lauantai 3. huhtikuuta 2010

Asioita, joita en ymmärrä

On olemassa paljon sellaisia asioita, joita mä en alkuunkaan ymmärrä.

Ensimmäisenä voisin nyt sitten pohtia tätä tapausta, joka sattui hetki sitten. Jälleen ihanassa Irc-Galleriassa tämäkin tapahtui. No, joku tuntematon poika taas kommentoi mulle 'Moips :)'. En vastannut, koska kun menin katsomaan sen jätkän käyttäjää, huomasin jonkun toisen tytön sanoneen myös 'No moi'. Kyseinen jätkä oli pistänyt tällekin tytölle tervehdyksen. Luultavasti he eivät toisiaan tunteneet. Eikä tässä vielä mitään, sillä pian jo seuraava tyttö kommentoi pojalle 'Moiks'.

Eli kyseinen jätkä oli siis kirjoittanut useammallekin tytölle 'Moip :)'.

Tässä ei voi olla kysessä 'voisitko olla tyttöystäväni' -tapaus, vaan 'antaisitko mulle seksiä' -tapaus. Koska ei kukaan ihminen, joka haluaa etsiä itselleen kumppania, kommentoi samaan aikaan usealle muulle tytölle. Eihän? Vai kommentoiko?
Eihön tässä tosiaan sen ihmeellisempää ollut. Mä vain hieman häkellyin moisesta. Jotenkin se, että etsitään netin kautta kumppania, on mulle vielä aika outo ja tuntematon juttu. Mutta että kirjoitetaan usealle tytölle samoihin aikoihin jotain, niin sepä se vasta toivoton juttu on. Kaikki tytöt nimittäin, jolle kyseinen jätkä oli kommentoinut, olivat nättejä.

Toinen asia, mitä mä en ymmärrä, on myös tällaisiä omakohtaisia kokemuksia. Oon tällä hetkellä Vimpulaparkissa töissä ja siellä mä siis Pilvin ja Niinan kanssa vahditaan 3-5-vuotiaita lapsia. Yleensä lapset on ollu siellä tosi kilttejä ja kuuntelevaisia. Mutta nämä kaksi tapausta, jotka torstaina saapuivat, ovat olleet jotain aivan muuta. Yleensä, kun lapsi joutuu tuntemattomaan paikkaan, lapsi on varovainen ja kuuntelee hiljaisesti, jos hänelle ohjeita annetaan. Ainakin mun oletuksen mukaan, ei mua kukaan oo koskaan ennen vastustanut, kun oon puhunut. Mutta nämä kaksi... Voihan helvetti, jos saan suoraan sanoa. Ne jätkät ei kuuntele yhtään niille annettuja ohjeita, eikä ne suostu pyytämään anteeks, jos ne on jotain väärin tehnyt. Esimerkiksi, kun yksi pojista löi yhtä tyttöä, poika keksi syyttää tyttöä riidan aloittamisesta "mut kun se sanoi, ettei sitä satu mikään". Mikä ihmeen syy se on siihen, että toista saa lyödä??? Mitä mä en niinku tajua tässä jutussa. Sitten sama poika raapaisi toista poikaa, kun tämä ei siirtynyt pois tieltä. "Miksi et voinut pyytää häntä siirtymään?" minä kysyin. "Noku se oli tiellä" ???? Mitä ihmettä, ihan oikeesti. Ja juttu jatkuu. "Nyt ne kivet pois käsistä" huusin, kun oltiin tulossa ulkoa sisälle ja olin huomannut pojilla olevan kiviä käsissä. "Ei mulla oo mitään" "Nyt ne kivet pois." "Ei mulla oo mitään kiviä" ÄÄÄÄRHRHRHRHRHHR.
Olen jutellut poikien vanhempien kanssa, ja he sanoivat puhuvansa poikien kanssa. Mitään muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut. Jä tässä vielä ärsyttää eniten se, että juuri nähden kahden pojan takia muiden lasten vanhemmat alkaa pian kyseenalaistaa meijän ohjaajien taitoa käsitellä lapsia. "*pojan nimi* tahtoo velliä! *pojan nimi* tahtoo velliä!" vähänkö se isä järkytty, kun kuuli tän. Mun oli pakko puhutella tätä isää sitten myöhemmin ja kerroin sille näistä ongelmatapauksista. Onneks se ymmärsi. Mutta auta armias, jos mun täytyy yksitellen puhutella muiden lasten vanhempia ja pahoitella näistä kahdesta!

Sitten on vielä yksi juttu. Tällä hetkellä mä en välitä ollenkaan siitä, lukeeko kyseinen ihminen tämän joskus. Mutta se, että viesteihin ei voida vastata. Jos minä saan joltakulta viestin, minä vastaan viestiin mahdollisimman nopeasti, jottei se vain sattuisi unohtumaan. Ja jos en pysty vastaamaan viestiin, niin keksin jonkin muun keinon välittää tieto sille henkilölle, joka minulle viestin lähetti. Olen lähetellyt eräälle ihmisille viestejä, mutta olen harvoin saanut niihin vastausta. Viestini ovat olleet sellaisia, joihin kaipaan vastausta. Kun vastausta ei parin päivän sisällä ala kuulua, otan kaveriin yhteyden jollakin muulla tapaa. Se, että viestiin on unohtanut vastata, on hyvin ontuva vastaus. Mä olen ollut tämän asian kanssa hyvin kärsivällinen, vaikka näin on käynyt jo muutamaan otteeseen. Mulla ei ole tapana suuttua pienistä asioista, vaikka tää asia ei loppujen lopuksi ole niin pieni.
Jos viestiin ei voi vastata jostakin henkilökohtaisesta syystä, mä haluan vastauksen kuitenkin kuulla. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä, että viestiin ei yksinkertaisest vain voida vastata. Onko se ystvällistä ja reilua? No ei ole! Mä oon hyvin loukkaantunut, enkä mä mielestäni ole ansainnut tällaistä kohtelua. Kyseistä ihmistä oon kuitenkin monet kerrat auttanut sun muuta, ja tässäkö sitten tulos! Viestit, joihin kyseinen ihminen ei vain voi vastata. Että kiitos vain siitä pitkäaikaisesta ystävyydestä niin. Facebookiin voidaan kyllä kirjoitella, muttei jakseta mulle viestiä pistää. Edes Facebookiin.

Ehkä mä sain nyt kirjoitettua ne asiat ylös, jotka mua vituttaa. Olkaa hyvä vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti