' -tyylinen kommentti. Silloin mä yleensä vaa kauhistun ja meen varpailleni.

Olisihan se kivaa olla sosiaalisempi jätkien kanssa, jotka yrittää lähestyä, mutta kun ei. Ei onnistu. Ei tuu onnistumaan, jos ne yrittää tolla 'Oot kaunis' -tyylisellä kommentilla mua lähestyä. Miten sellainen lause saaki mun olon näin epämukavaksi?
Ihmeellistä, miten ihmiset reagoi tähän niin erilailla.

No jaa, kyllä tää tästä. Mä kyllä tokenen, kun oon päässy purkaa näitä jollekulle (okei, Niina sai tästä jo kuulla). Naurettavaahan tää on, kun alkaa miettiä. Mutta aluks tää on varsin epämukavaa.

Huoh. Miksei henkilö, johon oon ihastunu, voi kommentoida mulle jotain tollasta? No okei, on tässäkin se vaara, että jos ihastus kommentois jotain tollasta mulle, niin kyllä mä menisin ensiksi tolaltani.

En jaksa enää kirjoittaa, plääh.

Hehe...

2010-02-11T07:43:00.000-08:00

Mites tän blogin kirjoittaminen nyt näin jäikään...
Ai niin, nyt muistankin! En tahtonut ihmisten kommentoivan mitään negatiivista mun kirjotuksiin. Senhän takia tää vähän jäi.

No jaa. Pakko päästä kirjoittamaan (koska sain uuden kannettavan ja tän näppäimistö on yhä jäykkä <3 )

Oonko vähän viime aikoina tuhlannu, että ihan alkaa hävettää. No okei, abiristeilyä ei lasketa (102,50e). Mutta muuten!
Oon ostanu nyt kaks dvd boksia. Jane Austenin sellasen kivan boksin ja tänään ostin sitten Dexterin ekan tuottiksen. Oon ostanu kans pari leffaa, Burn After Reading on nyt uusin. Sitten oon ostanu Disneyn soundtrackin, jossa on kappaleita niiden elokuvista (<3) ja sitten oon kans ostanu yhden kivan paidan. Ystäville oon ostanu lahjoja ja ne onki sitten vienyt oman osuutensa.
Kaikki tuo kuukauden sisällä ! Mä oon kohta köyhä, jos en ala hillitsee tätä ostohimoa ;;__;;
On se vaa niin jännä. Kun menee kauppaan, sitä vaan ajattelee rahaa olevan tarpeeksi. Vaikka sitä ei ole. Yhyy, sitten huomaakin seuraavan kerran tiliä katsellessa että kappas, minne mun rahat on mennyt.
Okei, mä lupaan ottaa nyt iisimmin ja yrittää hallita mun ostohimoa. Lupaus. Lupaus lupaus lupaus!

Huomenna on äikän tekstitaito. Mä haluun onnistua siinä, mä en tahdo ymmärtää tehtävänantoa väärin! Tää äikän numero tulee olee tosi tärkeä, koska se auttaa mua sitten pääsemään sinne, minne aion hakea (metropolian käsikirjotuslinjalle). Maanantaina ne julkasee ennakkotehtävät, iik! Nyt jo! Apua, paniikki. Viime vuonna oli kolme kirjotustehtävää, ehkä nyt mennään samoilla linjoilla.

Mä en oo pitkään aikoihin kirjottanut mitään. Nyt kaduttaa. Ois pitäny kirjotella, että kirjotustaito paranis ja sillee. Mä haluun onnistua huomisessa yossa!
... Miks mä siis dataan? Voisin ihan hyvin alkaa kattelee noita annettuja monisteita. Mä teenki niin, kunhan oon kirjottanu tän loppuun. Tän koneen näppäimistö on tosi kiva <3

Oon käyny kans hirveesti Lahdessa (lue= leffoissa). Onneks mulla on niitä elokuvalippuja, niin ei oo tarvinnu maksaa niitä kauheita summia. Mitäs oon nyt tän vuoden aikana nähnyt... Jos rakastat, Sherlock Holmes, Prinsessa ja Sammakko. Joo, ne mä varmaan oon nyt nähny. Ja pitäis mennä kattoo se ystävänpäivä ja Liisa Ihmemaaassa (Helenaaaaa<3)

Ajelluki mä oon. Autolla siis. Meijän autolla. Ihan kivaa se alkaa olee, ei enää pelota niin hirveesti, kun sillo ekoilla kerroilla. Tänää vaa Niinan kaa naureskeltii, kun nähtiin autokoulun auto urkan parkkipaikalla :,) Tuli ihanat muistot mieleen Juhan kanssa, hehe.

Ja nyt mä taas dataan. Mä en haluis datata, mä haluaisin elää oikeeta elämää! Nii, ja oon kans alkanu pelaa Sims 3:sta. Yhyy, pakottakaa mut pois koneelta, tehkää musta aktiivinen! Mua hävettää olla näin laiska...
No, onneks lauantaina Tikkurilaan ystävän synttäreille :-) Ollaa siellä yötä. Sunnuntaina on ystävänpäivä.
...
Miksei mulla oo ketään vierelläni ;;__;; Angst

Okei nyt loppuu. Alan oikeesti kattelee noita äikän monisteita.

Ei jaksa

2010-01-19T10:21:00.001-08:00

Ei jaksa

2009-12-16T10:31:00.000-08:00

Mä tiedän, että musta puhutaan paskaa.

Tiedättekö sen tunteen? Sen, mikä saa aikaiseksi vetistyneet silmät ja huonon mielen? Mä tiedän, tiedän liiankin hyvin. Ei kukaan mulle sitä oo suoraan kertonut, mutta mä tiedän kyllä. Mä tiedän heti niistä katseista ja niistä puheista, että tänään mä olen puheenaiheena.

Mä en vaan tiedä, miks mä olen puheenaiheena. Mielestäni olen ollut oma itseni. Se varmaan tässä onkin ongelma. Ihmiset ei pidä musta omana itsenäni. Niin, kuka nyt pitäisi tällaisesta tytöstä, joka ajattelee liian myöhään sanomisiaan ja antaa muiden ilkeillä mielin määrin ilman vastaan sanomista.
Sitten aina ilta meneekin siinä pohtiessa, että mikä meni vikaan. Miks musta ei pidetä.

Mutta mä en itke. Voi, muahan ei saada enää itkemään tällaisista asioista. Mä oon itkenyt niin paljon, että mä oon saanut tarpeekseni. Mä en jaksa ajatella tällaisia asioita pidempään, vaan viskaan ne jonnekin pimeimpään nurkkaan ja yritän ajatellla iloisempaa huomista. Tosin nyt se ei onnistu, koska kirjotan nyt tänne mun valitusviestiäni. Hups.

Tuntuu vaan niin turhauttavalta. Ehkä mun täytyisi vaan yksinkertaisesti tajuta, että mun ei ole tarkoitus tulla kaikkien ihmisten kanssa toimeen. Ehkä mun ei pitäisi yrittää miellyttää kaikkia. Ehkä mun pitäisi keskittyä miellyttämään itseäni.

Noniin, tekstitaidon pariin~

ps. pääsin inssin läpi! Sentään jotain positiivista tähänkin päivään, kun se yksi hemuli jätti mut seisomaan pakkaseen >: (

Huhhuh

2009-12-14T05:13:00.000-08:00

Onpa ollut kiire! Oikeasti, kun mä puhun kiireestä, sitä on myös ollut. Oli jotenkin outoa, kun on saanut kuitenkin olla melko laiskana ja tekemättömänä, yks kaks viikko onkin niin täynnä, että kahdeksan jälkeen illalla ehtii ensimmäisen kerran hengähtämään. Mutta oli kyllä ihan mukava huomata, että mulla on myös elämä tämän rakkaan kannettavani ulkopuolella :,D

