Jep, se tuli todistetuksi, kun poistuttiin aamuyöstä Ilon Talosta. Jippii, olin aivan riemuissani ja onnessani. Itkin kuin hullu, eikä henki kulkenut. Anteeksi niille, jotka joutuivat kyseistä hetkeä todistamaan. Ei ollut tarkoitus reagoida asioihin sillä tavalla, mutta iloliemellä oli vaikutusta asiaan, enkä aio sitä kiistää.
Ketkä on oikeesti ystäviä. No ne, jotka oikeesti tukee sua tollasella hetkellä. Voisin alkaa itkeä tässä vain sen takia, että mulla on oikeesti olemassa ystäviä, jotka ei jätä mua hädän hetkellä pulaan. Kiitos teille, ilman teitä mä olisin varmaan edelleen säpäleinä epäonnistuneiden synttäreiden takia. Ihan näin btw, pistin Pilvin kanssa kunnon valitusviestin Ilon Talon viihtyvyydestä vastaavalle ihmisille. Meitähän ei kohdella sillä tavalla, miten meitä eilen Ilon Talossa kohdeltiin. Jumalauta. Enempää en sano.
Opetus; kun aiotte juhlistaa syntymäpäiviänne jossakin Ilon Talon kaltaisessa paikassa, niin unohtakaa koko homma. Te saatte kuitenkin pahan mielen siitä, kun ne ei täytä teidän odotuksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti