Mulla on hyvä itsetunto. Mä oon tyytyväinen mun elämään. Vaikka mulla ei olekaan ollut vielä koskaan poikaystävää, mä en ole surullinen. Mä oon toipunut vanhempien erosta. Mä kävin lukion vain siksi, että saisin lisäaikaa miettiä, mitä mä haluan vanhempana tehdä. En käynyt lukiota siksi, että pänttäisin ne kolme vuotta ahkerasti ja tähtäisin hyviin yo-tuloksiin. Mä en oo koskaan tehnyt mitään ilkeetä tai pahaa kenellekään.
Joten miks Floridan matka peruuntui?
Istuin äsken puolisentoista tuntia kylmässä ja pimeässä saunassa istumassa ja itkemässä. Se oli oikein mielenkiintoinen kokemus. Kävin läpi juuri noita äsken mainitsemiani asioita yrittäessäni selvittää, mikä oikein meni vikaa. Ainoa, mikä olisi voinut olla syynä, ovat epäonnistuneet yo-kirjoitukset. Muuta syytä en vain keksi millään.
Onko se oikeasti yo-tuloksistani nyt kiinni, etten pääsekään Floridaan? Disneylandiin, jonne oli unelmoinut pääseväni monta vitun pitkää vuotta. Yo-tulosten takiako mä en pääse sinne, mikä on ollut mun unelma?
Mulla on pakko olla jokin selitys sille, miks mä en pääse Floridaan. Ei, mä en syytä tästä ketään. Mä syytän itseäni. Se on aika erikoista, omastastakin mielestäni. Jostain mun tekemästä jutusta tää matka nyt peruuntu. Ei tää voi johtuu vain siitä, että jotkut ihmiset vain päättivät asian olevan näin. Tän täytyy olla joku rangaistus, mutta mä en vaa tiedä, että mihin.
Voin sanoa, että mun olo ei todellakaan ole kovin hyvä. Mä oon itkenyt silmäni ihan punaisks ja turvonneiks. Joidenkin mielestä tää on ihan typerä syy itkeä, mutta antakaas kun mä selitän; Tää reissu oli mun unelma. Mun ainoa unelma. Miltä susta tuntuis, jos sun unelma yhtäkkiä murskattais? Mulla ei oo enää mitään, mitä mä voisin tulevalta vuodelta odottaa. Kaikki muut tuntuu niin turhilta ja vähäpätöisiltä tähän verrattuna. Mun ainoa unelma ei tulekaan toteutumaan. Se sattuu ihan vitun paljon, tiesittekö.
Mä niin tiedän, että osa tulee tälle nauramaan. "Kattokaa nyt, kun se itkee pelkän matkan takia!"
Tää matka olis ollu mulle enemmän kuin pelkkä matka. Tää ois ollut kokemus kavereiden kanssa. Tää ois ollu ainutlaatuinen kokemus, jota en ois koskaan unohtanut. Tää matka ois ollut mun elämäni parhain juttu ikinä. Ja nyt se otettiin multa pois.
Naurakaa pois. Mutta musta tuntuu silti ihan vitun pahalta.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Ostin mekon. Haluan lisää
Jee, vihdoinkin uusi mekko! Tämä mekko on peräisin Seppälästä, vain 20 euroa maksoi. Mielestäni siis suhteellisen halpa, vaikka kangas tuntuukin sellaiselta, että hinta olisi yhtä hyvin voinut olla 10 euroa kalliimpi. Mekko tuntuu yllä mukavalta ja se on helposti muokattavissa lyhyemmäksi, jos tarve vaatii. Ja kuten toisesta kuvasta pystyy näkemään, mekkoon on helppo yhdistää uusia asusteita. Mmm, olen siis tyytyväinen ostokseeni.
Ja nyt haluan lisää. Haluan lisää mekkoja. Yesstyle-nimisellä sivulla on aivan ihania mekkoa, joita kuollakseni haluaisin! Plus ihania kenkiä ja koruja. Aaaaa, ostaisin ne kaikki, jos minulla olisi varaa! Täytyy kuitenkin aika ajoin itseäni muistuttaa, että rahaa täytyy pitää säästössä matkailua varten. En tahdo sentään ihan köyhä olla, jos kerran Lontooseen pitäisi ensi kuussa mennä :-D
Mutta kattokaa nyt, miten ihania mekkoja !
Ostaisin nuo kaikki kolme, jos olisi pokkaa! Mutta tällä hetkellä keskimmäinen on lähdössä luokseni. Ylppärimekoksi tietenkin! Täytyisi hommata tuohon mekkoon valkoiset kengät, valkoiset helmet ja valkoinen päällystakki. Uuuu, taas sitä rahaa menisi.
Miksi on olemassa niin ihania ja nättejä vaatteita. Ne kiduttavat meitä aivan tahallaan, ne tahtovat meidän ostavan vaatteita plus muita asusteita. Se on niin väärin, kun minunlaisellani ei ole varaa ostella mielin määrin! Tahtoisin uusia vaatekaappini, mutta lompakkoni ei anna myöten ): Haluaisin uusia kenkiä, uusia koruja, uudet hiuksetkin... No, hiusväri täytyisi hommata. Ajattelin sellaista pehmeää ruskeaa, jotta olisi vivahteena heleän vaaleanpunaista. En osaa väriä tarkemmin selittää, sillä siitä on niin kauan kun näin sellaisen värin erään naisen päässä Sokoksella DX
Joo, no nyt on päivitetty siis vaatekaappia. Joo, teille kaikille piti se ilmoittaa :-)
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Asioita, joita en ymmärrä
On olemassa paljon sellaisia asioita, joita mä en alkuunkaan ymmärrä.
Ensimmäisenä voisin nyt sitten pohtia tätä tapausta, joka sattui hetki sitten. Jälleen ihanassa Irc-Galleriassa tämäkin tapahtui. No, joku tuntematon poika taas kommentoi mulle 'Moips :)'. En vastannut, koska kun menin katsomaan sen jätkän käyttäjää, huomasin jonkun toisen tytön sanoneen myös 'No moi'. Kyseinen jätkä oli pistänyt tällekin tytölle tervehdyksen. Luultavasti he eivät toisiaan tunteneet. Eikä tässä vielä mitään, sillä pian jo seuraava tyttö kommentoi pojalle 'Moiks'.
Eli kyseinen jätkä oli siis kirjoittanut useammallekin tytölle 'Moip :)'.
Tässä ei voi olla kysessä 'voisitko olla tyttöystäväni' -tapaus, vaan 'antaisitko mulle seksiä' -tapaus. Koska ei kukaan ihminen, joka haluaa etsiä itselleen kumppania, kommentoi samaan aikaan usealle muulle tytölle. Eihän? Vai kommentoiko?
Eihön tässä tosiaan sen ihmeellisempää ollut. Mä vain hieman häkellyin moisesta. Jotenkin se, että etsitään netin kautta kumppania, on mulle vielä aika outo ja tuntematon juttu. Mutta että kirjoitetaan usealle tytölle samoihin aikoihin jotain, niin sepä se vasta toivoton juttu on. Kaikki tytöt nimittäin, jolle kyseinen jätkä oli kommentoinut, olivat nättejä.
Toinen asia, mitä mä en ymmärrä, on myös tällaisiä omakohtaisia kokemuksia. Oon tällä hetkellä Vimpulaparkissa töissä ja siellä mä siis Pilvin ja Niinan kanssa vahditaan 3-5-vuotiaita lapsia. Yleensä lapset on ollu siellä tosi kilttejä ja kuuntelevaisia. Mutta nämä kaksi tapausta, jotka torstaina saapuivat, ovat olleet jotain aivan muuta. Yleensä, kun lapsi joutuu tuntemattomaan paikkaan, lapsi on varovainen ja kuuntelee hiljaisesti, jos hänelle ohjeita annetaan. Ainakin mun oletuksen mukaan, ei mua kukaan oo koskaan ennen vastustanut, kun oon puhunut. Mutta nämä kaksi... Voihan helvetti, jos saan suoraan sanoa. Ne jätkät ei kuuntele yhtään niille annettuja ohjeita, eikä ne suostu pyytämään anteeks, jos ne on jotain väärin tehnyt. Esimerkiksi, kun yksi pojista löi yhtä tyttöä, poika keksi syyttää tyttöä riidan aloittamisesta "mut kun se sanoi, ettei sitä satu mikään". Mikä ihmeen syy se on siihen, että toista saa lyödä??? Mitä mä en niinku tajua tässä jutussa. Sitten sama poika raapaisi toista poikaa, kun tämä ei siirtynyt pois tieltä. "Miksi et voinut pyytää häntä siirtymään?" minä kysyin. "Noku se oli tiellä" ???? Mitä ihmettä, ihan oikeesti. Ja juttu jatkuu. "Nyt ne kivet pois käsistä" huusin, kun oltiin tulossa ulkoa sisälle ja olin huomannut pojilla olevan kiviä käsissä. "Ei mulla oo mitään" "Nyt ne kivet pois." "Ei mulla oo mitään kiviä" ÄÄÄÄRHRHRHRHRHHR.
Olen jutellut poikien vanhempien kanssa, ja he sanoivat puhuvansa poikien kanssa. Mitään muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut. Jä tässä vielä ärsyttää eniten se, että juuri nähden kahden pojan takia muiden lasten vanhemmat alkaa pian kyseenalaistaa meijän ohjaajien taitoa käsitellä lapsia. "*pojan nimi* tahtoo velliä! *pojan nimi* tahtoo velliä!" vähänkö se isä järkytty, kun kuuli tän. Mun oli pakko puhutella tätä isää sitten myöhemmin ja kerroin sille näistä ongelmatapauksista. Onneks se ymmärsi. Mutta auta armias, jos mun täytyy yksitellen puhutella muiden lasten vanhempia ja pahoitella näistä kahdesta!
Sitten on vielä yksi juttu. Tällä hetkellä mä en välitä ollenkaan siitä, lukeeko kyseinen ihminen tämän joskus. Mutta se, että viesteihin ei voida vastata. Jos minä saan joltakulta viestin, minä vastaan viestiin mahdollisimman nopeasti, jottei se vain sattuisi unohtumaan. Ja jos en pysty vastaamaan viestiin, niin keksin jonkin muun keinon välittää tieto sille henkilölle, joka minulle viestin lähetti. Olen lähetellyt eräälle ihmisille viestejä, mutta olen harvoin saanut niihin vastausta. Viestini ovat olleet sellaisia, joihin kaipaan vastausta. Kun vastausta ei parin päivän sisällä ala kuulua, otan kaveriin yhteyden jollakin muulla tapaa. Se, että viestiin on unohtanut vastata, on hyvin ontuva vastaus. Mä olen ollut tämän asian kanssa hyvin kärsivällinen, vaikka näin on käynyt jo muutamaan otteeseen. Mulla ei ole tapana suuttua pienistä asioista, vaikka tää asia ei loppujen lopuksi ole niin pieni.
Jos viestiin ei voi vastata jostakin henkilökohtaisesta syystä, mä haluan vastauksen kuitenkin kuulla. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä, että viestiin ei yksinkertaisest vain voida vastata. Onko se ystvällistä ja reilua? No ei ole! Mä oon hyvin loukkaantunut, enkä mä mielestäni ole ansainnut tällaistä kohtelua. Kyseistä ihmistä oon kuitenkin monet kerrat auttanut sun muuta, ja tässäkö sitten tulos! Viestit, joihin kyseinen ihminen ei vain voi vastata. Että kiitos vain siitä pitkäaikaisesta ystävyydestä niin. Facebookiin voidaan kyllä kirjoitella, muttei jakseta mulle viestiä pistää. Edes Facebookiin.
Ehkä mä sain nyt kirjoitettua ne asiat ylös, jotka mua vituttaa. Olkaa hyvä vain.
Ensimmäisenä voisin nyt sitten pohtia tätä tapausta, joka sattui hetki sitten. Jälleen ihanassa Irc-Galleriassa tämäkin tapahtui. No, joku tuntematon poika taas kommentoi mulle 'Moips :)'. En vastannut, koska kun menin katsomaan sen jätkän käyttäjää, huomasin jonkun toisen tytön sanoneen myös 'No moi'. Kyseinen jätkä oli pistänyt tällekin tytölle tervehdyksen. Luultavasti he eivät toisiaan tunteneet. Eikä tässä vielä mitään, sillä pian jo seuraava tyttö kommentoi pojalle 'Moiks'.
Eli kyseinen jätkä oli siis kirjoittanut useammallekin tytölle 'Moip :)'.
Tässä ei voi olla kysessä 'voisitko olla tyttöystäväni' -tapaus, vaan 'antaisitko mulle seksiä' -tapaus. Koska ei kukaan ihminen, joka haluaa etsiä itselleen kumppania, kommentoi samaan aikaan usealle muulle tytölle. Eihän? Vai kommentoiko?
Eihön tässä tosiaan sen ihmeellisempää ollut. Mä vain hieman häkellyin moisesta. Jotenkin se, että etsitään netin kautta kumppania, on mulle vielä aika outo ja tuntematon juttu. Mutta että kirjoitetaan usealle tytölle samoihin aikoihin jotain, niin sepä se vasta toivoton juttu on. Kaikki tytöt nimittäin, jolle kyseinen jätkä oli kommentoinut, olivat nättejä.
Toinen asia, mitä mä en ymmärrä, on myös tällaisiä omakohtaisia kokemuksia. Oon tällä hetkellä Vimpulaparkissa töissä ja siellä mä siis Pilvin ja Niinan kanssa vahditaan 3-5-vuotiaita lapsia. Yleensä lapset on ollu siellä tosi kilttejä ja kuuntelevaisia. Mutta nämä kaksi tapausta, jotka torstaina saapuivat, ovat olleet jotain aivan muuta. Yleensä, kun lapsi joutuu tuntemattomaan paikkaan, lapsi on varovainen ja kuuntelee hiljaisesti, jos hänelle ohjeita annetaan. Ainakin mun oletuksen mukaan, ei mua kukaan oo koskaan ennen vastustanut, kun oon puhunut. Mutta nämä kaksi... Voihan helvetti, jos saan suoraan sanoa. Ne jätkät ei kuuntele yhtään niille annettuja ohjeita, eikä ne suostu pyytämään anteeks, jos ne on jotain väärin tehnyt. Esimerkiksi, kun yksi pojista löi yhtä tyttöä, poika keksi syyttää tyttöä riidan aloittamisesta "mut kun se sanoi, ettei sitä satu mikään". Mikä ihmeen syy se on siihen, että toista saa lyödä??? Mitä mä en niinku tajua tässä jutussa. Sitten sama poika raapaisi toista poikaa, kun tämä ei siirtynyt pois tieltä. "Miksi et voinut pyytää häntä siirtymään?" minä kysyin. "Noku se oli tiellä" ???? Mitä ihmettä, ihan oikeesti. Ja juttu jatkuu. "Nyt ne kivet pois käsistä" huusin, kun oltiin tulossa ulkoa sisälle ja olin huomannut pojilla olevan kiviä käsissä. "Ei mulla oo mitään" "Nyt ne kivet pois." "Ei mulla oo mitään kiviä" ÄÄÄÄRHRHRHRHRHHR.
Olen jutellut poikien vanhempien kanssa, ja he sanoivat puhuvansa poikien kanssa. Mitään muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut. Jä tässä vielä ärsyttää eniten se, että juuri nähden kahden pojan takia muiden lasten vanhemmat alkaa pian kyseenalaistaa meijän ohjaajien taitoa käsitellä lapsia. "*pojan nimi* tahtoo velliä! *pojan nimi* tahtoo velliä!" vähänkö se isä järkytty, kun kuuli tän. Mun oli pakko puhutella tätä isää sitten myöhemmin ja kerroin sille näistä ongelmatapauksista. Onneks se ymmärsi. Mutta auta armias, jos mun täytyy yksitellen puhutella muiden lasten vanhempia ja pahoitella näistä kahdesta!
Sitten on vielä yksi juttu. Tällä hetkellä mä en välitä ollenkaan siitä, lukeeko kyseinen ihminen tämän joskus. Mutta se, että viesteihin ei voida vastata. Jos minä saan joltakulta viestin, minä vastaan viestiin mahdollisimman nopeasti, jottei se vain sattuisi unohtumaan. Ja jos en pysty vastaamaan viestiin, niin keksin jonkin muun keinon välittää tieto sille henkilölle, joka minulle viestin lähetti. Olen lähetellyt eräälle ihmisille viestejä, mutta olen harvoin saanut niihin vastausta. Viestini ovat olleet sellaisia, joihin kaipaan vastausta. Kun vastausta ei parin päivän sisällä ala kuulua, otan kaveriin yhteyden jollakin muulla tapaa. Se, että viestiin on unohtanut vastata, on hyvin ontuva vastaus. Mä olen ollut tämän asian kanssa hyvin kärsivällinen, vaikka näin on käynyt jo muutamaan otteeseen. Mulla ei ole tapana suuttua pienistä asioista, vaikka tää asia ei loppujen lopuksi ole niin pieni.
Jos viestiin ei voi vastata jostakin henkilökohtaisesta syystä, mä haluan vastauksen kuitenkin kuulla. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä, että viestiin ei yksinkertaisest vain voida vastata. Onko se ystvällistä ja reilua? No ei ole! Mä oon hyvin loukkaantunut, enkä mä mielestäni ole ansainnut tällaistä kohtelua. Kyseistä ihmistä oon kuitenkin monet kerrat auttanut sun muuta, ja tässäkö sitten tulos! Viestit, joihin kyseinen ihminen ei vain voi vastata. Että kiitos vain siitä pitkäaikaisesta ystävyydestä niin. Facebookiin voidaan kyllä kirjoitella, muttei jakseta mulle viestiä pistää. Edes Facebookiin.
Ehkä mä sain nyt kirjoitettua ne asiat ylös, jotka mua vituttaa. Olkaa hyvä vain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
