"Älä ihastu siihen."

"Se ei oo sun arvonen."
"Se on vaan naistenmies."
"Sillä on monia huonoja piirteitä, esim....."

Hmm. Mitähän näistäkin pitäisi ajatella? Olen nyt parin päivän sisällä kysellyt parilta ihmiseltä, mitä mieltä he olisivat jostakin tyypistä, jonka tiedän/tunnen. Ja sain tuollaisia vastauksia. Tietenkään nuo eivät koske niitä molempia, pistin ne vain hienosti yhteen, jotta kukaan ei tietäisi ketä tarkoitan : ) Olen pahis.

Kuka sitten on mun arvonen? Ja pitäiskö mun heti lyödä hanskat tiskiin jätkän kanssa? "Sori, mut mun kamu sano, etten saa kiinnostuu susta."
Eikö ihmiset voikaan muuttua toisen ihmisen seurassa? Onko jätkät aina muka samanlaisia kaikkien tyttöjen kanssa? Eli mä en saa antaa tilaisuuttakaan niille jätkille, jotta ne ei kohtelis mua kuin jotain turhaa.
Mä epäilen, mutta samalla epäröin. Noi voi olla totta tai sitten ei. Mutta mistä mun kaverit tietää sen, että se jätkä on vaan 'tollanen'? Munko kaverit tietää, että se ei voi muuttua ja että sen kanssa ei kannata alkaa tutustuu enempää?
Niin. Mä en vaan tiedä.

Oon sekä hämmentynyt että murheissani. Kyllä mä haluaisin uskoa mun kavereita, mutta ei ne voi aina olla oikeessa. Kyllä ihmiset voi muuttua! ... Vai voiko sittenkään?

Ja tästä päästäänkin hienosti seuraavaan aiheeseen kuin 'Olenko sittenkään ihastunut kyseiseen jätkään?'
Haistakaa kukkanen. EN MÄ TIEDÄ. Kaikki on vaan niin hemmetin vaikeeta. Ei mulla oo ikinä aikasemmin ollu tällaisiä ongelmia. Mä kun ihastun yleensä heti siltä samalta istumalta, enkä sillee vasta myöhemmin.
Huoh. Miten tää onkin niin vaikeeta. Mä oon kans alkanu miettii yhtä toista jätkää, kehen en kyllä ole ollut ihastunut, mutta olen miettinyt, että voisin kyllä ihastua. Se on eri asia kuin ihastua oikeesti!

Tekisi mieli vain piiloutua maan alle ja asuu siellä loppuelämä. Mä haluan oikeesti kuunnella mun kavereita, mutta sitten mä haluan samalla antaa jätkille tilaisuuden. Siis antaa sellasille jätkille tilaisuuden, jotka vähänki mua kiinnostaa. En mä sellasille tilaisuutta anna, joihin mun mielenkiinto ei ollenkaan riitä. Ja miten mun huomion saa kiinnitettyä - no idea. Että onnea vain yritykselle, jätkät! Anteeks jo etukäteen, jos ette onnistu saamaan mun mielenkiintoa. En mä sitä tarkoituksellani tee.

Mikähän tän mun kirjoituksen tarkoitus oli. Ai niin, se, että ihmiset voi muuttua. Mun kaverit voi olla väärässä, ne on vaan kuullut jätkistä negatiivisia juttuja, eikä ne osaa nähä niissä mitään positiivista. Ennakkoluulot, oih, miten me kaikki niitä rakastammekaan!

Mähän pohdin mun blogissa aina mielenkiintoisia asioita, enkö vain :))) Tosi syvällisiä ja sillee. Mä tiedän pari ihmistä, jotka alkais dissaa mua tälläisten kirjoitusten takia...
Sori, mutta mä oon yksinkertainen ja helppo ihminen. Mä en ajattele mitään sellaisia, jotka saa olon tuntumaa masentuneelta ja filosofiselta. Mä olen tyttö, joka pohtii ihastumista. Got it? Good.

Annetaan mahdollisuus. Niin, se kuulostaa hyvältä. Jos jätkä paljastuukin pinnan alta sellaiseksi kuin kaverit on sanonut, niin sen voi sitten heittää syrjään. Mutta jos jätkä paljastuukin aivan erilaiseksi kuin kavereiden sanomisten perusteella, niin.. No, silloin nauretaan kavereille : D