Eli, mikä teki mun viikosta niin kiireisen. No okei, mä sain sentään nukkua ihan riittävästi, koulu nimittäin alkoi vasta klo 11.45 Tosin mulla oli pari kertaa aamusta ajotunti, jonka takia jouduin heräämään aikaisemmin. Sitten koulu on kestänyt puoli kolmeen ja sitten joko lahteen ostamaan joululahjoja, suorittamaan pimeäajo, viimeinen teoriatunti, ompelijalla käyminen, leffassa, teoriakoe... Ja niin, noiden ohella täyty yrittää vielä tehdä kotiläksyjä :,D

Mutta onneks siitä viikosta selvittiin. Nyt on vähän helpompi viikko. Ehkä. Keskiviikkona on inssi. Vähän pelottaa ja jännittää, mutta täytyy vain muistaa olla rauhallinen ja tehdä harkittuja liikkeitä. Kuulemma sitten mä pärjään :,D Tänään ajaminen meni ihan helposti ja vaivatta, tosin pari virhettä onnistuin vahingossa tekee. Ne oli tosin typeriä virheitä, mutta... :,D kukaan ei ole täydellinen XD

Yllätyin tänään mukavasti, kun sai äidinkielen esseeni takaisin. 50 pistettä. Olin sillee 'wuuuuuut???' koska mä en oikeesti oo sen tasonen, ei, mä oon 30 pisteen tasoinen. Mä en oo ajattelija. En oo koskaan ollut ajattelevainen, enkä osaa ilmaista ajatuksiani paperille. Hhaha. Toi oli vaan tuuria. Toivottavasti tuollainen tuuri kävisi sitten yo kirjotuksissa.

Joo, en jaksa enää kirjoittaa :,D

2009-12-04T05:26:00.000-08:00

Oma kannettavani ei pidä musta enää. Se nimittäin kirjaimellisesti lakkasi käynnistymästä keskiviikkona, kun avasin sitä ensimmäistä kertaa sinä päivänä. Jes, edes tietokonenörtti perhetuttumme ei saanut sitä toimimaan 8---) Mahto koneessa sitten olla aika paha vika. Noo, Windows uusiksi ja kattellaan sitten, miten toimii. Kuulemma kokeilee asentaa siihen Vistaa. Toivottavasti toimisi kuitenkin -__-' tällä siskon koneella on ihan outoa kirjoittaa. Jotenkin tää mun ranne inhottavasti hankaa tota reunaa vasten?
Okei, ehkä ei tästä sen enempää.

Haha, tänään oli koulussa itsenäisyyspäiväjuhla. Mulla ja Maijalla oli vähän ylimääräistä kikatusta siellä salissa, mutta... XDDD Joo, mut se yks näytti ihan veteraanilta! X,D
Ja arvatkaa, kuka taas tuijotti sen yhden takaraivoa niin ihastuksissaan. Hahaha. Mulla on aika mielenkiintoinen elämä? Voi, hyvin mielenkiintoinen tosiaankin 8-)

Oiii, tänään tuli opintotuki ja veronpalautus ! Ooooo, oon taas niin rikas <3 Rakastan rahaa n___n Tili näyttää taas upeelta. Mä jo pelkäsin, että mulle jää täksi kuukaudeksi käyttörahaa vain 20e, mutta onhan siellä sentään yli 100e ! Mutta en todellakaan oo tuhlaamassa sitä koko summaa. Täytyy yrittää säästellä n___n Ah, oon niin happy!

Tippatappitaaaa~ Viideltä kuuntelemaan Pekka Visuria koululle. Saan yhden yhteiskuntaopintunnin siitä :,D

Sjajsdjfvmsiufjeoifgjwe8trt9ferow <3

2009-12-02T05:58:00.000-08:00

Tällaisena tänään :)

Studiamessuilla oli kai tarkotus ottaa selvää jatko-opintomahdollisuuksista. Hohohoho, arvaa ketkä juoksivat siellä komeiden ja söpöjen jätkien perässä...
XDDDD

No okei, tulihan siellä sitten käytyä vaikka minkälaisilla pisteillä. Tosin mielenkiintoisimmiksi mulle tuli melkeinpä ainoastaan Aalto-yliopiston käsikirjoituspuoli. Musta olisi niin siistiä kirjoittaa kaikenlaista, mutta... Jep, sisään otetaan 2-4 ihmistä. Musta alko yhtäkkiä tuntua, että tää ei ehkä kuitenkaan ole se ala, jota mä voisin työkseni tehdä.

Mitä mä sitten voisin työkseni tehdä, voi, kertokaa se jooko mullekin. Mä en tiedä yhtään, mitä lähen lukion jälkeen tekemään. Ehkä menen inttiin, ehkä en. Riippuu, miten mieli vielä muuttuu. Kyllä mä varmaan paperit lähetän eteenpäin heti, kun saan ajokortin käteeni. Ja voihan se toki olla niinkin, että ne ei ees päästä mua inttiin, who knows.

Studiamessuilla ehdin jopa hetken ajan näkemään erästä tuttua, johon tutustuin Muccun keikkajonossa :) Se oli mukavaa. Ja siellä ei sitten juuri muuta tullutkaan tehtyä kuin pyörittyä ympäriinsä, napaten mukaan esitteitä (JA KARKKIA) ja seurailtua söpöjä poikia.

Kotiin päästyäni avasin armaan kannettavani. Joka ei sitten auennutkaan normaalisti. Valitti vain jotain jostain virheellisestä aukenemisesta ja vaikka kuinka monta kertaa koneen avasin ja valitsin vaihtoehdoista jonkun, niin ei avaudu. Sitten sisko tulee katsomaan kiroamistani ja toteaa 'Joo, tais mennä kovalevy paskaks'. Okei, ei se mua niin paljoa vituttanut, olin saanut eilen siirrettyä kuvat ulkoselle kovalevylle ja saanut siirrettyä paramoren levyt ämppäriin. Mutta ne sähköpostit... Niin, liityin eilen Paramoren faniklubiin ja maksoin 30e luottokortilla. Niin, ne sähköpostit tuota maksua koskien katosivat. No, toivottavasti mä nyt parin viikon sisällä saan sen faniklubipaketin tai sitten tapahtuu jotain hyvin ikävää...
Joo, olen siis virallisesti Paramoren fani 8-)

Blogeja saa kirjoittaa kuka tahansa ja miten monta tahansa. Tää on mun oma sivu, joka nyt sattuu olemaan julkinen. Aivan kuten esimerkiksi irc-gallerian päiväkirjakin. Ei kukaan voi ottaa siitä nokkiinsa, jos ihminen yhtäkkiä alkaa kirjoittaa blogia, en mä ainakaan suutahtais. Musta on just hauskaa lukea ihmisten ajatuksia ja niiden kuulumisia.
Mä en halua, että tästä blogien kirjoittamisesta tulee samanlaista kuin gallerian suhteen. Mä lähin galleriasta just sen takia, kun ihmiset piilovittuili ja piilokiusasivat mua. Jos tästä blogien kirjoittamisesta tulee jotain samanlaista, niin se on sitten adios vaan. Mä en halua piilovittuilua tai piilokiusaamista enää, se ei oo ollenkaan mukavaa.

Hmmm

2009-12-01T10:16:00.000-08:00

Joo sori. Yleensä blogiin kirjotellaan kerran päivässä, mutta ei taida tulla multa onnistumaan xD Nytkin mun on pakko vaa kirjoittaa, kun siihen on inspistä. Ja mähän saan kirjoittaa, jos tahdon >:( ei oo pakko lukea!

Tuli tässä vaan mieleen se, miten typerää onkaan ihastua pelkästään ulkonäköön. Jep, kuulun itsekin näihin typeryksiin. Mutta kun saa tietää itse olevansa ihastuksen kohde, se saa olon jotenkin turhautuneeksi. No jooo, onhan se kivaa kun kehutaan kauniiks ja näin, mutta hohhoi. Mitä jos luonne ei olekaan ihan sellainen kuin olettaisi?
Kun mua kehutaan kauniiks, ne ei tiedä, että ne saa mut ahdistumaan. Ai miksi? No koska mä en halua, että muhun ihastuu joku, kehen mä en ole ihastunut. Hahaha. Ehkä mä oon vähän mieskammoinen?

Mutta jos sua kehutaan kauniiks ja mukavaks pelkästään sen perusteella, miten on mesessä jutellut, niin ei se mun mielestä oo edelleenkään kovin uskottavaa. Ne vaan haluu itselleen kauniin tyttöystävän, that's it. Okei, mäki tahdon ihan hyvännäköisen poikakaverin, mutta tahdon, että se on mukava. Tästä päästäänkin tähän aiheeseen, että mistä sitten tietää, onko 'ihan' hyvännäköinen jätkä mukava. Jep, ei sitä tiedäkään ennen kuin tutustuu. Mutta jos jätkä osoittautuu epäkohteliaaks, flirtiksi ja näin, niin voi samalla kyllä jättää sen niille teilleen.

Yleensä mä tarkkailen ihastuksen tekosia (oho, paljastinko mä tän oikeasti XD) Mut siis joo. Mä kattelen, keiden kanssa se viettää aikaansa, miten se puhuu muille ja miten se yleisesti käyttäytyy. Että mä rakastan sitä, kun jätkä pitää ovea auki! Oi, ihan oikeesti, se on niiin ihanaa! Sitten totta kai pitää kiittää tätä kohteliasta poikaa.
Mä tahdon itselleni kohteliaan jätkäkaverin, joka myös pitää mulle ovea auki >>:

Kun mä nyt oon ihastunut siihen yhteen jätkään, jota en tosin voi saada, koska... No, koska me ei vaan kuuluta yhteen. Sen mä voin vielä paljastaa, että oon sitä vanhempi, mutta sitä en enää paljasta, paljonko. Mutta siis, se vaikuttaa tosi mukavalta ja lempeeltä (sen perusteella mitä mä oon sitä tarkkaillu). Vähän ehkä hiljainen, mutta tosi kivan oloinen jätkä <: Kerran oon päässy sen kanssa juttelee (10 minuuttia) ja silloin sain siitä yhä vain täydellisemmän kuvan. Emmä tiiä, se vaan jotenkin kolahti, tiiätteks.
Ihan outoo puhuu siitä tässä blogissa... Se ei onneks tuu koskaan ees lukemaan tätä, tuskin ikinä eksyy mun blogiin XD Mutta tähän on just kiva kirjotella omia ajatuksia ja tuntemuksia, hihi.
Ja nytkin oon vaa stalkkaillu sitä tilanteen tullen ja kerran, ku se istu mun edessä, mun teki mieli vaa upottaa käteni sen tuuheaan tukkaan XDD Joo, mulla ja Pilvillä on joku hiuspakkomielle :,)

Millanenkohan mä olisin seurustelukumppanina? Sitä oon pohtinu tosi useasti. Yleensä, kun vertaan itseäni muiden jätkien tyttöystäviin, mä tunnen olevani niin paljon huonompi kuin ne. En tiedä miksi mä niin tunnen. Jotenkin en osaa ajatella itseäni tyttöystävä, koska ajattelen, että aina löytyy mua täydellisempi tyttöystävä. Kuka muka mut haluis tyttöystäväkseen, tällasen cosplayta harrastavan tytön? Ja ilman meikkiä mä oon ihan kauheen näköinen. Mä ajattelen, että kun joskus tulevaisuudessa jätkäkaverini näkee mut ilman meikkiä, se pelästyis. Se ei kestäis kattella mua ilman meikkiä.
Tää maailma vaan tuntuu pyörivän niin paljon kauneuden ympärillä. Miksei voinut syntyä kauniiksi?

Jätkillä on niin paljon enemmän mahdollisuuksia. Siis komeilla jätkillä. Mutta aika useasti hyvännäköiset jätkät on kanssa aika itserakkaita (ja se on kyllä huomattu). Ne vaihtelee muijia kuin tikkaria, kun tikkari on syöty loppuun, niin on aika ottaa seuraava. Kiva vertaus. Mutta ihan oikeesti. Komeet jätkät tahtoo rinnalleen kauniin naisen. Mmmm!
Me keskusteltiin tästä asiasta just tänää kavereiden kanssa koulussa. Komeat ja kauniit ovat usein typerimpiä kuin ne vähemmän kauniit ja komeat. Kohta fiksummat ihmiset kuolee sukupuuttoon sen takia, kun vaan kauniit ja komeat lisääntyy keskenään.
Ah, maailma täynnä typeriä ihmisiä <3 Kuulostaa houkuttelevalta !

Mä kyllä taidan kuulua mukaan näihin typerimpiin ihmisiin. Niin, en mä voi sanoa olevani kovin fiksu. Tai ainakin kavereihin verratessa, jotka tuntuu olevan mua 100000 kertaa fiksumpia. Mä ajattelen kaiken melko yksinkertaisesti. Mä en osaa sanoa mitään fiksua ja sellasta, mikä sais musta jotenkin fiksun oloisen. Mä vaan oon... Tämmöne :D

Okei, ehkä tää oli nyt tässä ja mä alan tekee jotain muuta. Hei, Pako alkaakin 15 minuutin päästä!

Paramore villitys

2009-12-01T05:01:00.000-08:00

Voi oikeesti mun kanssa. Mä vaan stalkkaan Paramoren nettisivuja ja stalkkaan Hayleyta Twitterissä. Järkeä? No, tavallaan, mutta tavallaa ei.

Tää on taas tätä keikan jälkeistä fiilistelyä. Tää luultavasti loppuu tässä parin viikon aikana tai sitten tää voi jatkua pidemmällekin. Mun tekis niin mieli nähä Paramore uudestaan ja olla tällä kertaa koko keikan ajan kattomassa niitä! Mulla on sinne keikalle niin ikävä, että eilenki ihan itketti, kun näin Brick By Boring Brickin musiikkivideon voicelta ._____.

Lisäks tää on aika pelottavaa. Mä en oikein tiedä, mutta mulla taitaa olla jokin alitajuntainen tapa aina mukautua ihailemieni ihmisten näköisiksi! Voin vaikka näyttää todistusaineistoa (kunhan jaksan pistää tuon kovalevyn kiinni kannettavaan... Okei teen sen nyt. Noniin, kiinni on)
Äh, en mä löytänytkään sopivaa kuvaa ! Muistin kai sitten ihan väärin -__-'

Mut eniveis. Mun on sanottu näyttävän Kristen Stewartilta, kun se näyttelee Bellaa, mä joskus taisin näyttää Anna Popplewellilta (tosin hän ei liity tähän aiheeseen nyt mitenkään) ja nyt mun on sanottu näyttävän Hayley Williamsilta. Mitä tää kertoo? Oikeesti, mä en ainakaan tietoisesti myönnä tekeväni tätä tarkotuksella :,D Jos mä jostain ihmisestä/hahmosta oikein innostun, niin parin kuukauden aikana mussa saattaa tapahtua jotain muutosta.. XD

Näin on myös käyny nimittäin cossaamieni hahmojen kanssa. Kingdom Hearts 2 Kairi on yks esimerkki. Yhtäkkiä mun vaatekaappi alko pursuu pinkkiä, kun olin ihastunut Kairiin hahmona ja kun olin cossannu sitä. Lisäksi tukka muuttui punaiseksi ja leikkasin hiukseni lyhyemmäksi. Hehe.. :,D (Tosin ekan kerran, kun olin Kairia cossannu, niin hiukset piti leikata sitä varten)

On se aika outoa, miten mun ulkonäköön ja pukeutumiseen voidaan vaikuttaa näinkin helposti. Mun täytyy vain samastua johonkin? No, ei mulla oo tätä asiaa mitään vastaan, eniten mua vaa huolettaa se, mitä muut musta ajattelee. Pitääköhän ihmiset mua jotenkin matkijana? Okei, tää voi olla kanssa matkimista, mutta ei tietoista XD Niin, en mä oikeesti ajattele näin 'Nyt mä voisin pukeutua samalla tavalla kuin Hayley Williams!' Joo, ei mee ihan noin.

Mä haluun muuttaa tyyliäni aina vähän väliä, etten kyllästy. Eihän siinä pitäis olla mitään haitallista? Mä tykkään kokeilla erilaisia asioita, mä tykkään käydä kampaajalla tekemässä itselleni uuden lookin, mä tykkään kattella vaatekaupoista jotain kivaa, mä tykkään meikata. <:

Oiskohan Hayley päivitellyt Twitteriään~

Tänään

2009-12-01T03:41:00.000-08:00

Herätyskelloni herätti klo 06.30, jotta ehtisin vielä hieman vilkaisemaan psykan kirjaa ennen koetta. Nääh, väsytti vähän, mutta ylös sängystä päästiin <:

Tämän näköisenä aloitin päiväni ~
Kerroinko jo, että rakastan mun nykyisiä hiuksia? <3

No joo, psykan koe meni sitten miten meni eikä siitä sen enempää :D Olipa hupaisaa tänään keskustella ystävieni kanssa piirroshahmoista (muumeista, pokemoneista, aku ankasta...) Ja voi kuulkaa kun sitä riemua riitti. Miksi Aku Ankalla on vain merimiesasuja, miksi muumipeikko käyttää uidessaan uimahousuja vaikka se ei tavallisesti edes housuja käytä, mistä pokemoneja vaan tupsahtaa?
XD

Ja olipa tänään hauskaa myös abikokouksessa. Huhhuh, paljastui aika mielenkiintoisia juttuja, joille sai vain nauraa. Ei millään pahalla, mutta... Sori :,D Kaikki loppujen lopuksi rakastaa juoruilemista?
Pitäisi yrittää pitää porukka kasassa, jotta abishow nyt onnistuisi. Tänäänkin kaikki jätkät (paitsi kaksi) puuttui kokouksessa. Okei, haluatteko te paskaduunit? Okei kiva :)

Niin tosiaan, sellainen koulupäivä tänään ! No okei myönnän, kyllä mä sitä yhtä kattelin, mutta harmi etten tuntunut saavan katsekontaktia :/ (Ei sillä, että mä edes yritin ottaa katsekontaktia, haha)

Odottipa taas yllätys postilaatikossa. Taas mulle oli tullut postia. Olin sillee 'No minkä kilpailun mä nyt oon muka voittanu?' Mutta siellä olikin täydennystä twilight-uusikuu -kilpailu pakettiin, jonka sain viime viikolla :,D

Sain taas uuden fanipaidan kokoelmiini XDDD Aika kämänen toi kyllä on, mutta... Fanipaita silti XD

Sitten päätin toteuttaa idean, joka mulle tuli eilen mieleen. Päätin ottaa kuvan kaikista fanipaidoistani, joita on nyt parisen vuoden aikana kerääntynyt kymmenen kappaletta <3

(Vasemmalta ylös alas: New Moon, Twilight, Paramore, Plastic Tree, Abingdon Boys School, Moon -Kana-, Moi dix Mois, An Cafe, Disco Ensemble ja Kingdom Hearts 2)

Ihan tyytyväinen olen kokoelmaani :)

Nyt kirjoittelen tätä blogia Paramoren Brand New Eyesin soidessa taustalla. Ajattelin tänään katsoa tuon uusimman Potterinkin, kun en oikein muista sitä XD Tää päivä menee muuten kai dataillessa ja teoriakokeeseen harjoitellessa :p

Uu jeah

2009-11-30T06:50:00.000-08:00

Jes. Mä tein sen. Mä tein itselleni blogin! :o Se vaan, että en taida oikein hallita tätä vielä kunnolla :,D Mä varmaan yritän harjoitella, koska haluan kirjoittaa blogia aikani kuluksi~

Mun pitäisi lukea psykologian kokeeseen, mutta... Nääh :- D Mä kerron teille eilisestä Paramoren keikasta.

Paramoren keikassa ei siis itsessään ollut mitään vikaa, Hayley Williams on aivan uskomaton laulaja <3
Juna. Ah, ihanaa. Joku oli 'jäänyt' junan alle ja pelastustyöt oli ollut käynnissä neljästä lähtien. Meijänki aikataulu kusahti puolella tunnilla, onneks ei sen vakavampaa <:

Pasilaan päästiin viimein ja me lähettii siskon kanssa seuraamaa yhtä tyttöä>:) En mä ollu varma, oliko se sinne keikalle ees menossa, mutta näköjään oli ja me löydettiin jäähalli tosi helposti!
Jäähallin edustalla oli niiin paljon ihmisiä!

Ihmisiä oli siellä niiiin paljon
(Eikä tässä kuvassa näy edes 1/5 osaa !)

Kello tuli just sopivasti seitsemän ja meitä alettiin päästää sisään. Ihmiset vaan kilju ja oli riemuissaan, kuten minäkin.
Sisälle päästiin ja mä ryntäsin ostaa Paramoren fanipaidan <3
(Tosi hyvä laatu... Mut whatever, Helsinki oli eka kiertuepaikka ;) 29.11 )

Okei, mä luulin, että kaikki menee hyvin. Me istutaan odottamassa A6 katsomossa rivi 1 ja paikka 41 ja 42 siskon kanssa (Voitin liput Voicen Paramore kilpailusta ;)
Kello tuli 20.00 eikä mitään kuulu. Paitsi, että hetken kuluttua alottaa lämppäri. Okei, lämppäri, olisihan mun pitänyt se tietää. Isoilla bändeillä on aina lämppäri.
Mutta mä en tiennyt, että niitä olisi jopa KOLME!
Keikka alkoi vasta 22.15 ja meillä on vaa 50 min aikaa kuunnella Paramorea >: Otin ilon irti ja lauloin jokaisessa kappaleessa mukana. Sitten kun kello oli 23.05 minä ja sisko juostaan ulos jäähallilta ja juoksu kohti juna-asemaa alkaa. Meille jäi 3 min aikaa, ennen kuin juna saapu. Menipä aika tiukille!

Sitten kotimatka alkoi. Voi elämä, matka kestäis yleensä Pasilasta 55 minuuttia, mutta nyt kun r juna meni Riihimäen kautta, matka kesti 1h 30 min! Kiva, ja sitten ku junaan vielä tuli joku teknillinen häiriö, mun teki mieli purskahtaa itkuu. Pilville vaa itkin tekstareilla, mua kyrsi ihan saatanasti.
Heti kun pääsin autoon, mä aloin vollottaa. Keikka, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa, oli osoittautunut aivan kamalaksi. Mä olisi tahtonut kuunnella Paramorea vielä kauemmin, en edes ehtinyt kuuntelee Decodea!

Sitten kahden aikaa yöllä nukahdin viimein.
(Pilviä lainaten päivä oli kuin perjantain 13. päivä)

Äskettäin kävin just lukemassa sitten settilistan. Decode olisi tullut heti seuraavana meijän lähdön jälkeen -___-' Mutta onneks keikka oli siinä vaiheessa jo melkeinpä loppusuoralla, niin ei enää sureta niin paljon :) Ja sain kolmisen videotakin keikalta, joten ihan hyvä fiilis tuli näin loppujen lopuksi!

Ja pari ihmistä on sanonut, että näytän mun nykyisillä hiuksilla Hayley Williamsilta <3 ;D

Noniin, nyt lukemaan psykaa~

//Anteeksi kirjoitusvirheet XD